Viikko 51/2020 (14.-20.12.2020)
Joulu alkaa olla sen verran lähellä, että on pitänyt alkaa välttelemään kontakteja, jotta voi turvallisimilla mielin lähteä viettämään Joulua. Tämä viikko on siis oltu kokonaan etähommissa ja kaikki reenien ulkopuoliset ihmiskontaktit on tehty maskin takaa. Ensi viikon muutama työpäivä tulee myös tehtyä kotoa päin.
Joulusäistä ei tosin ole kyllä tietoakaan, sillä edellisen viikon pakkaset on muuttunut muutaman asteen lämmöksi ja ne vähäisetkin loskat, jotka viikon aikana satoi on sulanut pois ja maailma on taas mustana.
Reenattu on kuitenkin suht vanhaan tapaan, tosin ne vähäisetkin aiemmat työmatkapyöräilyt ovat jääneet vallan pois. Maanantaina tossurivistöön tuli uusi tulokas, kun kävin ostamassa sohjosäiden sauvakävelykengät. Salomonin Wildgross GTX Goretex -kengillä olisi tarkoitus pitää sukat kuivina talven sohjoissa. Illalla ohjelmassa oli tunnin kotisalitreeni.
Tiistaina kävin aamupäivällä tekemässä kympin juoksulenkin. Asteen verra oli pakkasta ja paikoin alusta oli vähän liukaskin. Muuten menin perusvauhtia, mutta lopussa otin kahden kilometrin vähäsen reippaamman pätkän, joka meni aikaan 8:30. Ihan paras juoksufiilis ei ollut, mutta tulipahan lenkki tehtyä. Illalla oli vielä perinteinen puolentoistatunnin sulkapalloneluri.
Keskiviikkona uudet Goretex-kengät saivat tulikasteen, kun teimme Manyonen porukan kanssa kahden ja puolen tunnin sauvakävely / -hölkkätreenin Suolijärven sohjoisilla poluilla. Pari astetta oli lämpöä ja kun kiersimme Suolijärven rantapolkuja pitkin, niin lamput piti olla iskussa. Kolme kierrosta kiersimme, välillä kävellen, välillä hölkäten. Joka kierroksen päätteeksi teimme hieman loikkaharjotteita ylämäkeen – suht hapokasta hommaa tuo loikkiminen. Uudet kengät olivat hyvät ja sukat pysyivät suht kuivina koko matkan, vaikka paikoin loskaa ja vesilätäkkö polulla olikin.
Oliko syynä keskiviikon harjoite, mutta torstai oli melko väsynyt päivä. Aamupäivän juoksulenkkikin jäi väliin sekä väsyneiden jalkojen kuin liukkaan kelinkin vuoksi. Illalla tein kuitenkin tunnin rauhallisen sisäpyöräilytreenin. Keskitehot olivat maltilliset 159 W (FTP 69%) ja keskisykekin pysyi hyvässä 116 bpm:n lukemissa.
Perjantaina oli taas vain tunnin kotisalitreeni.
Lauantaina aamupäivällä kävimme Peetun kanssa tekemässä rauhallisen, vähän vajaan 13 km, juoksulenkin. Alunperin ohjelmassa piti olla Teivo Cupin osakilpailu, mutta se peruttiin vallitsevan tilanteen vuoksi. Uudet Goretex-kengät olivat taas lenkillä ihan paikallaan, kun alusta oli melko sohjoinen. Pidon kanssa oli hieman ongelmia, ja siksi keskivauhdiksi tuli hieman päälle vitosen. Koska viikolla tuli töiden jälkeen halottua edellisen viikonlopun kaikki kaadot, niin ainoat puuhommat, mitä tuli tehtyä, oli joulukuusen sisään kantaminen.
Sunnuntaina oli ohjelmassa kunnon maastopyörälenkki MO:n tiimin mukana. Kotoa poljin ensin Nokian Vihnusjärven parkkiin, jossa kokoonnuimme. Lämpöä oli pari astetta ja pientä tihkuakin oli ilmassa. Etukäteisarvioiden perusteella hiekkatiet voisivat olla jäiset, joten alle oli valittu nastarenkaat. Moni oli jättänyt varustamatta pyöränsä lokareilla, mutta itselläni ne oli, ja valinta oli ihan paikallaan.
Vihnusjärveltä suuntasimme Nokian keskustan kautta kohti Taivalkuntaan, jossa alusta muuttui hiekkapohjaiseksi. Jäästä ei sitten ollut tietoakaan, vaan tie oli melko pehmeä ja meno muuttui alun asfaltin jälkeen raskaaksi ja hitaaksi. Hiekkapätkä jatkui aina Sarkolaan ja Kutalaan asti. Ennen Karkkua alle tuli jokuseksi kilometriksi asfaltti ja kun tuulikin oli myötäinen, niin meno tuntui mukavan vauhdikkaalta.
Enne Otamusta oli jälleen jokusia kilometrejä pehmeää hiekkatietä, mutta sitten saimme taas kovempaa alustaa alle ja meno muutui jälleen vauhdikkaammaksi. Matka jatkui Jumenesniemeen ja Mahnalaan. Mettisen pätkä oli taas hiekkapohjainen, mutta sen jälkeen loppumatka olikin pääosin asfalttia. Alisen jälkeen olikin enää Nokian keskustakierto ja sen jälkeen kohti kotia. Matkaa kertyi 101 km ja aikaa kului hieman päälle viisi ja puoli tuntia. Keskinopeus oli 18 km/h ja nousumetrejä oli 1100. Näin pitkää maastopyörälenkki ei muistaakseni ole aiemmin tullut tehtyä, ei ainakaan tähän aikaan vuodesta. Hyvä lenkki ja mukavassa porukassa, reissu ei tuntunut ollenkaan pahalta tai pitkältä. Kura tosin lensi siihen malliin, että kaikki kamppeet meni alkuhuuhtelun jälkeen pesukoneeseen ja pyöräkin pitää rassata puhtaaksi ihan huolella. Pyöräilyn päälle tein vielä kotoa päin 6 km:n juoksulenkin rennon reippaalla vauhdilla. Alusta oli paikoin jäinen, joten tarkkana sai olla, ettei ollut kyljellään. Juoksukin tuntui melko kevyeltä ja rennolta, vaikka sykkeet olivatkin melko korkealla. Aikaa kului heiman alle puoli tuntia.