Viime päivät ja tämän hetken sääennuste ennustaa pahasti sitä, että hiihtokausi alkaa olemaan tältä erää niin sanotusti menneen talven lumia. Pirkan hiihdon jälkeen hiihtomittari näytti sellaisia lukemia, että vielä tarvittaisiin yksi hiihtolenkki tehdä, että tonni tulisi täyteen. Keskiviikko oli sitten se päivä, kun tuota rajapyykkiä lähdin rikkomaan. Asteet olivat pari plussan puolella ja räntää satoi, mutta 22 kilometriä oli pakko hiihtää. Ajoin autolla Lamminpäähän ja sieltä sitten suksimaan märkiä sohjoisia latuja. Vajaa kaksi ja puoli kilsaa oli latuja ajettu koneella kuntoon. Sen jälkeen ollut ajamaton latu ei luistanut pätkääkään, joten tahkosin sitten viisi kertaa edestakaisin sitä reilun kahden kilsan pätkää. Aivot narikassa -hommaahan se oli, mutta pakko oli mennä ja tulihan se tavoite pikkuisen vajaassa kahdessa tunnissa täyteen.

Hiihdot on siis hiihdetty ja nyt pitää alkaa pitämään kuntoa yllä muilla keinoilla. Juoksua olikin tällä viikolla ohjelmassa parina päivänä. Kertaalleen juoksin työmatkan eestaas ja toinen lenkki tuli tehtyä Alastaron suhjuisessa mutta keväisissä maisemissa. Kevään ensimmäiset joutsenetkin tuli bongattua.

Pirkan hiihdon jälkeiseen kevyeeseen viikkoon mahtui vielä pari salilla käyntiä sekä kolmena päivänä sisäpyöräilyä. Ja tietenkin työmatkapyöräilyt. Sitten kun viikossa oli vielä kaksi lepopäivääkin, niin en oikein tiedä miten nuo kaikki yhteen viikkoon oikein mahtuu. Tällänen viikko tällä kertaa, ensi viikolla sitten taas lisää reeniä.

Ps. Iskälle vielä 70 v onnittelut!!!