Viikko 28/2019 (8.-14.8.2019)
Tämä viimeinen työviikko ennen kesälomaa piti olla vielä kova treeniviikko ennen kuin pitää kevyemmän viikon ennen Joroisten puolen matkan triathlon-kisaa. Maanantai menikin vielä ihan suunnitellusti kun tein työmatkapyöräilyt ja illalla vielä tunnin kotisalitreenin.
Tiistaiaamuna suunnitelmat sitten muuttuivat, kun nostin sukkia lattialta ja selästä vihlaisi siten, että “teräsmiehestä” tuli pelkkä kumiäijä. Pyöräilin kuitenkin aamulla töihin, joka osottautui virheeksi. Töihin päästyäni en meinannut päästä pyörän selästä pois, ja suihku ja pukeutuminen oli melkoista tuskaa ja taiteilua. Työpisteelläni nappasin pari Buranaa suuhuni ja melkein heti sen jälkeen iski huono olo ja tuskahiki. Piti mennä oikein työpöydälle makaamaan, kun meinasi pari kertaa menne pää pimeäksi. Sitten soitinkin Tuulin hakemaan minut autolla töistä kun istumisesta ei tullut mitään. Tein sitten loppupäivän hommia kotoa päin.
Keskiviikkona selkä oli jo vähän parempi, mutta autolla menin töihin. Torstai-iltana poljin tiistaina töihin jääneen pyörän kotiin. Pyöräilyssä ei ollut mitään ongelmia, mutta selkä oli edelleen krampissa.
Viimeisen työpäivän ennen lomaa tein lyhennettynä kotoa päin. Selkä oli edelleen melko krampissa, mutta lattialla selällään makailu helpotti aina kramppia. Iltapäivällä selkä tuntui sen verran vetreältä, että päätin lähteä pyöräilemään mökille, jossa pitäisi majailla seuraavaan torstaihin asti.
Olin viikolla asentanut maantiepyörään triathlon-nojat, joilla saa aerodynaamisemman ajoasennon. Niitä tulikin yritettyä käyttää mahdollisimman pajon matkan aikana. Yllätävän hyvin sain niiden kanssa ajoasennon siten ettei selkä puutunut. Ajokeli oli mitä parahain. Lämpöä oli vähän alle kaksikymmentä astetta, puolipilvistä ja tuulensuuntakin oli edullinen. Näiden tekijöiden ansiosta keskivauhti nousi 92 km:n matkalla 30.7 km/h. Selkäkään ei tykännyt huonoa pyöräilystä. Hieman yläselkä oli taas krampissa pyörän päältä noustua, mutta lattialla makailu helpotti taas asiaa.
Olin tilannut alkuviikosta watti-polkimet pyörään ja toimitusosoitteeksi olin laittanut Punkalaitumen Pourun kaupan. Perjantai-iltana tulikin sitten asenneltua ja säädeltyä polkimia pyörään. Näiden watti-polkimien avulla saan nyt reaaliaikaista dataa esim. voiman käytöstä, kadenssista ja polkemisen dynamiikasta.
Lauantaina kävin tekemässä 21 km pyörälenkin testatakseni, millaista hienoa uuttaa dataa nyt saan uusien polkimien avulla. Ajoin autolla Jalasjoen koululle, josta pyöräilin lenkin Punkalaitumen keskustan kautta. Tempo-lenkiksi tuo muodostui, sillä keskivauhti nousi 33.5 km/h. Kiinnostavin tieto oli, että keski-watit olivat 228 W ja keski-kadenssi oli 84. Illalla kävin vielä uimassa Vehkajärvessä pikku-saaren kierroksen, josta kertyi matkaa 1100m. Aallokkoa oli jonkin verran, mutta Tuuli meloi turvanaisena kajankin kanssa lähituntumassa. Lähinnä apua olisi tarvittu, jos selkä olisi alkanut sohlaamaan matkan aikana. Muutaman kerran selkä kyllä vihlaisikin, mutta ei kovin pahasti.
Sunnuntaina kävimme Tuulin kanssa tekemässä 68 km:n pyörälenkin. Reitti kulki Jalasjoelta Urjanlan kyllän, josta poljimme Halkivahan ja Punkalaitumen keskustan kautta takaisin Jalasjoelle. Keskivauhti oli 26 km/h ja keski-Watit olivat 128 W. Myös kandennsi ja keskisyke olivat alhaalla, joten itselleni tämä oli mukava palauttava lenkki. Sää oli myös jälleen mainio. Selkä oli sunnuntainakin vielä sen verran vaivainen, ettei juoksulenkille ollut asiaa. Illalla kävimme Tuulin kannsa Vehkajärven kunnan rannassa vähän tekemässä vapaauintitekniikkatreeniä märkäpuvut päällä.