Treenit on jääneet vähän vähille viimeisen kahden viikon aikana, kun on ollut viikonloppuisin sellaisia tapahtumia, että ensin on joutunut valmistautumaan niihin ja sitten palautumaan. Jotain sentään on viikonloppujenkin lisäksi ehtinyt tekemään.Tunturisuunnistuksen jälkeen jäimme vielä muutamaksi päiväksi Ylläkselle nauttimaan komeista maisemista. Maanantaina en juoksemaan lähtenyt, mutta pyörälenkki tuli tehtyä. Vanhan Äkäslompolontien ja Maisematien lenkki oli reilu 46 km. Etureidet olivat jostain tulleet vähän kipeiksi. Arvelen, että suunnistuksesta ne eivät tulleet, vaan syynä oli sunnuntai-iltapäivästä tehty kävelylenkki, kun kapusimme Ylläksen huipulle ja töpöttelimme sieltä alas.
“Korkean paikan leirillä” “Yksityistilaisuus?”
Tiistaiaamusta, ennenkuin lähdimme ajelemaan takaisin kotiinpäin, kävin tekemässä reilun tunnin kevyen juoksulenkin. Suht mukavasti lenkki sujui, vaikka vettä satoikin lähes koko matkan ajan.
Keskiviikkona tein iltapäivällä kotipuolessa taas reilun tunnin juoksulenkin. Vähän väsynyttä meno oli, joten pidempää ei viitsinyt tehdä jotta voimia riittäisi viikonlopun urakkaan.
Torstai ja perjantai oli ihan lepoa ja tankkailua. Viikonloppuna oli sitten kesäkauden viimeinen koitos Kurussa järjestetty rogaining kisa, ja siinä 24-tunnin sarja.
Seuraava viikko alkoi vielä vapaapäivällä, sillä viikonlopun univaje piti saada kuitattua. Töissä tosin epäiltiin, että oliko jäänyt lomalla putki päälle – nimittäin suunnistusputki. Epäilivät, että maanantai oli ollut pakko aloittaa hakemalla metsästä yksi rasti… sitten toinen ja sitten se olisikin jäänyt päälle. Vaikka maanantaina ehkä pientä “krapulaa” olikin, niin siitä toipumiseen käytin ainoastaan tunnin jalkahierontaa. Yllättäen kovin kipeitä paikkoja ei löytynyt, mutta väsyneet lihakset kyllä olivat.
Tiistaina uskaltauduin kevyelle 12 km:n juoksulenkille. Ehkä vähän jalat olivat väsyneet, mutta ei sen kummempaa tuskaa.
Keskiviikkona oli vuorossa saunailta, joten pääpaino oli nestetankkauksessa ja savusaunottelussa. Tankkaus jäi kyllä aika vähille, mutta perskarvat meinasi saunassa kärventyä. Onneksi Näsijärven 16 asteen lämpö korjasi asiaa.
Torstaina lähdin juoksulenkille tihkusateeseen, mutta se muuttui muutaman kilometrin jälkeen kaatosateeksi. Tuli tuttu tunne viikonlopusta, kun tossuissa litisi taas vesi ja paitaa sai vääntää vähän väliä kuivemmaksi. Sadetta kesti parikymmentä minuuttia, mutta sitten alkoi jopa paistamaan ja kamppeet kuivuivat nopeasti. Reilu 16 km tuli hölköteltyä. Ennen lenkkiä pöntöllä istuessani, kun testasin leposykkeeni, niin se näytti pitkästä aikaa niinkin alkaisia lukemia kuin 42 – suunta hyvä.
Perjantaina aloitin reilun 2,5 kk:n tauon jälkeen taas salilla käynnin. Tunnin verran tuli hikoiltua ja manattua kuinka tylsää hommaa se onkaan.
Lauantaina oli taas kahden lenkin vuoro. Aamusta juoksin 14 km siten, että hölkkäilin ensin 3 km ja sitten 6 km 4 min/km vauhtia ja loput taas hölkkäilyä. Raskaan oloista tuo reippaampi vauhti oli, mutta kyllä sitäkin pitää taas alkaa harrastamaan jotta loppukesän pitkiltä matkoilta tulleet jumit saisi auki. Illalla tein vielä reilun 9 km rauhallisen saunalenkin.
Su-La välisenä yönä heräsin karhean oloiseen kurkkuun, ja aamulla tuntemus oli vielä sama. Päätin kuitenkin käydä päivällä tekemässä rauhallisen puolipitkän lenkin vaikka epäilinkin, että ei se olotilaa ainakaan paranna. Alku meni ihan mukavasti, yritin pitää rauhallista vauhtia ja sykkeet mahdollisimman alhaalla. 22 km pituisen lenkin loppuosuus olikin sitten tosi raskasta. Vauhti tippui paikoin jopa hitaammaksi kuin 5 min/km (tosin pääasiassa siitä syystä, että yritin pitää sykkeet lähellä 130), mutta meno tuntui siltikin raskaalta.
Nyt tätä kirjoittaessa on vähän nuhainen ja tukkoinen olo. Toivottavasti tauti ei iske päälle sen pahemmin, sillä ensiviikonlopulle olisi suunnitteilla taas uutta kivaa.