Hups. Jäi näemmä viime viikon päivitys tekemättä. On tässä ollut vähän kiireitä, mutta otetaan nyt vahinko takaisin. Viime viikolla pidin vielä pari päivää kesälomaa, mutta loppuviikon olinkin sitten jo työpöydän ääressä.
Viikolla tuli kuitenkin tehtyä jokunen ihan laadukaskin treeni. Tiistaina tein kovan kymmenen kilometrin testijuoksun parin kilsan alku- ja loppuveryttelyineen. Kymppi meni aikaan 38:50, eli muutaman sekunnin kovempaa kuin kevään Raholan kympissä. Eli suunta on oikea, kun yksin pystyy vetämään kovempaa kuin porukassa kisassa.
Seuraavana päivänä juoksin töihin, ja sillä matkalla alkoi jo tuntumaan pohkeissa jumia. Torstaina yritin rauhallisella kympin lenkillä avata vähän jalkoja, mutta eipä tuntunut juurikaan apua olevan.
Lauantain treeni ei kauheasti auttanut pohjejumiin. Kävin nimittäin juoksemassa Lamminpään kilpa5 -reitin. Yhteensä matkaa kertyi vähän vajaat 12 km ja nousumetrejä noin 200. Vauhti oli 4:30 min/km paikkeilla. Tosi hyvä voimatreeni. Sunnuntaina jätin pitkän lenkin väliin ja tein vain vajaan 19 km juoksulenkin, mutta hieman pk-vauhtia kovempaa.
Täma viikko piti ottaa hieman rauhallisemmin juoksun suhteen, mutta kyllä sitä melkein 70 km tällekin viikolle tuli juoksentelua. Viikkoon mahtui myös pitkästä aikaa pari kotisalitreeniä, joilla sain taas paikat kunnolla kipeäksi. Sulkapalloa ei tullut tällekkään viikolle, vaikka niin lupailin koko koko kesän käydä sulkaakin plätkimässä, mutta nyt on jo useampi viikkoa taukoa. Ehkä sitten ensi viikolla.
Tiistaina juoksin vähän reippaamman reilun 13 km:n lenkin. Pohkeet alkoivat tuntumaan jo vähän paremmilta. Omronin “sähköshokit” alkavat tuottaa tulosta. Keskiviikkona piti tehdä rauhallinen ja palauttava lenkki, mutta vauhti nousi kuitenkin 4:46 min/km:iin. Mutta sykkeet olivat kyllä alhaalla, joten kyllä lenkki varmaan sitten ajoi asiansa. Torstaina juoksin jälleen Lamminpään kilpa5:n. Jalat tuntuivat jo hyviltä ja ylämäkiäkin jaksoi puskea ylös ihan mallikkaasti. Keskari hieman alle 4:30.
Perjantai olikin sitten vaihteeksi lepopäivä. Lauantaina poljin kotoa Vehkajärvelle viettämään jokusta lomapäivää. Kerrankin oli vallan mainio pyöräilysää. Aurinko paisteli mukavasti, lämpöä oli hieman alle kaksi kymmentä astetta ja tuulen suuntakin oli tällä kertaa melko suosiollinen. Kun vielä pyörä ja äijäkin toimivat, niin keskinopeus nousi 31.7 km/h. Melko mainio fiilis ajon jälkeen.
Sunnuntain pitkällä juoksulenkillä piti jatkaa edelispäivän hyvää fiilistä, mutta eihän se tietenkään niin mene kuin suunnittelee etukäteen. Tarkoitus oli juosta lenkki Punkalaitumen keskustan kautta, josta kertyy hieman päälle 28 km. Suunnitelmissa oli, että teen PK2-treenin, sillä edellisen päivän pyöräily kävi ihan hyvin viikon PK-treenistä. Tarkoitus siis oli, että maksimisyke saisi olla enintään 138 ja ajattelin, että noin 4:45 min/km vauhtia voisi päästä. Sääkin oli mukava, melko tyyntä ja sopivasti lämpöä. Aurinko tosin porotti lähes pilvettömältä taivaalta.
Alkumatka menikin ihan suunnitelmien mukaisesti, mutta jo ennen kahdeksannen kilometrin täyttymistä syke käväisi jo 140:ssä. Puoliväliin asti meni suht mukavasti, mutta sitten alkoivat sykkeet nousemaan ja vauhtikin tippumaan. Auringon porotuskin alkoi hieman rassaamaan. Jokunen kilometri ennen maalia sykkeet olivat jo käyneet lähellä 150:ä ja vauhtikin tippunut 4:50 min/km. Kun sykkeet ja vauhti eivät menneet suunnitellusti, niin päätin poiketa sitten myös matkan suhteen ja tein parin kilometrin lisälenkin jotta 30 km menisi rikki. Taisi edellisen päivän pyöräily sitten kuitenkin hieman painaa kropassa, vaikka ihan hyvin jaksoikin köpötellä.