Viikko 27/2023 (3. – 9.7.2023)
Metsäpalovaroitukset voi laittaa vähäksi aikaa hyllylle Pirkanmaalla. Vettä on tullut siihen malliin, että vähempikin olisi ehkä riittänyt. Muuten on kyllä ollut ihan mukavaa ulkoilukeliä. Lämmöt ovat olleet alle parissakympissä, joten ei liian kuumakaan ole ollut. Tuuletkin ovat olleet pääosin melko vaimeita.
Toinen lomaviikko meni kotihommissa. Mutta kyllä sitä tässä on tullutkin reissattua. 16 päivän aikana tuli oltua kaksi yötä kotona ja nukuttua kahdeksassa eri sängyssä – tai yksi noista öistä oli kyllä teltassa.
Viikon isoin homma oli massan vaihto pihassa. Talvisin piha on routinut sen verran, että ajattelin kaivaa siitä savet pois ja laittaa kuopan pohjalle routaeristeen ja routimatonta tavaraa päälle. Lisäksi tuli piilotettua pihasaunaprojektista aikoinaan jääneitä kivenlohkareita kuoppaan. Seuraava joka pihan aukaisee, voi vähän kirota, ainakin jos on lapion kanssa liikenteessä.
Maanantai on reeneistä vapaa päivä, mutta tiistaina iltapäivällä löytyi sopiva rako vesisateissa ja kävin juoksemassa reilun 16 kilometrin lenkin 75 minuuttiin. Vauhdiksi tuli 4:37 min/km. Jalka ei ollut ihan terävimmillään eikä kelikään ollut kaikkein suotuisin. Lounaistuuli oli melko kova, asteita 13 ja sadekuurojakin sain niskaani. Illalla tein vielä kolmen vartin kotisalitreenin.
Keskiviikkona illalla käytiin pitkästä aikaa tekemässä Peetun kanssa yhteislenkki. Juoksimme rauhallisen 12 kilometrin lenkin ja aikaa siihen kului tunti. Päällä saunomista ja maailman parantamista.
Torstaina oli taas pyöräilypäivä. Alle otini pienen tauon jälkeen maantiepyörän. Viimeiset 600 kilometriä olikin tullut poljettua gravelilla. Kyllä tuo maantipyörä on vaan ketterämpi ajaa. Aamupäivällä lähdin liikenteeseen ja suuntasin ensin kohden Ylistä ja sitten kohti Karhea. Karhe silta oli laitettu juuri samana päivänä remonttiin, eikä siitä päässyt yli. Jouduin palaamaan nelisen kilometriä takaisin päin ja kiertämään Kyrönlahden kautta. Matka jatkui kohti Viljakkalaa ja sieltä Hämeenkyrön kautta Heinijärvelle ja Mahnalaan. Lopuksi kiersin veilä Siuron kautta kotiin. Matkaa kertyi 114 kilometriä ja aikaa kului noin 3:45. Eli keskariksi tuli 30.6 km/h ja keskitehot 188W. Keli oli suotuisa, sillä tuuli oli vähäistä eikä aurinkokaan porottanut. Lämpöä oli hieman alle parinkymmentä astetta.
Perjantaina aamupäivällä lähdin juoksemaan viikon pitkää juoksulenkkiä. Tein Siivikkala – Lentävänniemi – Hiedanranta -lenkin, josta kertyi matkaa tasan 27 kilometriä ja aikaa kului 2:20, eli keskariksi tuli 5:09 ja keskisykkeeksi 122. Vauhti oli tavoitteeseen nähden vähän liian kovaa, mutta jalka oli kuitenkin yllättävän hyvä, vaikka pelkäsin edellisen päivän pitkän pyöräilyn vielä painavan. Keli oli jälleen vallan mainio juoksenteluun. Ei juurikaan tuulta eikä aurinkokaan präkittänyt. Lämpöä vähän alle 20 astetta eikä vesisadettakaan ehtinyt tulla niskaan.
Lauantaina tein vain tunnin kotisalitreenin. Illalla piti käydä vähän pyöräilemässä, mutta vesisade vähän pilasi sen. Muutenkin taas koko päivä pihahommissa, niin sauna houkutteli pyörälenkkiä enemmän.
Sunnuntaina pääsin sitten pyöräilemään ja otin sitten takaisin lauantain löysäilyn. Aamupäivällä lähdin maantipyörällä liikenteeseen ja suuntasin itä-Tampereelle. Santalahden, Petsamon ja Atalan kautta poljin ensin Viitapohjaan. Pulesjärventieltä alkoikin minulle uudet maantiet. Tämä kostautui heti Viitapohjan jälkeen kun tie muuttui sorapintaiseksi ja oli sitä 7 kilometrin matkan aina Kutemaan asti. Rengasrikkoa ei onneksi kuitenkaan tullut. Jyväskyläntien ylityksen jälkeen suuntasin Yliskylään ja sieltä Ponsan kautta Kangasalle. Tuo Orivesi-Kangasala -tie tarjosi ihan mukavia maalaismaisemia. Tie tosin oli tosi mäkinen ja kaksinumeroisena tienä se oli myös melko vilkasliikenteinen eikä piennarkaan ollut kovin leveä. Takatutka huusikin melko tiheään. Kangasalta jatkoin matkaani kohti Hervantaa ja sieltä Sääksjärven ja Vanattaran kautta Lempäälään ja lopuksi Säijän kautta kotiin. Matkaa kertyi 154 kilometriä ja aikaa kului 5:15. Keskariksi tuli näin 29,4 km/h ja teskitehot olivat 174W. Keskaria pienensi jonkin verran Viitapohjan hiekkatieosuus. Lämpöä oli jälleen vähän alle 20 astetta ja taivas oli puolipilvinen. Pohjoisen puoleinen tuuli oli melko napakkaa ja vastatuulipätkillä se näkyi myös vauhdeissa. Hiekkatieosuutta lukuunottamatta oli ihan mukava reitti ja tuli taas tutustuttua uusiin tieosuuksiin.