Viikko 22/2021 (31.5. – 6.6.2021)

Kesäkuu on alkanut melko kesäisessä säässä. Lämpöä ja kuivaa on ollut, siitepölyä edelleen paikat vihreänä ja hyttysiä ihan …keleesti. Pihasaunakin on lämmennyt tällä viikolla viitenä päivänä. Sen verran komeita kelejä oli, että tein neljä etätyöpäivää, että sai ikkunasta ihailla vihreää luontoa.

Treenien osalta on ollut kevyempi viikko. Tunteja toki on tullut ihan mukavasti, mutta tehotreenit ovat olleet vähissä. Jos maanantain työmatkapyöräilyjä ei lasketa, niin viikkoon on mahtunut kolme uintikertaa, kolme pyöräilyharjoitusta ja kolme juoksulenkkiä. Eli triathloniin sopiva setti.

Maanantaina tosiaan oli viikon ainoa konttoripäivä ja silloin oltiin pyörällä liikenteessä. Päivällä oli reilun tunnin hieronta.

Tiistaina aamupäivällä kävin Kalevan maauimalassa uimassa 2100m. Sää oli mitä komein ja altaassakin rauhallista. Melkein koko ajan sain uida yksin omalla radalla. Aikaa meni 4x500m + 100m matkaan taukoineen hieman päälle 50 minuuttia. Töiden jälkeen kävin vielä juoksemassa reilun 13 km:n lenkin. Yritin pysytellä aerobisen kynnyksen tuntumassa tai pari napsua yli. Keskisyke jäi jonkin verran alle kynnyksen, mutta pääosa matkasta mentiin suunnitelmien mukaisesti. Vauhti oli 4:39 min/km. Vaihteeksi juoksin Virelän kautta Mustanvuoren ohi Villilään ja sieltä Tesoman ja Lamminpään kautta kotiin. Tällaista reittiä ei ole vähään aikaan tullut tehtyäkään, jos koskaan.

Keskiviikkona oli töiden jälkeen pyörätreeni. Lähdin gravelilla liikenteessen, ja poljin Metsäkylän ja Sasin kautta Rokkakoskelle ja Lavajärvelle. Takamaan jälkeen siirryin Uudelle Kuruntielle ja siltä polkaisin Elovainiolle, ja Kolmenkulmantien kautta kotiin. Matkaa kertyi 60 km ja aikaa kului vähän alle 2 tuntia. Keskari oli 30.5 km/h. Tavoitteena oli pysyä koko matkan ajan kynnystehoilla / -sykkeillä. Hieman meni yli, sillä keskitehot olivat 218W ja sykkeet 136 bpm. Sen verran oli kova tempo päällä ja hikeä silmissä, ettei juuri hienoja maalaismaisemia pystynyt katselemaan. Osa matkasta oli myös hiekkatietä ja kuoppien väistely vaati myös tarkkaavaisuutta. Ihan tyytyväinen olen graveloinnin keskivauhtiin, sillä nousumetrejä reitillä oli reilu 500.

Keskiviikkona päivällä sain myös ensimmäisen koronapiikkini. Käsi tuli pariksi päiväksi melko kipeäksi. Sivusuunnassa käden nosto sattui, mutta muut suunnat olivat ihan ok, eli uimaan pystyi ihan hyvin.

Torstaina aamupäivällä kävin taas uimassa – tällä kertaa Tesoman uimahallissa. Uin saman 4 x 500m + 100m. 25m altaassa vauhti oli vähän parempi kuin Kalevan 50m altaassa. Hieman tylsältä kylläkin halliuinti tuntui maauimalan jälkeen. Pullarin kanssa tälläkin kertaa uin koko matkan, niin kuin edellisilläkin kerroilla. Töiden jälkeen kävin tekemässä 12.7 km juoksulenkin Lamminpään harjulla ja Tesomajärven ympäristössä. Aikaa kului tunnin verran, eli tällä kertaa mentiin vähän rauhallisemmin. Mutta keskisyke oli silti 125 bpm, eli vähän korkealla oli.

Perjantaina piti tehdä töiden jälkeen puolipitkä, rauhallinen ja nautinnollinen gravelilenkki, kun sääkin oli mitä parahin pyöräilyyn. 2/3 toteutui, eli matkaa kertyi puolipitkän pyöräilyn verran, 75 km. Vauhti oli myös rauhallinen, keskarin ollessa 25.7 km/h. Nautinto oli sitten melko kaukana. Reitti oli kyllä komea. Kotoa poljin ensin Nokian Taivalkuntaan ja Sarkolaan, sieltä Kutalan kautta Karkun suuntaan ja sitten Otamuksen ja Siuron kautta takaisin kotiin. Reitillä toki on reilu 800 nousumetriä, mutta ei sekään ollut tuskan aiheuttaja, vaan ärhäkkä kylkipisto, -kramppi, -jotain. Jokunen kilometri meni ihan mukavasti, mutta sitten alkoi pikkuhiljaa oikeassa kyljessä tuntumaan ja tuntemukset pahenivat pikku hiljaa. 15 km jälkeen kipu oli jo sellainen, että syvään hengittäminen sattui. Tällaista on ollut ennenkin pyörälenkeillä ja se on mennyt jossain vaiheessa ohi, mutta nyt se ei sitten mennytkään. Kotiin päästyä ajattelin, että kyllä tämä pienen kävelyn jälkeen tokenee, mutta kun ei oikein pystynyt kävelemään eikä makaamaan eikä muutenkaan oikein olemaan. Sitten vaan lattialle polvilleen ja otsa lattiaan ja siinä viisi minuuttia, niin alkoi helpottamaan. Puolessa tunnissa kipu hävisi ja tuntui kuin mitään ei olisi ollutkaan. Ihme homma. Harmi vaan, että mukavaksi lenkiksi suunniteltu pyöräily muuttui melkoiseksi tuskien taipaleeksi.

Lauantaiaamusta kävin juoksemassa Peetun ja OlSen kanssa yhteislenkin. Juoksin ensin kotoa Ylöjärven kirjastolle, josta lähdimme yhdessä kiertämään Keijärveä vastapäivään. Sää oli taas mitä mainioin. Lämpöä pari kymmentä astetta ja aurinkoista. Järven kierron jälkeen juoksin vielä Haavistolta Elovainiolle ja Kolmenkulmantien kautta kotiin. Matkaa kertyi vähän vajaat 26 km ja aikaa kului 2:12. Keskivauhti oli 5:06 min/km ja keskisyke 130 bpm. Pitkäksi lenkiksi vauhti ja sykkeet nousivat melko korkealle, ja syynä oli se, että juoksin 3 kilometriä (21-24km) vähän reippaammalla vauhdilla, hieman alle 13 minuuttiin. Yllättävän hyvin veto lähti vielä tuossa vaiheessa lenkkiä.

Sunnuntaiaamuna lähdin ulkoiluttamaan Feltin tt-pyörääni ensimmäisen kerran tänä keväänä. Alkusäädön jälkeen pääsin vihdoin liikkeelle, vaikka hermot meinasi mennä. Reitti oli: Ylinen – Karhe – Lintuharjuntie – Hämeenkyrö – Heinijärvi – Häijää – Salmi – Siuro – Sasi – Pinsiö. Matkaa kertyi 123 km ja aikaa kului vähän alle 4 tuntia. Keskinopeus oli 31.2 km/h, -syke 124 bpm ja -tehot 187W. Nousumetrejä tuolle reitille tulee ihan mukavat vähän päälle 1000m. Sääkin oli erittäin kohdillaan. Lämpöä oli reilu 20 astetta, puolipilvistä ja tuulikin oli melko vähäistä. Pyöräkin toimi ihan ok. Ainoa ongelma oli hartiat, jotka tuppasi puutumaan ja kipeytymään. Etenkin koronaroketepuolen olkapää kipuili jonkin verran. Illalla tuli avattua kunnolla myös uinnit avovedessä. Kävimme Tohloppijärvessä uimassa reilun puolen tunnin verran ja GPS:ään tuli matkaa 1540m. Vesi oli mukavan lämmintä (ehkä 20 asteista) eikä aallokkoakaan juurikaan ollut. Siitepölyä oli kylläkin jonkin verran rannan tuntumassa.