Italian jälkeistä elämää

Puolitoistaviikkoa sitten perjantaina “Raiski” laskeutui Pirkkalan kentälle sen verran hyvissä ajoin, että oli koko iltapäivä aikaa lähteä vaikka pyörälenkille. Tunti laskeutumisen jälkeen olimme matkalla jo Nirvaan hakemaan Bianchiani hoidosta, jossa pyörä oli reissumme ajan. Pyörässäni oli alkanut voimansiirron puoleinen kampi kitisemään ja olin tullut siihen tulokseen, että se pitää vaihtaa uuteen. Samalla kertaa pyörään tehtiin muutakin pientä, vähän puhdistusta, säätöä ja vanteen suoristusta. Iltapäivällä pääsin testaamaan uusia poljinkampia, kun tein reilun 70 km:n lenkin. Pyöräily tuntui taas vauhdikkaalta neljän päivän maastopyöräilyn jälkeen ja muutenkin huolto oli tehnyt tehtävänsä.

Lauantaina oli vuorossa KooVee:n suunnistuskisojen talkoovuoro Teiskossa. Otin pyörän mukaan, sillä suunnitelin pyöräileväni kisapaikalta talkoiden jälkeen kotiin. Kisojen ajan taivaalta tuli vettä, välillä ihan reippastikin, mutta kotiinlähtöhetkellä aurinko paistoi ja tietkin olivat onneksi jo kuivuneet. T-paidalla ajoon ilma oli hieman vilpoinen ja melkein koko matka oli vastatuultakin, mutta kotiin kuitenkin päästiin. Onneksi sauna oli päällä. Kävin kuitenkin tekemässä ennen saunaa ensimmäisen “juoksulenkkini” sitten huhtikuun alun, eli 3,5 kk:een. Harjoituspäiväkirjaan en juoksua kuitenkaan kirjannut, sillä se oli vain kolme parinsadan metrin mittaista hölkkääpätkää. Jostain se on aloitettava. Kovin mieltänostava tuo kokeilu ei tosin ollut, sillä vaikka akillesjänne olikin ihan ok-tuntuinen, niin joka paikkaan muualle sattui. Laitoin sen kyllä juuri tehdyn pyöräilyn piikkiin.

Sunnuntaina oli mökille lähdön vuoro. Ja kuinkas muuten kuin pyöräilemällä sinne piti mennä. Kiersin alkumatkasta Säijän rantatien kautta. Tosin ei se kovin montaa lisäkilometriä tuonnut 100 km:n tavoitteluun. Lempäälään asti (33 km) tuuli oli suht. myötämielinen tai ainakin sivumyötäinen. Mutta Lempäälästä Punkalaitumelle asti (82 km) tuuli oli täysin vastainen, joten vauhtikin tippui jonkin verran. Mökin päässä tein pienen lisälenkin jotta satku tulisi täyteen. Lisälenkki meni mukavasti, sillä se oli pääasiassa myötäistä tuulta. Kokonaismatkaksi tuli lopulta 103 km. Illalla tein vielä, ennen saunaan menoa, taas juoksulenkin. Tällä kertaa ruhtinaallisen kilometrin verran, tosin kahden kävelytauon kera, mutta viimeinen pätkä oli kokonaiset 500 m.

Maanantaina tuli tehtyä Tuulin kanssa surullisen-kuuluisa pyörälenkki. Aamu näytti melko sateiselta, mutta päätimme lähteä kuitenkin tekemään lenkkiä. Kiersimme alkuun Porttikallion kautta Punkalaitumen keskustaan ja sieltä Halkivahaan. Sitten käännyimme Urjalan päin menevälle tielle, jota emme olleet ennen ajaneet. Tie oli hyvässä kunnossa ja mielyttävä ajaa. Vähän ennen Urjalantielle tuloa taivaalta alkoi sitten sataa vettä ja sitä sitten tulikin loppumatkan aina aika-ajoin. Urjalan tielle päästyämme, käännyimme Punkalaitumelle päin ja samalla reippaaseen vastatuuleen. Päätimme kiertää vielä Punkalaitumen keskustan kautta, ennen kuin palaamme mökille. Vähän Punkalaitumen keskustaan pääsyn jälkeen rysähti, kun Tuuli yritti päästä tien puolelta pyörätielle. Takanani kuului kolinaa ja kun käännyin katsomaan, niin siellä hän makasin maassa pyörän vieressä. Sen verran ruhjeita tuli ja olo oli heikko, että kävin pyytämässä vieressä olevasta apteekista ambulanssia paikalle. Sattumalta ambulanssi olikin juuri tulossa apteekille ja vain muutaman minuutin odottelun jälkeen Tuuli pääsi tutustumaan pitäjän terveyskeskukseen. Itse ajoin pikaisesti takaisin mökille ja hain auton, jonka jälkeen lähdin hakemaan Tuulia terkalta. Mitään ei ollut mennyt onneksi poikki, joten ruhjeilla ja mustelimilla onneksi tällä kertaa selvittiin. Illalla kävin tekemässä taas juoksukokeilun. Tällä kertaa 2 x 500 m.

Tiistaina pidin pyöräilystä vapaapäivän. Illalla kävin Huittisissa iltarasteilla. Tällä kertaa kokeilin hieman juoksua metsänkin puolella, mutta se ei tuntunut vielä kovin hyvältä. Tiepätkät hölkkäsin, muuta sekin taisi olla hieman liikaa, sillä se tuotti seuraaville päiville hieman edellispäiviä enemmän kipuja. Myös keskiviikko oli pyöräilystä lepopäivä. Itseasiassa päivä oli täysin lepoa. Edellispäivänä oli suunnitelmissa vielä pyöräillä mökiltä kotiin, mutta Tuuli ei pystynyt vielä ajamaan autolla, joten jätin suosiolla polkemisen väliin.

Torstaiaamusta kävin tekemässä tunnin salitreenin, ensimmäinen sitten pariin viikkoon. Ja sen seuraavana päivänä huomasi. Illalla kävin tekemässä perinteisen Siuron 73 km:n lenkin. Sama lenkki tuli tehtyä myös perjantaina. Lauantaina olikin sitten jälleen täysi lepopäivä. Säästelin voimiani sunnuntaille, jolloin olisi tarkoitus pyöräillä Rikun kanssa Alastarolta lähtien Säkylän Pyhäjärvi ympäri.

Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli sateinen ja ukkonen oli kova. Tämä vaaransi sunnuntain pyörälenkin, mutta onneksi aamu oli selkeä eikä välitöntä sateenuhkaa ollut. Aamulla kello 7 lähdimme polkemaan kohti Oripäätä ja sieltä Yläneelle. Sää oli ihanteellinen pyöräilyyn. Lämpöä hieman alle pari kymmentä astetta, vähän tuulta ja aurinkokaan ei porottanut vielä täysin siniseltä taivaalta. Tiet olivat vielä paikoin yön sateiden jälkeen märät, mutta se ei haitannut menoa.

Yläneeltä suuntasimme kohti Honkalahtea, josta käännyimme kohti Euraa. Tällä välillä pääsimme nauttimaan hyvästä myötätuuliosuudesta, mutta se tiesi myös sitä, että loppumatka olisi yhtä hyvää vastatuulta. Säkylään päin kääntyessämme saimme sitten jo maistaa tuota vastatuulta. Säkylän keskustan jälkeen suuntasimme kohti Huovinrinnettä ja sieltä kohti Virtaata. Vastatuuli hellitti hieman vasta kun ylitimme Kantatie 41:n ja suuntasimme kohti Alastaron keskustaa. Mittaa reissulle kertyi 123 km ja aikaa kului n.4:20. Reissu oli mukava ja reittikin hyvä. Isoja mäkiä ei ollut laisinkaan ja tietkin olivat pääosin hyvässä kunnossa. Sunnuntaiaamuna kello 7 ei myöskään liikenne ollut juuri lainkaan, joten autotkaan eivät haitanneet menoa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *