Vaikeinta blogin kirjoittamisessa on otsikon keksiminen. Pitäisi mennä varmaan jollekin kurssille jossa opetettaisiin miten muodostetaan iskevä ja dramaattinen otsikko. Kurssilla voisi olla luennoitsemaasa vaikka jonkun kauniidenjarohkeiden tai Simpsonien tekijät, heillä ainakin pitäisi olla paljon kokemusta ytimekkäiden otsikkojen teosta. Tosin taviksen harrastus-bogiin ei kovin “seksikkäitä” otsikoita saa aikaiseksi. Vai pitäisi otsikon olla esim. “Tomi sortuu 6.5 km lenkkiin” tai “Romahduksen partaalla” tai vaikkapa “Villiä menoa pururadalla”.

Tästä blogista on ilmeisesti tullut jo valtakunnanlaajuisesti erittäin suosittu paikka. Sillä heti kun jätin kirjoittamisessa yhden viikon väliin, niin ympäri Suomea ihmisjoukot ovat alkaneet kyselemään, että “miksi blogi ei päivity”. Tai no… 2 henkilöä on asiasta maininnut… on se nyt ainakin enemmän kuin yksi. Suosiota on luut, sillä blogi-tilasto näyttää, että näille sivuille on joku (tai jotkut) eksynyt n. 200 kertaa sen olemassa olon alusta. Se tosin ihmetyttää, että tuo viressä oleva Ystävät -sarake kertoo, että “Sinulla ei ole yhtään ystävää” (niin oli tilanne ainakin tänään)… tiedä sitten mitkä vihamiehet näitä lueskelee. Toisaaltaa en tiedä kumpi olisi säälittävämpää, se että siinä lukee tuo “Sinulla ei ole yhtään ystävää” vai se, että siinä lukisi “Sinulla on 1 ystävä”? Tällähetkellä sen voisi tulkita niin, että suomalaisilla ei ole tapana tuppautua millekkään listoille. Kun taas jos listalla olisi esim yksi, niin tulisi heti mieleen, että eihän tuolla luuserilla ole kuin yksi ystävä… ja ketäköhän sekin on. Tämä ei kyllä tarkoita sitä, että listalle ei saisi laittaa nimeään. Päinvastoin, parempi muutama valioyksilö kuin lauma renttuja.

Niin… asiaan. Syy miksi viimeviikolla jäi kirjoituksen väliin, oli se, että mitään ihmeellistä ei oikein tapahtunut. Olin silloin alkuviikon taas Helsingissä kolme päivää kurssilla. Alkuviikosta en olisi muutenkaan päässyt mitään tekemään, sillä polvi kipeytyi taas edellisen viikonlopun 10 km:n juoksusta ja 20 km:n sauvalenkistä. Loppuvikosta kävin jalkahieronnassa, sekä PE ja SU tein 6.5 km juoksulenkin.

Tälläviikolla MA salilla, TI ja TO 7.7 km juoksulenkki sekä PE salilla. Nyt alkaa tuntumaan tuo juoksupuoli hyvältä, sillä kipuja ei noina viimeisinä kertoina ole enään ollut ja lenkin aikana ei tule enään kokoaikaa kuulosteltua polven tilaa. Kuntotaso tosin on vielä aika alamaissa, mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa parane, kun maltillisesti nostaa juoksumäärää. Kunnon hiihtokelejä ei ole vieläkään näköpiirissä (vaikka lunta jo vähän maassa onkin), joten kaikki harjoitukset tehdään vielä tossut jalassa.

Viikonloppuna minun piti tehdä vielä yksi juoksulenkki, mutta perjantai-iltana iski yhtäkkiä kurkkukipu, ja lauantaiaamuna oli vähän kuumetta, kauhea vilu ja joku oli hionut kurkkua 100:n santapaperilla. Tätäkin kirjoittaessa oli kuumemittari kainalossa ja räkäliina sylissä. Jos vaikka huomenna ei tarvisi mennä töihin. Saisi katsoa koko päivän uutta Simpsons -leffaa (on muuten hyvä). Töissä ei pystyisi edes puhelimeen vastaamaan kun äänikin on karannut jonnekin.

Äänen käheyteen tosin on varmaan osasyynä se, että lauantaina meille hyökkäsi joku ihme jengi sisään. Niitä sai sitten paimentaa aamuneljään ja osa ei osannut lähteä vielä silloinkaan kotiinsa, vaan jäivät ihan taloksi. Kaiken lisäksi ne vielä salaa juottivat jotain pahentunutta juomaa, kun aamulla oli pää sen verran kipeä, että ei edes yskästä uskaltanut. Onneksi sain otettua muutaman kuvan todisteaineistoksi kotirauhan rikkojista. Eli jos ao. kuvan henkilöitä näkyy, niin ilmoitus siitä välittömästi minulle. Tosin kaikki syylliset eivät ole tässä kuvassa, joten muitakin vaarallisia huligaaneja on vapaalla jalalla.