Vaikka olinkin jo kerran päättänyt suunnistuskauden tältä vuodelta, niin siltikin piti käydä vielä kertaalleen metsässä. Sipoossa järjestetty Raatojuoksu sai minut vielä pitkittämään suunnistuskautta.
Osuva nimi tapahtumalla, sillä aika raatokuntoon siellä itseni sain. Molemmat nilkat ovat aivan
tohjona ja kipeät, ja toinen vielä jonkin verran turvokissakin. Polven sain taas kipeäksi sekä juoksemalla, että kolhimalla kiveen. Kahden viikon mittainen, pyöräilyä ja punttisalia sisältänyt, juoksutauko taitaa saada vähän jatkoa.
Vaikka nyt onkin aika “raato-olo”, niin metsässä kyllä oli ihan mukavaa. Sää oli mukavan poutainen ja jopa aurinkoinen (pl. paria pientä räntäkuuroa), pari lämpöastetta ja likomärkä metsä. Mikäpä siinä oli lähteä reiluksi kolmeksi tunniksi metsään etsimään 20 km:n reitille ripoteltua 27 rastia.
Lähtötööttäyksen jälkeen metsään säntäsi reilu 700 jalkaparia rasteja etsimään. Vielä K-pisteelle saavuttuani, en ollut hahmottanut A3 -kartastani lähtöpaikkaa enkä ensimmäisen rastin sijaintia sillä kaikki energia meni oikean letkan löytämiseen ja siinä pysymiseen. Onneksi melko pian jalan alle tuli pururataa ja pääsin kunnolla tutustumaan karttaan ja tarkastamaan, että olin osunut oikean letkan mukaan.
Ensimmäiselle rastille pääsi hyvin kunhan vaan peesaili ja oli sen verran kartalla, että tiesi olevansa oikeassa letkassa. Eka rasti oli samalla myös perhoslenkin keskusrasti. Toisellekin rastille oli vielä jonkin verran tunkua, mutta kolmannelle mennessä porukka oli jo hajonnut sen verran, että edessäni näkyi ainoastaan pari-kolme juoksijaa. Nelonen oli taas uusi perhosten keskusrasti joka sijaitsi radiomaston juurella ja siten näkyi jo hyvän matkan päähän.
Vitosrastille mennessä tuli sitten ensimmäinen isompi töppäys, sillä olin varmaankin ottanut suunnan keskusrastilta väärälle rastille. Onneksi pääsuunta oli sama, joten kovin isoa kiertoa ei tullut – muutama minuutti nyt kuitenkin. Kutonen oli sama rasti kuin ykkönenkin joten rastipaikka oli vielä hyvin muistissa vaikka tulosuunta olikin päinvastainen. Seuraavat pari rastia meni suht ok ja niistä seuraava oli taas radiomaston keskusrasti.
Kymppirastille olikin sitten matkaa jo pikkuisen vajaa 2 km, mutta tiekierron ja pienen koudun kanssa todellista matkaa tuli yli 2.5 km. Seuraava rastivälikin oli pitkä n.2.8 km, mutta pitkän (liian pitkän) miettimisen jälleen päätin tehdä reippaan tiekierron ja matkaa välille tuli 4.2 km. En tiedä kuinka järkevä kierto oli, mutta ainakin nostin tuolla rastivälillä sijoitustani 5 pykälää.
Rasti 12 oli melko lähellä ja löytyi helposti. Kolmastoista oli jälleen uusi keskusrasti. Neljästoista löyty vielä ihan hyvin, mutta 15.:llä tuli seuraava isompi haku. Juoksin aivan rastin vierestä ohi melko pitkälle ennenkuin tajusin virheeni. Seuraavat viisi rastiväliä olivatkin aika lyhyitä välejä joissa käytiin pari kertaa keskusrastilla.
Mutta sitten olikin edessä jälleen pitkä väli, noin 2.5 km. Otin jälleen maantien alleni 1.5 km:n ajaksi, jonka jälkeen hyppäsin metsän puolelle. Tässä vaiheessa alkoi jo pohkeet kramppaamaan pahasti ja jaloissa muutenkin painamaan. Olihan takana jo yli 21 km. Metsäpätkällä olevaa suota jouduin kiertämään, sillä sen verran vetiseltä se näytti, että uintihommiin olisi varmaankin joutunut. Kilpakumppani lähti suota ylittämään, mutta sain hänet kiinni ennen rastille tuloa ja sanoi vettä olleen muniin asti – ja pirun kylmää. Pieni kierto ei enään harmittanut. Ennen rastin löytymistä kävin vielä turvallani maassa ja siinä rytäkässä gepsinikin pysähtyi (jonka huomasin vasta pari rastiväliä myöhemmin).
Vielä kerran käytiin radiomaston keskusrastilla ennen kuin matka suuntasi kohti maalin suuntaa. Rastille 23 reitti olikin melko selvä, sillä olin jo kertaalleen mennyt tämä rastivälin (sillon kuin piti mennä 5:lle) ja uratkin alkoivat olla maastossa jo melko leveät. Polveni kuitenkin sain vielä tälläkin välillä kiveen kolottua ja juoksu muuttui entistäkin tuskaisemmaksi pohje- ja nilkkavaivojen lisäksi.
Loppujen neljän rastin löytämisessä ei sitten ollutkaan enään mitään ihmeellistä. Vauhti ja voimat olivat vaan jääneet matkan varrelle, ja kun edessä eikä takana näkynyt kilpailijoita, niin suurin loppurynnistyskin jäi tekemättä. 20 km reitille tuli mittaa lopulta yli 27 km (tarkka mitta jäi saamatta kun mittari pysähty kesken matkan 15 minuutiksi). Loppusijoitus oli 41. kun hyväksyttävän tuloksen sai 82. Aika oli 3:15, mutta kolmeen tuntiin olisi ollut mahdollisuuksia mikäli ne muutama tyhmä pummi olisi jäänyt tekemättä ja lopussa olisi jaksanut vähän rypistää.