Viikko 27/2019 (1.-7.7.2019)

Yksi kerta ei tee triathlonistia, mutta nyt kun takana on kaksi starttia, niin voisikohan sitä jo kutsua itseään sellaiseksi. Onkohan sitä vaan saanut väärän kuvan lajista, sillä molempina kisa kertoina on ollut mitä mainioin sää kyseiseen lajiin. Saa nähdä mitä mieltä olen lajista, kun lämpöä on 10 astetta ja kova tuuli vihmoo vaakasuoraan vettä. No, tällä kertaa sääruletti pysähtyi voittosektoriin, sillä aurinko paistoi, lämpöä oli vähän alle 20 astetta ja tuulikaan ei haitannut. Alkuviikosta oli ruletissa vielä tarjolla rosvosektoria.

Yksi kiehtova piirre triahlonissa on, että siinä on niin monta pientä asiaa, joka voi pilata hyvän suorituksen. Jo ennen starttia kisan voi pilata esim. huonolla valmistautumisella tai vaikka unohtamalla jonkun kriittisen välineen kotiin. Sillä kun kolme eri lajisuoritusta on kyseessä, niin monen moista härpäkettä pitää olla mukana. Uinnissa, ainakin itselläni, on nenäklipsi kriittinen väline. Jos joku huitaisee kisan tuoksinnassa klipsin tai uimalasit järven pohjaan, niin se kisa on silloin aika lailla siinä. Uinnissa myös olosuhteet (lähinnä aallokko), krampit tai joku paniikkikohtaus voi pilata kisan heti alkuun. Pyöräilyssä suurin uhka on rengasrikko tai joku törttöily yksin tai jonkun toisen kanssa. Hyvän juoksusuorituksen suurin uhka on lähinnä krampit ja pidemmillä matkoilla myös hiertymät ja rakot. Sitten on vielä kasa sellaisia tekijöitä, joita ei tässä vaiheessa “uraa” edes vielä tiedä. Ehkä parin viikon päästä, Joroisten puolikkaan jälkeen, listaan voisi lisätä uusia kohtia. Mielenkiintoisinta tietenkin koko hommassa on se, että pitää tunteä oma kuntotasonsa ja mennä sen mukaan. Lauantaina homma natsasi melko hyvin.

Kisaviikko tuli otettua todella rauhallisesti treenien suhteen. Maanantaina juoksin vielä kevyesti töihin. Pyynikin kautta matkaa kertyi vähän päälle 16 km ja tuolta reitiltä kun löytyy nousua vähän normaalireittiä enemmän, niin piti ottaa vähän rauhallisemmalla vauhdilla. Jalat olivat vielä vähän väsyneet viikonvaihteen treeneistä, joten aikaa kului hieman päälle 1:16. Illalla pyörällä töistä kotiin.

Tiistaina oli ohjelmassa ainoastaan työmatkapyöräilyt ja illalla tunnin kotisalitreeni. Keskiviikkona oli ohjelmassa ainoastaan työmatkapyöräilyt. Torstaina työmatkapyöräilyjen lisäksi kävin illalla vielä uimassa Tesomajärvessä 1500 m vähän päälle puoleen tuntiin. Sen verran muutin uintireittiäni, että kun olen yleensä uinut laiturien väliä, niin nyt uin lenkkiä, jolloin ei koko matkan aikan tullut käännöspysähdyksiä laisinkaan, vaan uin putkeen koko treenin. Perjantai oli täyslepopäivä.

Lauantaiaamuna saavuimme hyvissä ajoin Karkuun Voimarinteen kisakeskukseen. Lähtö olisi klo 10, mutta olimme jo vähän klo 8 jälkeen kävelemässä parkkikselta kisakeskukseen päin. 9:30 oli kisainfo, jonka jälkeen pääsimme pikaisesti ottamaan tuntumaan veteen. Riippilänjärven 19 asteinen vesi ei ihan linnun maitoa ollut, mutta ei mikään avantoon pulahduskaan.

Uinti suoritettiin kahtena 750 metrin kierroksena ja kierrosten välissä rantauduttiin ja kuljettiin maitse jokusen kymmenen metrin matka. Viime kisasta viisastuneena katsoin itselleni uintiväylän reitin ulkoreunasta. Tosin porukkaakin oli paljon vähemmän kuin viimeksi, mutta nyt ainakin piti olla hyvin tilaa uida.

Uinti lähtikin liikkeelle ihan hyvin. Alkuverryttelyuinnissa olin saanut sen verran hyvin tuntumaa veteen, ettei hengityksen kanssa ollut ongelmia. Vielä kun sai uida ilman muiden kontaktia, niin uintirytmi löytyi mukavasti. Jossain välissä tuli jokusia läpsäisyjä jaloille ja itsekkin osuin muutaman kerran jonkun jalkoihin, mutta muuten muista uimareista ei ollut häiriöksi. Tyynen kelin ansiosta myös suunnastus onnistui hyvin, eikä suurempia mutkia tullut tehtyä. Ensimmäinen kierros meni hieman päälle 15 minuutin. Toinen kierros oli ensimmäisen kaltainen ja sujui ilman ongelmia. Aikakin oli melko tarkkaan sama kuin ensimmäisenkin kierroksen.

Rantauduin oman kelloni mukaan ajassa 30:32. Uintiosuus tosin päättyi vasta parin sadan metrin päässä olevalla vaihtopaikalla, jonne oli ihan rapsakka nousu, portaitakin jokunen kymmenen. Virallisissa tuloksissa uintiaikana on tästä syystä tasan 32 minuuttia. Sijoitukseni oli tässä kohtaa  13/33. Uimakamppeiden riisumiseen, sukkien, pyöräilykenkien ja kypärän pukemiseen sekä pyöräilyosuuden lähtöviivalle siirtymiseen kului aikaa hieman alle kaksi ja puoli minuuttia. Yhden geelin vetäisin myös suuhuni tässä vaiheessa.

Pyöräilyn alussa 18 asteen sää tuntui vähän vilpoiselta, mutta heti alkumatkassa ollut rapsakka nousu poisti tuon huolen. Aurinkoinen sää ja ajoviima kuivasivat myös melko pikaisesti kisapuvun, joten ajolämpö oli kyllä sopiva. Kisakokemuksen ja voimamittareiden puute aiheutti sen, ettei ollut oikein mitään hajua millä nopeudella sitä pitäisi 40 km:n lenkki polkea. Piti mennä siis fiiliksen mukaan, eli alusta asti suht täysillä.

Aluksi teimme Riippiläntiellä pienen lenkin, jonka jälkeen suuntasimme Maakunnantietä ja Lampistentietä pitkin kohden Sastamalantietä. Tällä noin 10 km pätkällä ohitin pari kolme kanssakilpailijaa. Sastamalantietä pitkin ajoimme noin 15 km kohti Sastamalaa. Tällä pätkällä tuli jälleen ohitettua pari kilpailijaa, mutta toisaalta minutkin ohitti muutama. Melko mäkinen pätkä tämä oli, mutta alamäkivoittoinen ja myös tuuli oli sivumyötäinen. Tästä syystä 34 km:n kääntöpaikan kohdalla keskivauhti oli noussut hieman päälle 34 km/h. Hieman hirvitti, että riittääkö puhkua loppumatkalle, sillä edessä olisi mäkiä ja myös jonkinmoista vastatuulta.

Reitti teki pienen piston vielä Riipläntielle, jolta palasimme takaisin Sastamalantielle. Kisakeskukseen tulimme Aluskyläntien kautta. Tällä pätkällä ohitin vielä pari pyöräilijää. Koska kisassa oli peesauskielto, niin ohitukset olivat melko rasittavia, sillä edellä menijän ohitus piti aloittaa kun oli kymmenen metrin päässä ohitettavasta. Ohitus piti tehdä ripeästi, joten yleensä ohitus piti tehdä ylivauhdilla, jonka aikana happoa kertyi jalkoihin normaalia enemmän. Onneksi ohituksia oli suht. vähän.

Pyöräilyaikani oli 1:10:42, eli keskari on melko tarkkaan 34 km/h. Tämäkin aika oli positiivinen yllätys, sillä edellisessä, puolta lyhyemmässä, kisassa keskivauhtini oli melko tarkkaan sama. Sijoitustani tässä vaiheessa en osaa sanoa (ts. en jaksa laskea asiaa tulosluettelosta), sillä ohitettujen joukossa oli myös naisia. Mutta osuusaikani oli 11.:ksi nopein ja oma kokonaisaikani oli toiseen vaihtoon tullessa 1:45:06. Pyöräilykamojen riisumiseen ja tossujen pukemiseen meni aikaa 71 sek. Ennen juoksua tuli otettua myös toinen geeli.

Juoksuosuus lähti hieman huonoissa merkeissä käyntiin, sillä alun pehmeässä alamäessä alkoi pohkeita kramppailemaan. Onneksi ne eivät napanneet kiinni ja asfalttiosuudella krampit jokseenkin hävisivät, tai en ainakaan enää kiinnittänyt niihin huomiota. Kymmenen kilometrin matka juostiin kahtena viiden kilsan edestakaisena lenkkinä. Eli 2.5 km:n päässä oli ensimmäinen kääntöpaikka. Heti alkumetreillä pääsin parista juoksijasta ohi ja ensimmäiselle kääntöpaikalle mennessä oli jokunen muukin selkä tullut ohitettua, niin miehiä kuin naisiakin.

Koko kisani pahin takaisku tuli juoksun ensimmäisessä kääntöpaikassa, kun 180 asteen käännöksessä lipesi jalat altani ja löin kämmeneni ja polveni melko mojovasti hiekkatiehen. Jonkun matkaa polvia jomotti melko lailla, mutta ei se sen kummemmin juoksua haitannut. Ensimmäinen kierros meni melko tarkkaan 21 minuuttiin.

Reitin alkuosuus kääntöpaikalle asti oli alamäkivoittoista. Toisen kierroksen alamäkiosuudella jalat tuntuivat toimivat hyvin eikä väsymyksen tunteita juurikaan ollut. Ohittelin edelleen porukkaa, mutta nyt oli jo paha sanoa, ketkä niistä olivat samalla kierroksella. Viimeisen kilometrin alkaessa näin vielä ryhmän juoksijoita edessäni. Niistä yhden olemus ja juoksutyyli vaikutti siltä, että hän olisi samalla kieroksella kuin minäkin, joten siitä sain vielä vähän lisä-boostia juoksuuni. Puoli kilomeriä ennen mallia ohitin tämän viimeisen kirittäjäni, enkä päästänyt häntä enää kantaani kiinni.

Lopun pururatanousut olivat aika hapokkaita, mutta kun tiesi, että maali oli parin sadan metrin päässä, niin ei muuta kuin hammasta irveen ja puhina päälle. Juoksuaikani oli 41:30, ja se oli päivän nopein juoksusuoritus. Maalissa vasta huomasin, kuinka paljon katumisesta auenneet polveni olivat valuttaneet verta säärille. Hieman hurjan näköiset sääreni olivat, mutta onneksi polvissa oli vain pientä pintaskröpöä. Pari minuuttia maaliin tuloni jälkeen alkoi syke tippumaan sen verran, että verenpaine heilahti sen verran kovin, että päässä alkoi huippaamaan. Ihan pimeäksi vintti ei sentään mennyt ja pikaisen pötköttelyn jälkeen kaikki oli taas kunnossa.

Kisa oli erittäin positiivinen kokemus. Loppuaikani 2:27:49 riitti neljänteen sijaan miesten perusmatkalla. Etukäteen ajattelin, että 2:40:n alitus olisi ihan ok suoritus, mutta tämä aika oli kyllä yllätys. Etenkin kun reitti ei ollut kovin tasainen. Tästä on hyvä jatkaa parin viikon päästä Joroisten puolimatkalle. Se onkin sitten jo sellainen matka, että pyöräily- ja juoksuosuudella pitää jo miettiä vauhdinjakoakin eikä mennä urku auki.

Sunnuntaina kävin tekemässä Tuulin kanssa 54 km rauhallisen ja palauttavan pyörälenkin Säijässä. Keskari oli 25 km/h:ssa paikkeilla. Pohkeet ovat melko jumissa ja oikea polvi myös aika kipeä lauantain kolauksesta.