Hitto. Mun piti ryhdistäytyä ja päivittää blogia vähintään kahden viikon välein, mutta taas se kolmaskin viikko vaan vierähti. Johonkin se aika vaan menee, vaikka mitään ei tunnu saavan aikaiseksi. Moottorisahan sentään sain käyntiin ja jokusen puunkin kaadettua edellisviikonloppuna. Mutta muuten ulkohommat ovat jääneet odottamaan aikaa parempaa.

Sisällä on jatkunut hiirijahti. Neljä on jo räpsään jäänyt, mutta yksi sinnikäs pitää meille vielä öisin seuraa. Se varmaankin seuraa jostain verhon takaa, milloin me ollaan vaipumassa syvimpään uneen. Sitten se vetää puukengät jalkaan ja lähtee ravaamaan välipohjaa edestakaisin päämme yläpuolella. Nuku siinä sitten. Tänään tuli sitten mitta täyteen, ja kaivoin porakoneen ja rasiaterän esiin, ja tempaisin reijän hiirulaisen juoksureitille. Nyt olisi ansa viritettynä ihan emmentaalin kera, joten ensi yönä nähdään ketä viimeksi nauraa.

Reenipuolella ei ole tapahtunut muutoksia – työmatkapyöräilyä ja salia. Juoksua ei jalka vieläkään kestä, joten sitä ei ole juurikaan liiemmin viitsinyt kiusata. Ensi viikolla onneksi näyttäisi sää kääntyvän talvisempaan suuntaan, ja lunta näyttäisi olevan loppuviikosta tulossa (siis ei tule). Hiihtokelejä siis odotellaan.