Pitää ottaa tähän keskelle viikkoa välitarina ettei tarvitse sunnuntaina niin kauheasti muistella, että mitä pirua sitä viikolla on tullut tehtyä. Saa nähdä tuleeko tästä tiheämmästä kirjoittelusta sääntö vai onko tämä vaan poikkeus.

Aamulla kuudelta lähdin taas hölköttelemään töihin päin. Reitti kulki jälleen Kaarilan, Pyynikin ja arboretumin kautta, sillä se on näin aamuisin paljon mielyttävämpi reitti kuin Pirkkalan kautta mentynä. Autoliikenne on vähäistä ja puistot ovat vehreitä ja rauhallisia. Jalassa oli uudet pakasta vedetyt Nimbukset jotka saapuivat vihdoin ja viimein tiistaina DHL:llä eräästä UK:n webbikaupasta. Meno oli ihan mukavan tuntuista vaikka tiistaina olikin juossut työmatkan edestakaisin (n. 16 km / suunta), ja kotiinpäin vielä pääosin VK -vauhtia. Sykkeet olivat vielä hukassa, sillä sunnuntaina olin unohtanut sykevyön Tampere Games:n pesupaikaalle, mutta varmaankin aerobisen kynnyksen alapuolella tuli mentyä suurin osa ajasta. Päivällä Pyrinnön Lammikko toimitti sykevyön töihin, joten taas saa sykettä elämään (hyvä palvelu tuolla TP:ssä).

Illalla käytiin ensimmäisillä Nokirasteilla Koukkujärven maastossa. Jätin emitin suosiolla kotiin, sillä tarkoitukseni oli opetella rauhassa peukalokompassin käyttöä ja kun ei ollut virallista ajanoton painetta, niin opettelukin voisi sujua paremmin. Valitsin 7 km:n radan jossa oli 18 rastia, joten harjoittelua tuli ihan riittävästi. Ihmeen hyvin se sujui peukkuneulallakin vaikka edellisestä kokeilusta, parin kesän takaa, ei jäänytkään kovin postiivista muistoa. Taisi tulla  jopa vähemmän pummia kuin mitä tuli maanantain iltarasteilla Pikku-Ahvenistolla, jossa tuli seikkailtua monta rastiväliä hirveässä harvennusjätteessä. Pitää varmaankin jatkaa harjoittelua.