Kolmaskymmenes Savihölkkä juostiin Loimaalla vappuaattona. Sää oli perinteisen keväinen: hieman koleahko 10 asteen lämpöineen ja pohjoistuulineen. Aurinko sentään paistoi, vaikka jokuseen otteeseen taivaalta muutama sadepisarakin tuli.
Itselleni tämä oli vasta kolmas Savihölkkä. Ensimmäiseen savikseen tuli osallistuttua 9 vuotta sitten. Silloin en edellisenä päivänä edes tiennyt osallistuvani ko. tapahtumaan, mutta kisa-aamuna minut saateltiin Tampereella rautatieasemalle ja lyötiin lippu (pelkkä menolippu) kouraan. Junassa sitten pakotettiin pukemaan vaaleanpunainen hiihtotrikoo päälle, samanvärinen uimalakki päähän ja suojalasit silmille. Ja eiku viivalle. Kyseessä oli siis rakkaiden kavereiden polttariyllätys. Silloinkin kisa meni kaikesta huolimatta ihan mukavasti. Suunnattoman alkukirini ansiosta johdin jopa kisaa ensimmäisen kilometrin ajan ja maaliinkin pääsin alle puolessa tunnissa (vajaan 7 km:n lekillä). Tuolloin menoa vähän haittasi juottoasemat, joista ensimmäisellä oli tarjolla olutta ja siiderä. Olut vielä upposi pari kilometrin juoksun jälkeen, mutta myöhemmin tarjottu kossupaukku laittoi jo vähän yskimään ja polttelemaan kurkkua. Kisa oli ikimuistoinen ja todistusaineistoakin tuli, sillä pääsin suorituksellani jopa paikallislehden etusivulle.
Toinen osallistumiseni tähän tapahtumaan oli kaksi vuotta sitten, jolloin sijoituin neljänneksi ajalla 24:35. Tämän vuotinen juoksu piti olla vähän niin kuin valmisteleva harjoitus ensi viikkonlopun puolimaratonille. Sijoitustavoitteita ei juurikaan ollut, mutta ainahan sitä on mukava koittaa pysyä mahdollisimman lähellä kärkeä. Ensimmäinen takaisku sijoituksen suhteen tuli heti paikan päälle saavuttua, sillä Karran Tommihan se siellä verrytteli kentän laidassa. Eli ei ollut siis mitään mahdollisuuksia pysyä kärjen tuntumassa edes vähää aikaa. Sitten näkyi Mahlamäen Jouko, ja lähtöviivalle tuli odotetusti myös Jääskeläisen Jouko. Lähdössä esiteltiin olevan myös Mikko Lahtio, moninkertainen SM-voittaja 800 m:llä. Viivalta löytyi myös maratonin SM-voittaja Vaittisen Marko. Mieleni teki ottaa askel taaksepäin, mutta pidin kuitenkin tossuni tiukasti kalkkiviivassa kiinni Jääskeläisen ja Lahtion välissä.
Alku lähti liikkeelle perinteiseen tapaan, eli porukkaa lappasi ohi ensimmäisillä kymmenillä metreillä oikealta ja vasemmalta. Ensimmäisten satojen metrien jälkeen olinkin varmaan jossain 20. sijan paikkeilla, mutta ensimmäisen kilometrin jälkeen (km aika 3:26) olin jo reilun 10. sijan paikkeilla. Toisen kilometrin aikana ohittelin 4-5 juoksijaa ja sijoitukseni nousi 8.:nneksi. Seuraavat edellä menijät olivat jo n.100 m:n päässä ja sitä porukkaa johti Jääskeläinen, joten siihen vauhtiin oli turha yrittääkkään mukaan, eli sijoituksen suhteen piti vain seurata takaa tulijoita.
Reilun parin kilometrin jälkeen alkoi takaakin puuskutus hiljenemään, joten meno muuttui yksitäiseksi vastatuuleen puskemiseksi. Ja vastatuulta riittikin ihan riittävästi parin kilometrin matkan. Edessä oli tapahtunut sen verran, että Jääskeläisen kyydistä alkoi putoamaan ampumahiihdon SM-mitalleillakin lähivuosina ollut Tapio Pukki. Hänen selkänsä alkoikin lähestymään sitä vauhtia, että vielä oli mahdollisuuksia nostaa sijaa yhdellä pykälällä. Viiden kilometrin paikkeilla pääsinkin hivuttautumaan Tapion rinnalle ja ohi. Mutta samalla hetkellä alkoi taas palleakramppi, enkä päässyt Tapiosta eroon. Onneksi ehdin päästä hänen ohitsee, joten minä pääsin määräämään vauhdin ja vetämään vähän henkeä. Kramppi ei onneksi yltynyt ihan mahdottomaksi ja sainkin pidettyä vauhtia hyvin yllä. Puolitoista kilometriä ennen maalia meinasin vetää yhdessä s-mutkassa toisen mutkan suoraksi ja siinä Tapio pääsikin taas rinnalle, mutta pystyin kiristämään vielä vähän vauhtia ja sain tiputettua hänet kyydistäni. Viimeinenkin kilometri meni yllättävän hyvin, jalat toimivat mainiosti eikä kramppi juurikaan haitannut. Maalissa olin ajassa 24:12 ja sijoitus 7. Tappiota voittaneelle Mahlamäelle 2 min 11 sek, ja parin vuoden takainen aika parani yli kahdella kymmenellä sekunnilla. Ihan OK suoritus.