Viikko 2/2023 (9.-15.1.2023)

Talvella tuntuu edelleen olevan vaikeuksia pitää pintansa. Alkuviikosta oltiin vielä pakkasella ja luntakin tuli vähän lisää. Mutta puolen viikon maissa siiryttiin taas plussan puolelle ja vesisateisiin, ja sellaisessa tilassa ollaan pysytty loppuviikon ajan. Pyörätiet alkavat olemaan jo melko sulia, mutta kotitie on ihan peilijäässä – penkkoja pitkin pitää kulkea kun koiralenkille lähtee. Hiihdotkin jäivät tältä viikolta vallan väliin haastavien keliolosuhteiden vuoksi.

Maanantaina tuli repäistyä ja kävin melkein puolen vuoden tauon jälkeen uimassa. Tesoman uimahalliin meni lymyillen, häntä koipien välissä ja pulahdin altaaseen. Ajattelin etukäteen, että osaako sitä enää hengitysrytmiä pitää yllä tms., mutta tuntuu tuo uiminen olevan kuin pyörällä ajo, eli kun kerran oppii, niin melko hyvin se uppoo selkärankaan. Uin 1,5 km pullarin kanssa. Alkuun 250m pätkissä ja lopuksi 500m. Ainoa ongelma oli, että vasen olka on jostain syystä kipeä ja tuntui joka nostolla.

Tiistaina olin autolla konttorilla, mutta aamupäivällä käväisin juoksemassa Valmetilta Koskikeskuksen lenkin. Vähän joutui muokkaamaan reittiä kesän versioon nähden kun kaikkia arboretumin polkuja ei aurata lumesta. Muutenkin oli melkoinen pöperökeli ja taivaalta tuli uutta melkein vaakasuoraan. Pakkasta oli vielä sentään 4 asteen verran. Matkaa kertyi vähän päälle 11 kilometrin verran ja aikaa kului 57 minuuttia, eli keskari oli 5:09 min/km. Vähän oli jäykkää meno, mutta keli oli varmaankin osasyynä asiaan.

Keskiviikkoaamusta oli vielä lumista kun polkaisin töihin päin, mutta päivällä oli tullut vettä ja plussaa oli pari astetta, joten pyörätiet olivat menneet sohjoksi ja märäksi. Pehmeää ei onneksi ollut, joten maastopyörä liikkui ihan mukavasti. Takalokarin unohtaminen takasi sen, että takamus oli kirjaimellisesti läpi märkä kun kotiin pääsi. Illalla poljin sisällä vielä ohjelman mukaisen treenin. Aikaa kului 1:25 ja keskitehot olivat 178W.

Torstaina illalla juoksin taas vähän pidemmän, 17.2 kilometrin lenkin. Melko rauhallisesti menin, 5:20 min/km vauhdilla, mutta sielti keskisyke oli 124 bpm, eli vähän turhan korkealla. Mutta ihan hyvältä juoksu tuntui. Pari astetta oli plussaa ja pyörätiet pääosin sulat, mutta kyllä sohjoa, jäätä ja vettäkin matkan varrelta löytyi.

Perjantaina illalla polkaisin sisäpyörätreenin, johon kului aikaa 2:11. Vapaata polkemista menin, eli ei mitään ohjelmaa takana. Keskitehot olivat 178W ja -sykkeet 127bpm.

Lauantaina päivällä alkoi taas ns. “no pain no gain” -kausi. Juoksussa ensimmäinen vetoharjoitus sitten vähään aikaan. Ensin hölkkäilin 20 minuuttia Kolmenkulmantielle ja siellä juoksin 5 x 2 minuutin vetoja minuutin kävelypalautuksella. Vetojen vauhdit, ensimmäistä hitaampaa lukuunottamatta, olivat n.3:40-3:45 luokkaa, eli ihan ok. Raskasta tosin oli ja usko uudesta tulemisesta oli koetuksella. Selässäkin vähän tuntui. Vetojen jälkeen taas rauhallista köpöttelyä takaisin kotiin. Yhteensä matkaa kertyi 11.5 km ja aikaa kului vähän vajaan tunnin verran. Illalla vielä 50 minuutin kotisalitreeni.

Sunnuntaina ulkona jatkui melkein koko viikon vallinnut säätila. Vettä ja räntää satoi, tuuli ja pari astetta plussan puolella. Nyt oli siis hyvä päivä polkaista vähän pidempi sisäpyörätreeni. Etukäteen en vielä tiennyt, kauanko sitä pyörän päällä jaksaisi istua, mutta kolmella juomapullolla, banaanilla ja energiapatukalla hommaan valmistauduin. Watopian valitsin reitistöksi ja päätin polkea kaikki tiet läpi lukuunottamatta kahta jyrkintä nousua. Eväät tuli syötyä ja juotua, ja viiden tunnin jälkeen kun hyppäsin pyörän päältä pois, niin matkaa näytti kertyneen 151 km, keskitehot olivat 161W ja nousumetrejä 1415. Taisi olla pisin sisäpyöräily ever – tai ainakin kärkikaksikossa.