Joko se talvi meni? Vielä viikko sitten takapiha näytti niin talviselta, mutta nyt se on vihreä kuin parempankin kesäpäivänä – kiitos ikivihreän sammaleen. Pikainen etutalvi tosiaan. Suksiin en ehtinyt kajoamaankaan, mutta joku kuulemma ehti senkin tekemään. Sen verran pakkasia sentään oli, että siirryin sliksirenkaista vähän kuvioidumpiin nakkeihin ja cyclokrossarista hybridiin. Nastarenkaalla ajelin muutamana päivän, mutta sekin oli vain pakon sanelema juttu.
Joo, tätä viikkoa ei voida laskea niihin parhaisiin työmatkapyöräilyn kannalta. Maanantaina, työpäivän aikana eturengas oli tyhjentynyt. Ajelin varovaisesti parin kilometrin päähän huoltoasemalle täyttämämään rengasta, mutta eihän siinä mikään tietenkään pysynyt. Ja ajelin sitten loputkin 14 kilometriä tyhjällä renkaalla kotiin. En tiedä vielä mitä vanne ja kumit siitä tykkäsivät, sillä vaihdoin alle toisen vanteen, jossa oli jo valmiina nastari asennettuna.
Tiistaina tuo nastarengas olikin ihan paikallaan, sillä paikoin oli sen verran liukasta, että ajelu olisi voinut ilman sitä olla melko luikasta. Vähän ennen töihin pääsyä katkesi etuvaihtajan vaijeri ja vaihde tietenkin tippuu pienimmälle rattaalle. Näppäränä mekaanikkona loihdin kuitenkin työpaikan miljoonalaatikosta osan, jonka viritin rungon ja vaihtajan väliin, jotta vaihde pysyisi keskimmäisellä rattaalla, jolla polkeminen on huomattavasti mielekkäämpää kuin pienimmällä rattaalla. Keskiviikon pyörä pysyikin kunnossa. Etuvaihtajan virityskin tuntui niin hyvältä, etten viitsinyt alkaa sitä viikolla edes korjaamaan – jääköön viikonloppuun asti tuollaiseksi.
Torstaina pimeni pyörän lamppu aamulla työmatkan puolessa välissä. Hieman rikollinen olo oli, kun pimeällä pyörällä porhalsin töihin päin. Salilta lähdettyäni huomasin, että takarengas oli tällä kertaa tyhjä. Sen verran vitutti, että ajoin sillä kuitenkin töihin – sanoi vanne mitä tahansa. Iltatyöpyöräily jäi siis väliin ja piti tyytyä autokyytiin. Siitä suivaantuneena meninkin salille polkemaan spinning-pyörällä 50 min reenin.
Perjantaina jätin suosiolla oman pyöräni kotiin, ja turvauduin Tuulin maastopyörään. Hieman tahmeempaa tuollaisella leveärenkaisella on sotkea, mutta eipähän ainakaan kivensirut jää renkaaseen hiertämään. Tällä kertaa pyörän kanssa ei ollut ongelmia. Perjantaina tuli myös tehtyä juoksulenkki, kun kävimme ensimmäistä kertaa KeKe:n porukalla ruokatuntiyhteislenkillä. 45 min ja 8.5 km hölkkäsimme tihkusateessa 9 hengen voimin (jakaantui toisin eri ryhmiin). Tästä pitäisi tulla joka kuukautinen perinne – toivottavasti.
Lauantaina tulikin sitten huollettua pyörä-rahjusta. Uusi etuvaihtajan vaijeri tuli asennettua, takarengas paikattua ja vaihteet ja jarrut säädettyä. Nyt pitäisi taas päästä maanantaina pyörällä töihin. Viikonloppuna tuli molempina päivinä käytyä myös taas salilla. Reilun tunnin treenin päälle poljin vielä kolmen vartin spinning-pyöräilyn. Hikistä hommaa.