Eipä näyttänyt kauhean houkuttelevalta pyöräilykeliltä, kun sunnuntaiaamuna pakkasi pyörää autoon. Taivas oli harmaana ja vettä tihutti pikkuisen. Lähtöpaikalle ajellessa vettä ei enää taivaalta tullut, mutta sen verran sitä oli kuitenkin satanut, että tiet olivat märät. Vastaan pyöräili klo seitsämältä lähteneitä 217 km reitin pyöräilijöitä, mutta oma startti oli vasta hieman yli kahdeksan, jolloin 134 km:n ja alle 4 ja puolen tunnin tavoiteajalla lähtevät olivat lähtövuorossa.
Hieman optimistisesti olin aikani arvoinut, sillä kaksi vuotta sitten menin saman reitin aikaan 4:35, enkä mielestäni ollut päässyt vielä leikkauksen jälkeen samanlaiseen kuntoon kuin tuolloin. Ryhmiä lähti liikkeelle minuutin välein ja minun ryhmässäni oli noin kymmenisen muuta polkijaa. Heti Hervannan valtaväylällä totesin, että nyt ollaan liian kovassa porukassa, ja jäin suosiolla vauhdista. Ylöjärven keskustaan asti porukkaa tuli vähän väliä selkä edellä vastaan tai sitten selät vilahtelivat vain ohitseni. Mutta sitten pääsin letkaan, jonka vauhti tuntui sopivalta.
En kuitenkaan viihtynyt saavuttamani letkan perässä kuin muutaman kilometrin matkan, jonka jälkeen pyyhälsinkin Asuntilan alamäessä peesin turvin koko letkan ohi. Seuraavat parikymmentä kilometriä tulikin sitten vedettyä letkaa, kun muita vetohaluisia ei ilmoittautunut. Edessä on sinänsä ihan mukava ajella, koska tällaisella märällä kelillä ei edellä menevän kurat lennä naamalle, eikä tarvitse kokoajan varoa, että joku edessä jarruttaa tai kolaroi, ja sitten olisikin kasa valmiina. Ensimmäisen tunnin kilometrikertymä oli 28,5 km.
Ennen Poikelusta sain toisen vetovuoroon ja pääsin itse vuorostani peesailemaan. Reidet alkoivat pikkuhiljaa palautumaan, kun matkan taittaminen muuttui peesin turvin helpommaksi. Taivas oli edelleen harmaa ja ajoittain tuli pientä vesisadetta. Välillä oli vaikea arvioida tuliko vesi taivaalta, vai edelle menevän takarenkaasta, mutta jostain sitä vettä ainakin tuli. Kurun keskustan alamäessä pyyhälsin taas muun seurueen ohi ja lähdin vetämään letkaa. Tosin en ehtinyt olla letkassa kuin kilometrin verran, sillä muu seurue poikkesi Kurun huoltopisteelle. Minä päätin pysähtyä vasta seuraavalla huoltopisteellä.
Kahden tunnin kohdalla olin mennyt himpun päälle 60 km, eli toinen tunti oltiin menty melko mukavaa vauhtia. Muroleen huoltopisteellä oli matkaa taitettu 75 km. Kurun ja Muroleen välin olin polkenyt yksin, joten vauhti pääsi hieman hiipumaan tuolla välillä. Olin päättänyt tehdä reissun yhden pysähdyksen taktiikalla, joten pidin tämän ainoa välipysähdyksen hieman pidempänä. 10 minuutin tyhjennys- ja täydennyspysähdyksen jälkeen matka jatkui kohti Terälahtea.
Kapeeseen asti ajelin edelleen yksikseni, mutta sitten yksi parivaljakko sai minut kiinni. Heidän mukanaan poljin seuraavan kymmenen kilometriä vuorovedolla edeten. Hieman ennen Terälahden huoltoa isompi ryhmä saavutti meidät ja liityimme jonon jatkoksi. Itselleni teki työtä pysyä letkassa mukana ja yhdessä ylämäessä sitten vaihdoin hieman liian pienelle vaihteelle ja vauhtini tippui sen verran, että jäin letkasta kymmenisen metriä. Peesiapu hävisi samantien, enkä päässyt enää letkaan mukaan.
Viimeinen neljäkymmentä kilometriä tulikin sitten poljettua yksikseen. Takaa ei tullut yhtään letkaa auttamaan, enkä toisaalta yhtään letkaa edestänikään tavoittanut. Jokunen tuli vielä loppumatkalla ohitettua, mutta ne olivat sen verran hyytyneitä, että pyyhälsin heidän ohitseen melko sukkelaan. Maalissa kello näytti aikaa 4:31 ja matkaa 131,4 km, eli keskinopeus oli 29 km/h (tuohon pitää lisätä 10 minuutin huoltotauko, jolloin kello oli pysähdyksissä). Kahden vuoden takaista aikaani paransin neljällä minuutilla, jota en olisi ennen lähtöä uskonut tekeväni. Silloin pääsin ajamaan enemmän porukassa, ja muutenkin peruskunto oli varmaankin parempi.