Reilu viisi viikkoa on ehtinyt kulua siitä kun olen viimeksi soolona painellut metsässä kartta kädessä. Jokunen parisuunnistuskilometri on kyllä tuona aikana tullut mentyä (n. 110 km), mutta mukavaa se oli taas ihan issekseenkin mennä. Ja kertoja viikolle tuli jopa kolmin kappalein.
Maanantaiaamu alkoi tunnin salivuorolla – meni yllättävän kivasti (eli viitsi hyvin tunnin olla, kivaahan se ei oikeasti milloinkaan ole). Töiden jälkeen sitten ajeltiin Hervannan laskettelurinteelle repimään liian pieneksi kuivuneita nastareita jalkaan – pitäisi varmaan alkaa harrastamaan nastareiden esikastelu-zysteemiä, niin voisivat sujahtaa jalkaa vähemmällä kiroilulla. Iltarastit sujuivat pitkästä aikaa oikein mallikkaasti. Mitään isoa kuprua ei sattunut, muutamalla paremmalla reitinvalinnalla olisi voinut pari minuuttia saada pois, mutta 10. sija (reilusta 130:stä) 5 km lenkillä kyllä kelpasi.
Tiistaina oli töiden jälkenn vuorossa 12 km juoksentelu kotimaisemissa. Kankeeta ja vähän väsynyttäkin meno oli. 4:44 min/km vauhtia sai pidettyä yllä rennolla juoksulla, mutta vähänkin kovempi vauhti olisi varmaankin nostanut sykkeitä huomattavasti.
Keskiviikkona sitten suuntasin kohti Nokian Siuroa jossa oli toiseksi viimeiset Nokirastit. Tänä vuonna Nokirastit on jostain syystä jäänyt vähälle käynnille, sillä nämä olivat vasta neljännet sitä suuntaa. Kylmä oli ja siksi kiire mettään. Olikohan se syynä, että toimitsijoille ilmoittamastani 5 km reitin sijaan piirsinkin kartalle 4 km:n kiemurat. Toisaalta eipä haitannut yhtään, sillä sellaista kivikkoa ja ryteikköä maasto oli, että vaikka sinne oli kiire päästä, niin kyllä sieltä mielellään poiskin tuli. Vaikka suunnistus ei ollutkaan lähelläkään nappisuoritusta, niin siitäkin huolimatta kärkitila sieltä tuli. Tosin sarjassa oli alle 20 osallistujaa, ja kovimmat menijät olivat pidemmillä matkoilla.
Torstai olikin ihan lepopäivä.
Perjantaina kävin heti töiden jälkeen tekemässä lenkin työpaikan ympärisössä. Alku- ja loppumatkasta polvi vähän vihoitteli, mutta pääosin se oli ihan hyvän oloinen reilun 14 km lenkin aikana. Tuntuisi siltä, että se ei ole vanhaa kunnon juoksijan polvi -vaiva, vaan pisto tuntuu lähinnä polven etuosassa – olikohan tämä sitten hyppääjän polvena tunnettu vaiva.
Lauantaina aamupäivästä tein rennon n. 14 km lenkin. Nyt juoksu tuntui jo ihan kevyeltä ja rennolta, eikä polvessakaan ollut niin paljon pistoa kuin perjantaina (“sillä se lähtee millä on tullutkin” sanoo vanha sanonta). Loppupäivä tulikin sitten matkittua Kivenpyörittäjän Kylän Tuomoa. En tosin mennyt kiven kanssa pitkin Ylöjärven raitteja, mutta kotipihassa sain melkein rakot käteeni rautakangella kiviä väännellessä ja pyöritellessä (tämän kesän saldoksi tuli muutama tonni kiven siirtoa paikasta toiseen).

Sunnuntaina oli Pyrinnön järjestämät Mikonpäivän suunnistukset (Iidan päivänä… mites se on mahdollista???). Jälleen oli kylmä ilma, mutta onneksi lähtöpaikalle oli kotoa vain 15 min ajomatka, joten yritin saapua paikalle mahdollisimman myöhään. Paikkana oli Ylöjärven Puuvuori jossa olen muutaman kerran ollut iltarasteilla. Tiesin jo etukäteen melkein missä reitti tulisi menemään, sillä tuolla alueella ei kauheasti vaihtoehtoja ole. Tiedossa oli myös se, että ne alueet joissa rastit tulisi olemaan on aika pienipiiretistä supikkoa ja muuta kivaa. Alueet ovat pieniä, mutta ainakin minulle suunnistuksellisesti hankalia.

Kartan kun sain käteeni, niin näin, että ennustukseni piti paikkansa. Ensimmäiselle heti pitkä väli ja sille alueelle jossa on tuhrattu ennenkin aikaa oikein huolella. Tarkoitus oli ottaa varman päälle, mutta sitä se ei kyllä ollut. Pienen pomppimisen jälkeen päädyin kakkosrastilleni, joten pääsin ainakin kartalle. Ykkönen oli 150 m päässä ja löytyikin nyt helposti. Tuttu reitti toiselle rastille vauhditti menoa, ja olinkin nopein tuolla välillä (itseasiassa saman reitin kulkivat myös D21A, H21B, H40, H45, H20 sekä H18 sarjat, ja olin tuolla välillä nopein muihinkin sarjoihin verrattuna. Liisa Anttilakin jäi 16 sek., tosin maalissa hän voitti minua 10 min:lla. Mutta täytyy sitä jotain positiivista hakea muuten surkeasta kisasta :)). Kolmoselle mennessä tuli taas sahattua yhtä kumpareikkoa muutaman minuutin ylimääräistä. 4., 5. ja 6. rasti löytyi ihan mukavasti, mutta seiskalle lähtiessä kartta oli väärin kädessä ja helppo siirtyminen polulle johtikin 45 astetta väärään suuntaan ja väärälle polulle. Onneksi tuli isompi tie vastaa ja havahdutti kääntämään kartan oikeinpäin käteen. Yli minuutin kiemura siitäkin varmaan tuli. Onneksi väli oli melkein km:n mittainen joten pummi ei ollut kohtalokas. Tämän rastivälin kohtaloksi koituikin sitten rastille lähestyminen, sillä sekoilin poluissa sen verran, että taas meni pari minuuttia ylimääräistä. Seuraavallekin rastille lähtö oli vähän hidasta, kun piti oikein toiseen kertaan käydä varmistamassa, että olihan rasti varmasti minun, sillä jotenkin en saanut maastoa sopimaan kartalle. Mutta jos tunnus oli oikein, niin mikäs siinä. 8. rasti löytyi ihan ok, mutta ysille tein tyhmän reitinvalinnan ja taaaas kului aikaa. Loput kolme rastia sujuikin sitten ihan hyvin vaikka epävarmuutta vähän olikin ilmassa. Sijoitus 3., mutta väärästä päästä listaa luettuna. 6-7 minuuttia oli saanut hyvällä suorituksella ajasta pois, mutta samapa tuo.

Huomenna pitää mennä varmaankin opettelemaan samaa maastoa, sillä Tampereen iltarastit järjestetään samalla alueella.