Viimeviikon ollessa kaikin puolin melko mollivoittoinen, niin toiveena oli, että tästä viikosta tulisi edes hieman parempi. (Kielioppiasiaa: kielioppi kun ei ole ollut koskaan minun parhaita taitojani, niin oli ihan pakko tarkastaa googlen avulla, että onko “viimeviikko” yhdyssana vai ei. Yhteenkirjoitettuna google antoi “viimeviikko” sanalle 26900 osumaa ja erikseen kirjoitettuna 19600, joten minäkin kirjoitin sen yhteen. “Mollivoittoinen” sanalle tuli osumia 1840 ja erikseen kirjoitettuna 31 osumaa. Mihin minä joutuisinkaan ilman sinua Google – kaiken oikean tiedon lähdettä.)

Tälle viikolle oli siis kasattu odotuksia ja heti maanantaina niitä sitten aloin lunastamaan. Joten tossut jalkaan ja banalle. Reilun kasin lenkki meni hyvin, eikä kipuja ollut lenkin aikana eikä sen jälkeen. Joten viikko ainakin lähti hyvin liikkeelle.

Tiistai- ja keskiviikkoillat kului työpaikalla. Tosin ei töitä tehdän, vaan työpaikkamme Kestävyyskerho järjesti jäsenilleen pari luentoa, joissa kerrottin suksen valinta- sekä voiteluohjeita. Toisena päivänä ohjelmassa oli harjoitteluohjeita pitkää hiihtoa silmälläpitäen. Suksen valinta- ja huolto-ohjeita oli jakamassa Turtolan InterSport:n asiantuntija. Ironista koko asiassa oli, että sisällä hypistelimme uusinta uutta hiihtokalustoa ja katselimme kuinka pitovoidetta pitää laittaa suksen pohjaan, mutta ulkona tuli vettä taivaan täydeltä, eikä lumesta ollut tietoakaan. Rullasuksia ja sadetakkeja meille olisi pitänyt esitellä. Toisena päivänä meillä oli luennoimassa Arposen Kari (monelle tätä lukevalle varmaan tuttu henkilö). Luennolla käytiin läpi hiihdon harjoitteluasiaoita, sekä vinkkejä pitkän hiihdon valmistautumiseen. Kyllä se on ilo kuunnella henkilöitä jotka ovat omistautuneita asialleen. Tekstiä tulee, kädet heiluu ja fläppitaululle piirtyy kuvioita.

Parin mielikuvahiihtoharjoituspäivän jälkeen olikin taas vuoro palata todellisuuteen ja lähteä pimeälle lenkkipolulle. Maanantain positiivisesta juoksusta innostuneena päätin kokeilla lisätä muutaman kilometrit lenkin pituuteen, vaikka edellisellä kertaa kympin jälkeen polvi kipeytyikin. Pakkasta oli kuutisen asetetta ja paikat olivat kohmeessa pitkään. Kädessä oli uudet “Super Thermo” hiihtohanskat, mutta tuntui siltä, että näihin hanskoihin oli unohdettu asentaa koko thermo -osuus. Ensimmäisen neljän kilometrin aikana näpit olivat niin jäässä, että jos ne olisi johonkin osunut, niin olisivat menneet varmaan palasiksi. Onneksi veri alkoi jossain vaiheessa taas kiertämään ja juoksu tuntui mukavalta. Koko kymppi meni suht. mukavasti, eikä ongelmia ilmennyt juoksun aikana, eikä sen jälkeenkään.

Perjantaina olikin sitten rokulipäivä, sillä ilta oli pyhitetty firman pikkujouluille. Lauantaille olin suunnitellut pikkujoulujen rangaistuslenkkiä, mutta armahdin itseni ja nukuin melkein koko päivän. Jostain kumman syystä päätä vähän jomotti ja silmäluomia painoi, vaikka olin jo vähän kahden jälkeen kotona. Burana naamariin ja vilttiä korville. Illalla tein sitten sellaisen fiksun liikkeen, että huitaisin yhden Batteryn naamaan, niin ei tarvinnut nukkua taas seuraavanakaan yönä. Fiksua… erittäin fiksua.

Sunnuntaina olikin sitten rangaistuslenkin vuoro. Sillä vaikka yksi armahdus on jo tullut, niin se ei tarkoita sitä, että annettua tuomiota olisi kokonaan unohdettu. Heti aamusta siis puolikkaan banaanin ja menuhörpyn voimalla lenkille. Tarkoituksena oli tehdä vähintään tunnin lenkki ja mielummin vielä pitempikin jos vain jalat sallivat. Mittari oli nollassa ja alusta oli liukkaan oloinen (yöllä oli varmaankin satanut vähän jäätävää tihkua). Viime lenkin ovat menneet aika rauhallista tahtia, mutta nyt oli tarkoitus mennä vieläkin rauhallisemmin, jos se edesauttaisi matkan taittumista. Alusta asti matkan tekeminen tuntui mukavalta ja suht kevyeltä. Matkan aikana tulin monta kertaa sellaiseen risteykseen josta olisi ollut lyhyt matka kotiin, jos ongelmia olisi ilmennyt, mutta aina päätin kaartaa sille pitemmälle lenkille. Kympin kohdalla alkoi vähän kolotusta tuntumaan polven seudulta, mutta onneksi se meni äkkiä ohi ja päätin tehdä vielä yhden lisämutkan. Kotona mittari näytti 1:22 ja 15.7 km, eikä ainakaan vielä tätä kirjoittaessa ole ilmaantunut mitään jälkiseuraamuksia. …onko nyt hyvä fiilis … ooo-on….

Vaikka koko viikon on ollut vielä vähän kröhää, niin viikko onnistui lenkkien suhteen yli odotusten. Yli 30 km:n viikkoa ei ole vähään aikaan ollutkaan. Aika vähältä se vielä tuntuu, mutta siitä on hyvä lähteä määrää nostamaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kun nyt pystyi tekemmän n. 16 km lenkin, niin vuoden vaihteen jälkeen voi taas alkaa silloin tällöin (google: “sillointällöin” yhteenkirjoitettuna 15100 osumaa, erikseen 718000 osumaa) juoksemaan töistä kotiin (15.5 km). Eli eiköhän se taas tästä ala… meinaan se uuden rasitusvamman metsästys.