Viikko 26/2023 (26.6.-2.7.2023)

Kulunut viikko tuli vietettyä kokonaisuudessaan vähän pohjoisemmassa, ja pääosa vielä napapiirin pohjoispuolella. Saariselän Kiilopäälle tultiin jo viime viikon lauantaiehtoona ja pois lähdimme loppuviikosta.

Kelit Kiilopäällä olivat melko sopivat ulkoiluun. Vettäkin tuli parina päivänä, mutta suurin osa ajasta oli poutaa ja aurinkoista. Lämpöäkin riitti, vaikka aamuisin olikin vähän vilakampaa, mutta jonain päivinä oltiin jopa helteen puolella.

Majoituimme jälleen kerran Kiilopään keskuksen Suomen Ladun mökkiin. Mökki oli Tuurentupa 2, jossa emme ole tainneet ennen olla majoittunut. Mökkejä oli rempattu jonkin verran. Kaikkiin mökkeihin oli näyttänyt tulleen lämpöpumput, joten hellekeleillä mökki saatiin vanhalle koirallekin sopivaan lämpötilaan. Ja ainakin tässä mökissä oli myös telkkaria päivitetty ja keittiön kalusto sähkövehkeineen uusittu. Joten kyllä kelpasi mökkeillä. Ainoa häiriö oli, että uutta parkkipaikkaa perustettiin vanhan viereen ja sitä jyräiltiin parina päivänä aamusta iltaan niin että koko mökki tärisi.

Alkuviikko oli Sisulle vielä vaikea. Kipuja tuntui olevan eikä ruokakaan maistunut vanhaan tapaan. Tiistaina kuitenkin jalan iso rakko puhkesi ja sieltä tuli veristä nestettä oikein suihkuamalla. Tämä taisi auttaa kaverin olotilaan ja loppuviikosta alkoi jo lenkitkin maistumaan. Ruokarytmi on kuitenkin edelleen sekaisin ja lääkkeitäkin menee vielä aika paljon, vaikka kipulääkkeistä ollaan luovuttu.

Viikko alkoi juoksulenkillä. Suuntasin lenkin Kakslauttaseen ja sieltä tulin takaisin Muotkan majan ja Sivakkaojan kautta. Matkaa kertyi tasan 15 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 1:14, eli vauhti oli vähän alle vitosta. Alku oli reippaanpaa menoa kun sai juosta hyväpohjaista latupohjaa, joskin korkeuseroja oli jonkin verran. Loppumatkasta siirryin polkujen puolelle ja vauhti rauhottui. Sää oli sopiva juoksenteluun, sillä lämpöä oli 12 astetta ja oli pilvistä. Vettä ei enää satanut, vaikka aamulla sitä oli jonkin verran tullutkin. Illalla kävimme vielä Tuulin kanssa pyörillä Saariselän keskustassa ruokakaupassa. Matkaa kertyi 29 kilometriä ja aikaa kului vähän reilu 1,5 tuntia. Eli rauhassa mentiin latupohjia pitkin.

Tiistaina aamupäivällä lähdin tekemään viikon pitkää juoksulenkkiä. Sää pitkään juoksuun oli taas ihan sopiva, sillä lämpöä oli viitisentoista astetta ja puolipilvistä. Ensin reitti suuntautui Luulammille päin. Alkuun oli siis vajaa kolme kilometriä rapsakkaa nousua, jonka jälkeen lasketeltiin vielä rapsakammin puolisentoista kilometriä. Luulammilta suuntasin kohti Rautulampea. Tämän noin 6.5 kilometrin väli oli kapeaa polkua, jossa ei oikein voinut maisemia katsella, sillä katse piti olla alaspäin, jotta näki mihin astui ja jalkansa laittoi. Tästäkin huolimatta olin kertaalleen turvallani, mutta onneksi en lyönyt polveani tai mitään muutakaan paikkaa kiviin, tuuriakin siis oli. Rautulammi oli reissun puolivälissä, eli 11 kilometrin matkan takana. Tuolla pidin pienen tauon, ennen kuin lähdi kipuamaan kohti Raututunturia. Aurinko oli alkanut paistamaan, joten lämpöä avotunturissa riitti. Katse piti pitää edelleen reitissä, sillä kivikkoa riitti koko avotunturin ylityksen ajan. Päästyäni Nilanpään retkeilyreitille, meno muuttui vähän rennommaksi, vaikka edelleen oli vähän kivistä. Loppukilometrit olivat kuitenkin loivaa alamäkeä, joten vauhti kasvoi ja kilometrit taittuivat nopeammin. Matkaa kertyi 22,5 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 2 tuntia. Keskariksi muodostui 5:29 min/km. Keskisyke pysyi yllättäen alle 130 bpm:ssä vaikka nousumetrejä reitillä oli noin 480. Mukava reitti, vaikka vähän vaativaa juoksua olikin. Vasemman pohkeeni sain ainakin jumiin.

Keskiviikkona oli vuorossa pyöräilyä. Reitti kulki vähän siellä sun täällä Kiilopään ja Kaunispään välillä. Alkuun lähdin Kakslauttaseen ja sieltä suuntasin satunnaista reittiä pitkin Kaunispäälle. Kaunispäällä pieni munkkitauko ja sitten kohti Luulampia ja sieltä Laanilan ja Kakslauttasen kautta takaisin Kiilopään mökille. Matkaa kertyi 74 kilometriä ja ajoaika oli 3:40. Eli keskivauhti oli vain hieman päälle 20 km/h, mutta reitti kulki välillä metsääkin pitkin, jossa vauhtia ei oikein päässyt pitämään, mutta eipä se tämän lenkin tarkoitus ollutkaan. Sää oli pääosin aurinkoinen, mutta loppumatkasta alkoi sateenuhka olla päällä, ja ihan viimeisillä kilometreillä vähän vettä sainkin niskaani, mutta kunnolla en päässyt kastumaan. Illalla rentouteltiin väsyneitä ja jumittavia jäseniä savusaunassa ja 14 asteisessa purouinnissa.

Torstaiaamu oli taas sopivan viileä juoksulenkkiä silmälläpitäen. Alkuun juoksin Kakslauttasiin päin latupohjia pitkin. Reilun kolmen kilometrin jälkeen käännyin Laanilaan päin ja kasin kohdalla Ahopäille päin. Eka kasi oli hyväpohjaista, mutta vaihtelevaa maastoa, mutta Ahopäille suuntauksen jälkeen alusta muuttui ensin vähän kivikkoiseksi ja sitten kun kunnon nousu alkoi niin kunnon kivikoksi. Ahopäiltä oli sitten pari kilsaa laskettelua Kiilopään keskukseen. Lopuksi juoksin vielä Kiilopään huipuille ja sieltä takaisin mökille. Vajaan kahden kilometrin nousuun Kiilopäälle (alaportti – kivikasa) ja noin 230 nousumetriin kului aikaa 13:15 ja alaspäin tulin 9,5 minuuttiin. Kokonaisuudessaan matkaa kertyi 16,5 kilometriä ja aikaa kului 1:25, ja nousumetrejä 420. Kiilopään nousu oli aika rankka. Jalat olivat kunnossa, mutta hapenotto kinnasi. Sykkeetkin nousivat nousussa “vain” 170 bpm:ään. Lenkin päälle taas Kiilopuroon jäähdyttelemään – savusauna jäi tällä kertaa väliin.

Perjantaina pakkasin omat kamani autoon ja lähdin iltapäivällä polkemaan kohti Sodankylää. Retki oli vähän sellainen mallia extemporee ja varustus sen mukainen. Olin löytänyt pari päivää aikaisemmin yöpaikan Sodankylän puskaradion fb-ryhmän kautta. Eräs yksityinen perhe tarjosi yläkerran sänkyään edulliseen hintaan, joten kustannuksien puolesta ei tarvinnut olla huolissaan. Kampetta oli mukana minimaalisesti, sillä kunnon pyörälaukkua ei tullut otettua mukaan. Satulalaukkuun tungin sortsit, pitkähihaisen paidan ja hammasharjan. Pyöräilypaidan ja tuuliliivin taskuihin änkesin sitten muuta tarpeellista – vähän energiaa, käynnykkälaturin ja irtopunttia. Matka sujui mukavasti, vaikka loppujen lopuksi tuolla pätkällä ei ihan kauheasti mitään nähtävää ole – suota, lampia, jänkää ja pusikkoa. Matka kuitenkin taittui joutuisasti, sillä reitti oli jonkin verran alamäkivoittoinen ja myötätuulikin siivitti menoa. Lämpö Kiilopään päässä oli 15 astetta, mutta etelään päin tullessa se nousi jokusella asteella. 125 kilometrin pätkään kului aikaa vähän alle neljä tuntia. Keskivauhdiksi tuli melko tarkkaan 32 km/h, eli myötäinen oli ihan hyvä kun gravelilla sai tuollaisen keskarin aikaiseksi ja vain 117 bpm:n keskisykkeellä. Kerran pysähdyin syömään lettuannoksen 85 km:n kohdalla. Ennen majapaikkaan siirtymistäni kävin Sodankylän keskustassa syömässä ja kaupassa hakemassa aamiaistarpeita. Majapaikka oli mukavan rauhallinen ja extra-hienoa oli päästä pihasaunaan lämmittelemään.

Lauantaiaamusta pakkasin jälleen kamppeet kasaan ja lähdin kahdeksan aikoihin polkemaan kohti Rovaniemeä. Tuuli lähti Kiilopäältä ajelemaan noin tunti lähtöni jälkeen ja matkan aikana olikin mukava arvuutella kuinka pitkälle pääsisin, ennen kuin autokyyti kutsuisi. Tällekin päivälle osui melko hyvin myötätuuli. Reitti ei ollut edelliseen päivään nähden niin alamäkivoittoinen, mutta kyllä hyviä myötäpätkiä tällekin reitille tuli. Lämpö oli lähtiessä 14 astetta, mutta kohosi taas muutamalla asteella. Maisemat olivat tänäänkin samanlaisia, ehkä vähän enemmän asutusta oli teiden varsilla, mutta ei mitään sellaista, jonka vuoksi olisi kannattanut pysähtyä. “Huoltoauto” varvasi minut vähän ennen Rovaniemen artic circleä, mutta sinne teimme kuitenkin treffit. Tälle päivälle matkaa kertyi 122 km ja aikaa kului 3:43, josta muodostui keskinopeudeksi niinkin hyvä kuin 32.8 km/h. Keskisyke oli 122 bpm, eli vähän edellispäivää korkeampi, mutta tällä pätkällä olikin enemmän ylämäkiä ja loppumatkasta oli vähän rutistustakin, jotta pääsisin mahdollisimman pitkälle ennen huoltoauton varvausta. Ounasvaaralla kävin suihkussa ja saunassa sekä myös syömässä. Sitten matka jatkui autokyydillä Vuokatin Katinkultaan jossa yövyimme seuraavan yön.

Puolenviikon maissa olin ilmottautunut Tour de Kainuu -pyöräilytapahtumaan, jonka toinen, 85 kilometrin päivä poljettiin sunnuntaina. Ilmoittautumishetkellä sää oli näyttänyt tapahtumahetkelle poutaa, mutta nyt starttihetkellä, aamulla klo 10, vettä vähän suhjutteli ja lämpöä oli kymmenisen astetta. Piti siis laittaa vähän suunniteltua enemmän kampetta päälle – puffa, hanskat, kengän suojukset ja sadeliivi. Onneksi nämä kaikki oli pakattu matkaan mukaan. Lähdimme yhteislähdöllä, mutta omissa vauhtiryhmissämme. Itse olin mukana 30-32 km/h -ryhmässä, jossa oli ehkä kolmisenkymmentä polkijaa. Heti liikkeelle päästyämme alkoi vettä satelemaan vähän enemmän ja kaikki kamppeet kastuivat melko äkkiä. Vielä kun porukassa ajoi, niin vettä lensi päälle joka puolelta. Reitti suuntasi ensin lounaaseen Mustolanmutkaan, josta jatkoimme kohti Kajaania. Ensimmäinen tunti satoi vettä ja vilu meinasi tulla, kun vielä ajoviima tunkeutui vaateiden läpi. Porukassa ajo oli myös sellaista, että välillä sai vain rullailla, jolloin myöskään lämpöä ei päässyt tuottamaan. 6-tielle päästyämme minä pääsin keulille vetämään ja siellä sai laitta enemmän tehoja kehiin. Keulilla oli muutenkin mukavampaa, kun vesi ei lentänyt koko aika päälle eikä tarvinnut vahdata edellämenijän takarengasta. Vähän ennen Kajaania sade lakkasi ja tietkin muutuivat kuiviksi. Kajaanissa, noin 42 kilometrin kohdilla oli myös reissun ainoa tankkauspiste jossa pysähdyimme vähän nappaamaan jotain energiaa. Pitkään ei viitsinyt siinä seisoskella, sillä märissä kamppeissa vilu pääsi iskemään. Kajaanista matka jatkui kohti Jormuaa ja sieltä takaisin kohti Vuokattia. Jossain 60 kilometrin kohdilla porukka pysähtyi tekniselle tauolle, mutta minä jatkoin yksin matkaa. Tässä vaiheessa alkoi taas satelemaan vettä. Reitti kulki vielä Naapurivaaran ison nousun kautta ja siinä kohdin pari muuta ryhmästä erkautunutta oli saanut minut kiinni. Nousu oli sen verran rapsakka, että vähän raskaammalla gravelilla ei pysynyt noiden parin pyöräilin mukana, vaan jatkoin nousua yksin. Sade oli onneksi taas lakannut, joten Naapurivaaran kovassa laskussa oli ihan hyvä näkyväisyys eikä lasit olleet vedestä tukossa. Muutaman viimeisen kilometrin menimme erään polkijan kanssa vuorovedolla maaliin asti. Aikaa tuohon vähän vajaaseen 86 km:n lenkkiin kului 2:47, josta muodostui keskariksi 30.7 km/h. Keskisyke jäi 117 bpm:iin, sillä jonkin verran sai vain rullailla porukan mukana ja se laski sykettä. Toisaalta vetomiehenä ja karkuripätkälläni sai töitä tehdä ihan kunnolla. Lenkin päälle järjestäjä tarjosi saunan ja ruokailun. Tämän jälkeen lähdimmekin sitten ajelemaan kohti kotia, Kuopion ja Jyväskylän kautta.