Viime sunnuntaina en taaskaan päivittänyt blogia. Pahoittelut siitä. Syynä lähinnä oli se, että oli jouluaaton aatto. Yksinkertaisesti en kehdannut mennä istumaan koneen ääreen samaan aikaan, kun Tuuli häärää niska limassa keittiössä, ja välillä käy rassaamassa vessanpönttö kiiltäväksi yms. Yritin vaan istua hiljaa ja kiltisti sohvalla selkä suorana kädet nyrkissä polvien päällä odottaen, että millon nakki viuhuu. Yllättävän helpolla kyllä selvisin koko viikonlopusta. Toinen syy kirjoittamattomuuteen oli, että tuskin lukijoitakaan olisi jouluviikolla löytynytkään, sillä kaikki naispuoleiset henkilöt paistoi hiki otsalla porkkanalaatikkoa ja puunasi vessanpönttöä, ja kaikki miespuoleiset istuivat sohvalla selkä suorassa kädet polvilla odottaen milloin käsky käy.
Joulua edeltävä viikko oli jo juoksun suhteen melko hyvä. Juoksukertoja oli 3 ja kilometrejä kertyi hieman yli 40 km, pisin lenkki oli jo reilu 18 km. Jalat tuntuivat jo melko hyviltä, eikä ongelmia ollut. Viikkoon mahtui myös taas pari punttisalireeniä, mutta vieläkään ne ei tunnu kiinnostavilta.
Viikon yksi suuri saavutus oli myös menestyminen tuholaistorjunnassa. Talomme välikatossa oli jo muutaman viikon ajan aina iltaisin vilistänyt hiiri. Mutta nyt se ryökäle innostui järsimään taloa sen verran äänekkäästi, että pyydystä oli alettava virittelemään. Ei siis muuta kuin alakerran vessan upotettu kattovalaisin irti ja räpsä välipohjaan väijymään. Yhden päivän mikki(hiiri) pystyi vastustelemaa Edamin ihanaa tuoksua, mutta seuraavana yönä juustonhimo iski, ja tuholaisen joulu jäi näkemättä. Rauha oli palannut valtakuntaan.
Seuraavan viikon alku olikin sitten kaikkien “adhd-äitien” kulta-aikaa, kun sai häsätä ja hössätä ihan mielin määrin joulun kimpussa. “Flegmaatikko-isät” pakenivat pölynimuria pitkäksi aikaan kuusenhankinta matkalle, mutta saapuivat kuitenkin takaisin viimeistään kun kinkkua alettiin paistamaan.
Itselläni joulu kului kestävyyharjoitusten ja intervalliharjoitusten sekamelskassa. Intervalliharjoituksia tuli tehtyä kaavalla 4×5/10 min, eli 4 kertaa 5 suklaakonvehtia 10 min palautuksella, tällaisia vetoja useamman kerran päivässä neljän päivän ajan. Mukaan mahtui kestävyysluontoista kinkun syöntiä. Ei se ole ihme, että tästä tulee ylikuntoon. Loppuvaiheessa intervallit alkoivat suorastaan oksettamaan, eikä määräharjoittelukaan enään perjantaina tuntunut mukavalta. 5 kk:n suklaalakko oli siis päättynyt ja mopo vähän karkasi käsistä. No, syödään sitten taas ensi jouluna seuraavan kerran suklaata.
Tänäkin jouluna taas sai todeta, että ei tämä joulun aika ole kaikille juhlaa. Joulupäivänä kun ajelimme kohti Alastaroa seuraavaan syöntiharjoittelukeskukseen, niin radiossa kerrottiin kahdesta, varmaankin yksinäisestä ja syrjäytyneestä oravasta jotka olivat epätoivoissaan huomiota kerätäkseen hypänneet Keski-Suomessa voimalinjoihin. Ja kyllähän siitä väkisinkin huomiota saa itselleen, kun koko Jämsänseutu oli vähän aikaa ilman sähköjä. Kyllä siinä kurret saivat lämpimiä ajatukia, kun pukin tuoma pleisteissoni ei toiminutkaan eikä lanttulaatikkoa pystynyt lämmittämään mikrossa. Kyllä jotain pitäisi tehdä, ettei enään tällaisista itsemurhaorkuista tarvitse jouluisin enään kuulla.
No, kyllähän sitä tuli jouluviikolla muutakin tehtyä kuin kinkkua syötyä. Itseasiassa tämä oli paras juoksuviikko sitten pitkään aikaan – monessakin suhteessa. Ensinnänkin juoksukertoja tuli 4. Toiseksi tuli juostua kahtena peräkkäisenä päivänä. Kolmanneksi viikkokilometrimäärä lähenteli 60 km:ä. Ja neljänneksi pisimmän lenkin mitta ylitti 20 km. Tällista viikkoa ei ole ollut sitten elokuun lopun.
Lauantain pitkällä lenkillä yritin pitää koko matkan sykkeet alle aerobisen kynnyksen. Aika hyvin siinä onnistuinkin, vaikka se vaatikin jatkuvaa mittarin tarkkailua. Ei tarvittu kuin pieni ylämäki, niin sykkeet pyrki yli kynnyksen. Loppumatkan ylämäissä juoksu meni melkoiseksi mateluksi ja km-vauhti tippui yli 6 min, jotta sykkeet sai pidettyä kurissa. Keskivauhti oli 5:28 min/km ja puolimarathonin aika 1:55:12. Tästä on hyvä lähteä parantamaan.
Vuoden lajikohtaiset kommentit on myös nyt lisätty omille kotisivuilleni osoitteeseen tomirinne.fi.
Toivotan kaikille lukijoille rauhallista uudenvuoden viettoa ja treenimäärältään kilometririkasta vuotta 2008.