Kauan odotettu ja “pelätty” tunturisuunnistus on nyt sitten onnellisesti ohi. Osallistuimme siis Tuulin kanssa Ylläksen valloitukseen H/DB sarjassa jossa kokonaissijoituksemme oli komea “sielläpuolenvälintienoilla”. Sää suosi molempina kisapäivinä, lämpöä oli n.15 astetta ja taivas oli puolipilvinen. Itikoita ei ollut yhtään ja ainuttakaan porokolaria ei tullut, joten kisasta jäi mukava maku. Tulokset löytyy osoitteesta: http://www.nic.fi/~yllrasti/
Tuuli 1. pv:n K-pisteellä maastontiedustelussa (ei epäillystäkään)
Ensimmäisen kisapäivän matka oli 10,7 km. Lähtö oli Yllästunturin Ylläsjärven puolelta laskettelurinteestä ja maali oli tunturin Äkäslompolon puolella. Kilpailijoita oli yli 800 joten Uuttu-Kallen rummunlyöntien jälkeen tunturi tömisi melkoisesti kun väki säntäsi rinnettä ylös kohti K-pistettä. Ensimmäinen rasti sijaitsi kuitenkin rinteen alaosassa joten ensimmäinen nousu jäi lyhyeksi. Kakkosrastille meno olikin sitten jo pelkkää nousua ja juoksu piti vaihtaa kävelyksi jotta ei heti alussa alkaisi hapottamaan.
Kolmoselle nousu jatkui yhä ja alustakin muuttui jo melko kivikkoiseksi. Seuraavalla välillä lähdettiinkin sitten kiertämään Yllästunturia. Koko väli oli merkattu poluksi, mutta aluksi polku oli melko kivikkoista ja juoksu ei siinä kovin vauhdikasta ollut. Puolessavälissä kuitenkin alkoi pitkospuut ja sen jälkeen hyväpohjainen laskuosuus joten juoksuvauhti kiihtyi. Vitoselle pääsikin taas suoraan polkuja ja tietä pitkin, ja polkupätkää oli myös seuraavan rastivälin alkuosuus. Rastivälin loppuosa oli mettäjuoksua ja nyt joutui jo vähän suunnistamaankin, mutta rasti löytyi onneksi suht helposti. Viimeinen rastiväli oli taas puoliksi metsä-/suojuoksua ja puoliksi polkujuoksua. Vielä kun maaliintulokin oli viitoitettu polkua pitkin, niin reitistä jäi päälimmäiseksi sellainen maku, että ensimmäinen päivä ei ainakaan liian hankala ollut.
Näissä parisuhdesarjoissa on käytössä ikähyvitysminuutit yli 70:lle ikävuosille joten me “nuoret” emme sellaisista päässeet nauttimaan. Sijoitus 1. pv:n jälkeen 32 joten kirittävää oli toiselle päivälle. Olisi vaan saanut mennä aikamoista vauhtia jos olisi halunnut kärjessä olla, sillä hyvitysminuutit mukaanluettuna hävisimme sarjamme kärjelle 51 min. Laskeskelin, että 1. päivän kärkisijaan meidän olisi pitänyt juosta n. 3:45 min/km vauhtia. Siinä olisi ollut Ikonen/Kauppi parikin ihmeissään.
2. pv:n yhteislähtöpaikka ja K-piste
Ensimmäisen helpon päivän jälkeen lähdimmekin sitten valloittamaan Kuertunturia. Matkaa olisi nyt 13,1 km ja maasto olisi kuulemma hankalampaa kuin edellisenä päivänä, elikkä aikaa menisi huomattavasti enemmän kuin Yllästunturin maastossa. Ensimmäisen päivän ajalla ei ollut mitään asiaa takaa-ajolähtöön, vaan yhteislähtölankuille oli taas kiltisti mentävä.
Ensimmäiselle rastille tuli sen verran sössittyä, että sieltä lähtiessä oltiin varmaankin aika häntäpäässä porukkaa, sillä väki oli näköpiirissä aika vähissä. Toiselle rastille piti taas lähteä joko kiertämään tai ylittämään tunturia, ja kymmenien mielenmuutoksien jälkeen lähdimme tekemään ylitystä. Nousua ja kivikkoa oli, mutta rastinottokin oli tällä tavalla varmaankin helpompi. Väkeäkin alkoi taas olemaan ympärisössä kohtuullisesti. 2., 3. ja 4. rasti meni ihan OK, ilman mitään isompaa tuskaa. Kivikkoa ja nousua oli aika-ajoin, mutta eteenpäin päästiin.
Tuuli 3-4 rastivälillä Kuertunturilla. Ylläs taka-alalla.
Vitoselle lähtö meni vähän huonosti, sillä reittisuunnitelma muuttui matkan aikana ja pieni ylimääräinen koukku tuli tehtyä. Rasti löytyi kyllä ihan hyvin. Kudennelle rastille meno oli pelkkää alamäkeä (lukija saa päättää miten tuon tulkitsee) maston juurelle… ei siis ongelmia. Seuraavalla rastivälillä oli taas keskustelun paikka reitinvalinnasta, mutta päädyimme polkuohjattuun linjakiertoon (tuo kuulosti hienolta). Loput rastivälit menivät ihan nappiin, ja olimme muutamalla niistä jopa ihan nopeimpia.
Toisena päivänä sijoituksemme oli 20. ja nousimme yhteistuloksissa sijalle 23, eli puolen välin paremmalle puolelle, joten tyytyväinen pitää olla. Yllättävän kevyesti ja mallikkaasti viikonloppun suunnistukset menivät, joten seuraavalla kerralla voisi siirtyä vaikkapa A-sarjaan, niin saisi reitille vähän kilometrejä lisää.
Kuvasta voi mitata pitkäkö se “poronkusema” todellisuudessa on