Pyöräilyviikkoon mahtui niin pyöräilyn hienoutta kuin nurjempaakin puolta. Tiistai oli se huono päivä. Aamulla salilta lähdettyäni huomisin, että takakumi oli tyhjänä. En jaksanut sitä siinä samassa ruveta vaihtamaan, vaan taluttelin parin kilometrin matkan pyörän töihin. Aamupäiväkahvitauon tuhlasin sitten rankaanvaihto-operaatioon. Samalla tuli testattua miten CO2-partruuna toimi renkaan täytössä. Ja hyvinhän se pelitti. Töiden jälkeen lähdin tekemään Säijän lenkkiä. Matkan puoleen väliin asti menikin mukavasti, mutta sitten takarengas hajosi uudelleen. Toista vararengasta ei ollut mukana, joten puhelinta piti kaivaa esiin. Takarenkaan päälikumi oli kulunut puhki ja se varmaankin aiheutti molemmat rengasrikot. Tosin päälirenkaassa oli joku piikkikin pystyssä, joka edesauttoi ongelmia. Tästä ainakin oppi tarkastamaan paremmin renkaan kunnon ennen matkaan lähtöä. Samalla tuli myös mahdollisuus päivittää päälirenkaan vähän kapeampiin. 28 mm vaihtui 23 milliin. Appiukolle suur-kiitos kyydistä.
Keskiviikon vastaava lenkki sujuikin sitten ilman ongelmia. Itseasiassa myötätuulen ansiosta se sujui melko vauhdikkaasti ja kevyesti. Perjantaina polkaisin sitten töiden jälkeen mökille. 80 km:n matka taittui hieman vajaassa kahdessa tunnissa 45 minuutissa. Myötätuuli teki taas matkan taittamisesta mukavan leppoisaa. Ainut ongelma oli oikeaan kylkeen tullut kramppi ja se vaivasi melkein 50 km:n matkan. Lauantaina teimme Tuulin kanssa maaseutupyöräilylenkin. Reitti kulki mökiltä Hirvikosken, Alastaron ja Punkalaitumen keskustan kautta takaisin mökille. Matkaa olisi tullut 93 km, mutta kolmisen kilometriä ennen perille pääsyä sain kolmannen kerran takakumini rikki. Talutteluhommiksi meni taas.
Sunnuntaille oli varattu viikon kruunaus. Etukäteen olin suunnitellut, että pyöräilisin mökiltä Vampulan, Kokemäen ja Vammalan kautta kotiin. Siitä olisi tullut melko tarkkaan 200 km lenkki. Sääennusteet lupailivat kuitenkin sen verran huonoa keliä, että päätin muuttaa vähän reittisuunnitelmaa. Uudeksi reittisuunnitelmaksi tuli mökki – Hirvikoski – Alastaro – Vampula – Huittinen – Punkalaidun – koti. Tällöin ennustetun ukkosmyrskyn sattuessa olisi “huoltoauto” koko ajan suhteellisen lyhyen etäisyyden päässä.
Pääsin matkaan vähän ennen aamuyhdeksää. Edellisestä päivästä viisastuneena, kuljetimme pyörän, ensimmäisen reilun kolmen kilometrin hiekkapätkän verran, auton perässä. Sää oli mitä parhain. Lämpö hieman alle kaksikymmentä astetta, pilvistä, pieni kaakkoistuuli, eikä välitöntä sateenuhkaa ollut näköpiirissä. Ensimmäinen 12 km oli hieman vastaista tuulta, mutta sitten reitti kääntyi sivumyötäiseksi. Hirvikoskelle päästyäni keskinopeus oli hieman päälle 28 km/h, mutta sitten pääsin myötätuuliosuudelle ja vauhti kasvoi selvästi. Alastarolla tein ensimmäisen stopin n. 47 km:n jälkeen. Pysähdyin vanhempien luona täyttämään vesipulloni.
Sitten matka jatkui edelleen myötätuuliosuudella kohti Vampulaa ja sieltä kohti Huittista. Vampula-Huittinen -väli oli tarkoitus mennä pikkutietä, mutta Rutavan kohdalla tie muuttui hiekkapäälysteiseksi. Onneksi Turuntielle pääsi parin kilometrin hiekkatiesiirtymän turvin. Ison tien piennarta tulkin sitten poljettua 13 km Huittisiin asti. Keskinopeus oli noussut 30.9 km/h. Reitti kuitenkin kääntyi kohti kaakkoa, eli edessä olisi n. 35 km:n vastatuuliosuus. Onneksi tuuli ei ollut kovinkaan kummoinen, joten keskivauhti ei juurikaan tippunut.
Punkalaitumen Porttikallion risteyksessä, n. 111 km:n kohdalla, tein toisen pysähdykseni. Tuuli oli piilottanut risteykseen juomapullon, josta sain täydennystä omaan juomapullooni. Tästä suuntasin kohti lähtöpistettä, eli Särkän risteystä. Matkaa lenkille kertyi 119 km ja aikaa oli kulunut hieman alle neljä tuntia. Keskinopeus oli tässä vaiheessa 30.7 km/h. Matka ei kuitenkaan päättynyt tähän maakuntakierrokseen, vaan suuntasin vielä kohti kotia.
Kolmas pysähdys tuli tehtyä vähän Halkivahan taajaman jälkeen, n. 145 km:n kohdalla. Tuuli tuli suunnistuskilpailuista autolla ohi. Pari leipää naamaan ja pullon täyttö ja matka jatkui taas. Taivas ei ollut kovin tumma, mutta pientä vesiripsua alkoi tulemaan vähän väliä, ja sitä riitti loppumatkan ajan. Tihkusade ei haitannut mitenkään, vaan oli paremminkin virkistävä tekijä. Kotiin pääsin ajassa 6 tuntia 40 minuuttia ja matkaa kertyi 207 km. Keskinopeus nousi loppurutistuksen ansiosta tasan 31 km/h:iin.
Kauheasti hienompaa pyöräreissua ei voisi toivoa. Sää oli mitä parhain ja reitti hieno ja melko tasainenkin. Tiet olivat pääosin hyvässä kunnossa, eikä liikennettäkään ollut haitaksi asti. Energiat riittivät hyvin, vaikka loppurutistuksessa alkoikin jo reisiä melkoisesti hapottamaan. Paikatkaan eivät alkaneet sohlaamaan, ja etenkin selän pysyminen kivuttomana oli positiivista.
Garmin-dataa:
– Töistä mökille: http://connect.garmin.com/activity/197015398
– lauantain lenkki: http://connect.garmin.com/activity/197015357
– sunnuntain lenkki: http://connect.garmin.com/activity/197015306