Nyt olisi Midnatsolgaloppen -09 ohi, kun kaksi viimeistäkin lähtöä on saatu suoritettua. Ihan putkeen ei jälkimmäisen kisakeskuksen lähdöt menneet, sillä sijoitukset olivat viimeinen ja toiseksi viimeinen. Maanantaina oli vuorossa iltakisa ja lyhyt matka. Matka kyllä oli lyhyt, mutta aikaa vierähti paljon. Eipä ole ennen reilun neljän kilometrin reittiin mennyt aikaa 80 min:a. Oli se melko haastava maasto ja pahoja rastipisteitä, ja kun vielä tiheiköt ja korkeuserot vaikeuttivat menoa, niin soppa oli valmis. Sunnuntain vuorikiipeily oli saanut reidet ihan juntturaan, eikä aamun juoksulenkki ja päivällä tehty pyörälenkki helpottanut asiaa. Onneksi ei muillakaan ollut helppoa.

Maanantaina ajoimme vielä kisan jälkeen pikaisesti 30 km Saltstraumeniin katsomaan kun 400 miljoonaa kuutiota vettä ohittaa 20 solmun nopeudella kolme km:ä pitkän ja 150 m leveän salmen. Sen pitäisi olla maailman voimakkain vuorosesivirta ja ilmiö tapahtuu joka kuuden tunnin välein. No menihän siinä vettä…

Tiistain kisa oli taas vähän pidempi, pikkuisen vajaa 8 km. Rastipisteet olivat ehkä osin maanantaita helpompia, mutta nousua ja laskua oli taas saatu reitille ihan riittämiin. Pari pahempaa hakua tuli tehtyä ja se takasi sen, että yhteisajoissa ei ollut toivoa nousta ylöspäin.

Hieman oli haastavat maastot tällaiselle Pirkanmaan ryteikköihin tottuneelle. Enää ei tunnu missään muutaman käyrävälin nousu, kun on joutunut nousemaan vajaan 400 m:n Keiservardenille.

Hienoa oli, suosittelen muillekkin.