Viikko 28-29/2026 (6.-19.7.2026)

Taas oli se aika vuodesta, että piti alkaa tarkemmin seuraamaan pidemmän aikavälin sääennustuksia. Tavoitteeni oli päästä suht hyvässä kelissä tekemään kesän pidempää pyöräreissua. Säästä riippuen retkelle oli kaksi vaihtoehtoa. Jos näyttäisi olevan tiedossa epävakaisempaa säätä, niin valitsisin “turvallisemman” vaihtoehdon, eli jonkinlaisen etelä-Suomen lenkin. Mutta koska ennusteet näyttivät torstaista eteenpäin hyvää ja kuivaa säätä, niin valitsin reitiksi Rovaniemi-Ylöjärvi.

Retkeen valmistautuminen alkoi periaatteessa jo maanantaina, kun hommasin lipun keskiviikon yöjunaan Rovaniemelle. Samana päivänä alkoi myös pyörälaukkujen pakkaaminen. Onneksi edellisten kesien retkistä olin kerännyt valmiiksi tavaralistaa, joita reissussa tarvitaan, joten kamppeiten keräily sujui melko vikkelään. Edellisen pyöräreissun jälkeen laukkukapasiteettini oli kasvanut, sillä nyt minulla oli kahden 14.5 litran laukun lisäksi vielä kaksi 20 litran laukkua. Etupäähän olin hommannut telineet, johon nuo pienemmät laukut sai kiinni, ja vanhaan takatelineeseen sain laitettua nyt nuo uudet isommat laukut. Lisäksi oli 16.5 litran satulalaukku, 4 litran laukku yläputkeen sekä pieni litranen fuel-pack yläputken yläpuolelle. Nyt sain jätettyä hieman hankalan tankolaukun pois matkasta. Eli minulla oli tilaan noin 90 litralle tavaraa. Nyt sain jaoteltua paremmin tavarat käyttötarkoituksen mukaan, ja vähän enemmän pyöräilyn vaihtovaatteita. Toiseen etulaukkuun meni pyöräilyn vaihtokamppeita. Toiseen etulaukkuun tavallisia vaatteita ja sadekamppeet. Toiseen takalaukkuun ruokailuun liittyviä tavaroita sekä ruoat. Toiseen takalaukkuun pääosin yöpymiseen liittyvät tarvikkeet. Myös satulalaukkuun meni yöpymiseen liittyvää tavaraa. Isompaan yläputkilaukkuun laitoin kaikki pyörän ja itseni huoltoon liittyvät tavarat. Pikkulaukussa oli kännykkä, lasit, yms. pikaisesti tarvittavaa tavaraa. Sen verran oli laukkukapasiteettia, että enemmällekin tavaralle olisi ollut tilaa, mutta mitä sitä ylimääräistä tavaraa kuskaa.

Uutta oli myös Garminin pyörätietokoneeseen liitettävä lisäakku, joka olikin sen verran hyvä, että pyörämittaria ei tarvinnut koko reissulla erikseen ladata kertaakaan ja sen virta olisi riittänyt varmaankin toiseenkin ajoviikkoon. Pyörätietokoneesta oli toki otettu kaikki ylimääräinen pois päältä, eli yhteys kännykkään ja WiFi:iin oli estetty ja muutenkin virransäästöominaisuudet olivat päällä. Eli aikaisempien reissujen LiveTrack ei ollut päällä. Uutta oli myös järeämpi kännykkä. Se on paremmin veden-, pölyn- sekä iskunkestävä kuin normaali puhelin. Mutta isomman akun vuoksi sen kuitenkin hommasin. Siinä on 11000 mAh:n akku, eikä sitä olisi minun käytölläni tarvinnut ladata viikon aikana varmaan kertaakaan, mutta pariin otteeseen laitoin sen battery bankiin lataukseen, kun sellainenkin oli mukana. Ja koska oli edellisistä vuosista poiketen jättänyt urheilukellon pois matkasta, niin ainoaksi päivittäin ladattavaksi vehkeeksi jäi takatutka. Ja sen lataamiseen riitti hienosti toinen battery bankeistäni. Viime hetken hankintana hommasin vielä uudet kiekot ja renkaat. Nyt pyörässä on DT Swissin G 1800 SPLINE kiekot ja Tufon 44mm:n Thundero HD renkaat. Luotto tuon setin toimivuuteen ja kestävyyteen oli kova.

Tuollaisen setin kanssa lähdin tiistaina tekemään testilenkkiä, että varmistuisin kaiken olevan pyörässä kunnossa täydelläkin lastilla. Etenkin uudet kiekot oli testattava. Myöskään kaikki neljä pyörälaukkua eivät ole olleet aiemmin täydessä kuormassa kiinni pyörässä. Noin kymmenen kilometrin lenkki meni ihan hyvin, mitään isompaa räminää ei kuulunut ja vaihteetkin napsuivat hyvin kohdilleen uusilla kiekoillakin. Tosin vaihtamisen äänekkyys vähän arvelutti, mutta en siitä sen enempää välittänyt. Testasin myös Kalkun mäen nousun, että miten täysi kuorma nousee jyrkempää mäkeä. Ja ihan hyvin nousi. Koko setin paino oli noin 32 kiloa (ilman juomapulloja), josta pyörän osuus 13.2 kiloa.

Tiistaina kävin vielä tunnin juoksulenkillä, mutta keskiviikon varasin lepäilyyn. Päivä menikin “jäitä poltellessa” ja reissua jännittäessä, sillä yöjuna Rovaniemelle lähtisi vasta 23:09. Poljin kuitenkin jo hyvissä ajoin ja rauhallisesti rautatieasemalle, hikeä välttäen. Vaikka olin ajoissa asemalla, niin juna onneksi jo odotti siellä ja pääsin änkemään pyörääni makuuhyttiin. Olin kyllä varannut pyöräpaikan, mutta konnari sanoi, että voin kyllä viedä pyörä hyttiin, jos uskon sen sinne mahtuvan. Ja kyllä se sinne joten kuten mahtui. Matka sai alkunsa.

Torstaiaamuna noin puoli kasin aikoihin pyörä oli ulos junasta ja laukut paikallaan. Sää oli pilvinen ja lämpöä viitisentoista astetta. Jossain vaiheessa oli satanut, sillä varjokohdissa oli vielä märkää. Irtopunteilla ja -hihoilla lähdin liikenteeseen. Ensin suuntasin napapiirille päin. Tämä siksi, että minulla on aiempaa pyöräilyä napapiiriltä pohjoiseen päin ja nyt halusin reitin myös napapiiriltä etelään. Polkemistaktiikaksi olin päättänyt edellisvuosien tapaan, että ylämäet ajetaan aina satulassa isompia runttaamatta, ja sitten alamäissä lepuutetaan takamusta putkelta. Tämä periaate joutui heti ensimmäisellä kympillä koetukselle, sillä napapiirille oli sen verran rapsakka nousu, että teki mieli polkea se ylös putkelta. Persus pysyi kuitenkin tiukasti satulassa. 70 nousumetriä tuli noin puolentoista kilometrin matkalle. Garminin mittarikin luokitteli tuon reissun ensimmäiseksi mäeksi. Kaikenkaikkiaan niitä sen mukaan oli seitsemän. Napapiirin huoltoasemalla söin reissun ainoan valmiin aamupalan.

Aamupalan jälkeen suunta lähti viimeinkin kohti etelää. Tavoitteeni oli päästä ensimmäiseksi yöksi Ranuan tuntumaan. Ensin ajoin Kemijoen eteläpuolista nelinumeroista tietä Oikaraiseen asti. Rauhallista oli ollut, mutta pian Oikaraisen jälkeen minut ohitti kaksi maantiepyöräilijää, joiden kanssa tuli muutama sana vaihdettua. Hyväkuntoinen tie vaihtoi paikoin tosi huonokuntoiseenkin tiehen. Vajaan 70 kilometrin ajon jälkeen pysähdyin Vanttauskosken padolle ja pian sen jälkeen Vanttauskosken kauppa-kahvioon. Siellä olivat samat kaksi maantiepyöräilijää, jotka olivat ohittaneet minut 30 kilometriä aiemmin. Pienen rupattelun ja energiatankkauksen jälkeen jatkoin matkaani ensin vähän matkaa 81-tietä ja sitten Ranualle vievää 942-tietä pitkin. 942-tietä oli 60 kilometrin verran. Mitään palveluja ei tuolta väliltä löytynyt. Tällä pätkällä ohitin vanhemman herran, joka oli maantipyörällä liikenteessä. Hän oli melko hyvää suomea puhuva, 1.5 vuotta Ranualla asunut entinen müncheniläinen. Jonkin aikaa siinä juteltiin ja sitten molemmat jatkoivat omaa vauhtiaan. Hieman ennen Ranuaa, Kaitavirran sillan kupeessa oli laavu, jolle pysähdyin tekemään lounasta. Viikon mittainen pussipastalounasputki alkoi. Vesistön läheisyydestä johtuen ateriaseuraa oli runsaasti, paarmojen ja hyttysten muodossa.

Ranualle saavuin jo hyvissä ajoin. Ensimmäisenä kävin katsomassa olisiko etukäteen katsomani yöpaikka Repolammen laavulla sopiva. Se sijaitsi muutaman kilometrin päässä keskustasta, lähellä eläinpuistoa, lenkkireitin varrella ja sinne pääsi hyvin pyörälläkin. Lammessa ei ollut kunnollista uimamahdollisuutta, mutta puucee laavun vierestä löytyi. Kun yöpaikka oli varmistunut, niin palasin Ranuan keskustan tuntumassa olevalle Multilahden uimarannalle. Sinilevää näytti Ranuajärvessä olevan, mutta en antanut sen haitata. Sitten kauppaan ja takaisin laavulle. Illalla sain vielä juttuseuraa perheestä, joka tuli laavulle paistamaan makkaraa. Yö meni muuten ihan rauhallisesti, mutta jossain vaiheessa lenkkipolulla kävi pari mopopoikaa päristelemässä, ja lähitalon koirat haukkuivat silloin tällöin. Korvatulpilla kuitenkin sain nukuttua ihan hyviä pätkiä.

Torstaipäivän datat: 152 kilometriä, 6:43 tuntia, nousua 905 m ja laskua 829 m.

Perjantai valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Aamutoimiin kuului vessakäynti, hampaiden pesu, aamupuuron valmistaminen ja kamppeiden kasaus. Matkaan pääsin 8:30. Ensin poikkesin Ranuan marketissa täyttämässä vesipullot ja hommaamassa lisäevästä. Myös aurinkorasvat laitoin marketin pihassa kun sen verran aurinkoinen päivä näytti tulevan. Tapasin myös yhden vanhemman pyörämatkaaja herran, joka oli ollut tien päällä jo jokusen päivää ja oli matkalla pohjoiseen. Hänellä oli pyörän perässä kärry, mutta valitteli sen raskautta.

Päivä lähti etenemään 941-tietä pitkin. Se tuntui melko vilkkaalta, mutta jokusen kilometrin polkemisen jälkeen käännyin rauhallisemmalle 858-tielle. Maisemat olivat vaihtelevia, mutta aika paljon oli taas puskaa ja suota. Välillä peltoja ja ihan hienoja mäntykankaitakin tuli vastaan. Yli 50 kilometriä sai polkea ennen kuin tuli ensimmäinen pieni kauppa vastaan. Siellä poikkesin hakemassa lisää vettä ja nauttimassa välipalaa. Rytinkistä jatkoin 858-tietä pitkin kohti Syötettä. Nyt maisemat olivat mukavammat, kun oli mäntykangasta, peltoja ja vesistöjäkin näkyi aika usein. Syötteelle oikaisin ajaen pienempää hiekkatietä. Mäkeä löytyi taas ihan kunnolla ja Garmin löysi tältä väliltä reissun toisen luokitellun ylämäen. Mielestäni niitä olisi kyllä pitänyt olla ollut jo useampikin. Syötteellä poikkesin ensin luontokeskuksella, mutta se oli suljettu, joten jatkoin muutaman kilometrin eteenpäin Luppoveden Laavulle ja uimarannalle. Siellä kävin ensin pyöräilykamppeet päällä uimassa, ja niitä kuivatellessa valmistin päivän pussipastan.

Lounastauon jälkeen matka jatkui 862-tietä pitkin kohti Taivalkoskea. Jälleen tuli vastaan ihan tolkuttomia mäkiä, joista yksi kelpasi Garminillekin. Ennen Taivalkoskea tienumero muuttui 863:ksi, mutta maisemat jatkuivat edelleen melko puskaisina. Taivalkoskelle päästyäni pysähdyin ensiksi Kalle Päätalon torille. Sieltä hain reissun ensimmäisen ja viimeisen irtojäätelön, ja istuskelin jonkin aikaa torin viereisessä puistossa. Samalla haeskelin kännykällä sopivaa yöpymispaikkaa. Yöpaikkaehdokkaaksi valitsin Taivalvaaran latuverkoston keskeltä löytyvän Pikku Tervalammen laavun. Ennen sinne polkemista kävin vielä Siikalammen uimarannalla uimassa sekä marketista hakemassa lisäevästä.

Taivalvaaralle oli muutaman kilometrin polkeminen ja sitten piti vielä pari kilometriä polkea latupohjaa pitkin laavulle. Välillä tosin joutui pyörää tunkkaamaan ylöspäin, kun oli sen verran jyrkkiä ja pehmeitä nousuja. Laavupaikka näytti rauhalliselta ja idylliseltä paikalta lammen rannassa ja männikkökankaan sisältä. Suolampi oli kirkas ja sinne meni jopa portaat, joten kävin vielä toistamiseen pulahtamassa ja pesemässä pois loppukilometreillä tulleet hiet. Vessakin oli ihan laavun tuntumassa. Illalla köpöttelin vähän vielä latupohjalla ennen kuin pystytin leirin ja valmistin iltapuuron. Paikka oli periaatteessa rauhallinen, mutta Oulu-Kuusamo -tie meni melko lähellä harjun takana. Aika lähellä oli myös frisbeegolf-rata, jonka kilahdukset kuuluivat melko pitkään illalla. Lammella vierailleista poroista ei sen sijaan ollut harmia. Jälleen korvatulpat auttoivat asiaan ja yö menikin jälleen ihan hyvin.

Perjantaipäivän datat: 125 kilometriä, 6:03 tuntia, nousua 948 m ja laskua 870 m.

Myös lauantai valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Hellettä oli taas tiedossa. Normaalien aamutoimien jälkeen, matkaan pääsin klo 8:10. Ensin poljin läheiselle paloasemalle, josta sain vesitäydennystä. Kaupoille olisi ollut parin ylimääräisen kilometrin polkeminen. Myös aurinkorasvat tuli laitettua tässä kohtaa. Reitti suuntautui kohti Puolankaan 800-tietä pitkin. Taivalkoskella tienviitta näytti 105 kilometriä eikä matkan varrella varmaan olisi kuin Riitun puoti Metsäkylässä, noin 30 kilometrin päässä. Metsäkylään asti oli melko tasaista maastoa. Maisematkin ihan ok, muutama hieno järvikin näkyi. Juuri ennen Metsäkylää, poikkesin lukemaan tien varren infosta Korvuan leirin ja kenttäradan historiasta. Riitun puodissa poikkesin välipalalle. Riitu oli siis Kalle Päätalon äiti ja lähtöjään täältä Metsäkylästä. Heti puodin jälkeen tuli kahteen kilometrin matkalle 75 nousumetriä, ja Garminkin noteerasi jälleen tämän.

Matka eteni pikku hiljaa kohti Puolankaa. Mitään ihmeellistä nähtävää ei ollut eikä yhtä kauppaa lukuun ottamatta mitään palvelujakaan ollut tarjolla. En kyllä siinäkään kaupassa poikennut. Porukkaa kaupan pihassa oli paljon, kun siinä oli joku tapahtuma käynnissä. Muutama ihan reipas mäki tuli vastaan, mutta mittarin mielestä ei luokituksen arvoisia. Jotain mukavaa pysähdyspaikkaa, jossa voisi tehdä päivän pussipastan, aloin katselemaan hyvissä ajoin ennen Puolankaa. Sellaista ei kuitenkaan tullut vastaan ja pysähdyinkin vain jonkin tienpäähän pikaiselle lounaalle. Pikaiselle sen vuoksi, että kärpäsiä ja paarmoja kiehnasi siihen malliin ympärillä, ettei kauheasti kiinnostanut seistä pidempään.

Puolangalla poikkesin uimassa ja kaupassa. Näin myös yhden pyöräreissaajan tauolla, mutta en käynyt juttusilla. Myös paikallinen nähtävyys piti käydä kuvaamassa.

Kello oli vielä sen verran vähän, että päätin jatkaa vielä matkaa. Uuden aurinkorasvat päälle ja takaisin 800-tien päälle kohti Vaalaa. Vaalaan johtavan tien varrella oli paljon järviä ja toiveeni oli, että niistä jonkun rannalla olisi mukava yöpymyspaikka. Yksi toisensa jälkeen kuitenkin tuotti pettymyksen ja alkoikin näyttää jo siltä, että pitää ajaa Vaalan ohi Oulujärvelle asti, vaikka sinne olikin vielä melkoisesti poljettavaa. Mutta mikäpä siinä, hieno ja lämmin ilta. Onneksi Puokion jälkeen alkoi alamäkiosuus ja päivän viimeiset reilut kolmekymmentä kilometriä olikin alaspäin viettävää maastoa. Hyvä tuuri myös suosi, kun juuri ennen Vaalaa näin laavun kyltin tien vieressä. Sinne oli kilometrin verran hiekkatietä. Laajanlammen laavu oli jälleen idyllisessä paikassa. Hieno lampi joutsenineen yms., mäntyjen keskellä ja rauhallisen oloinen. Laavulla tosin oli yksi pariskunta makkaraa paistamassa ja virheliä heittelemässä, mutta jonkun ajan jälkeen hekin lähtivät, ja pääsin omaan rauhaani. Ennen iltatoimia kävin vielä lammessa pesemässä aurinkorasvat pois, ja sitten olikin mukava kömpiä riippumaton syövereihin.

Lauantaipäivän datat: 167 kilometriä, 7:47 tuntia, nousua 1212 m, laskua 1238 m

Sään suhteen ei poikennut sunnuntaiaamukaan. Aurinko paistoi heti aamusta lämpimästi. Aamutoimet menivät edellisten aamujen tapaan. Matkaan pääsin 8:34. Vaalaan asti minulla oli jonkinmoinen muistikuva, mitä edessä tulisi olemaan. Mutta nyt en ollut etukäteen katsonut yhtään tulevasta. Toki minulla oli pyörämittarissa suunniteltu reitti, joka kertoi, mihin pitäisi ajaa, mutta paikkakunnista ei ollut mitään muistikuvaa. Heti parin kilometrin polkemisen jälkeen ylitin Oulu-Kajaani -tien. Tämä ylitys oli pieni henkinenkin raja, että nyt päästiin “etelään”. Tässä risteyksessä oli myös liikenneasema, josta kävin hakemassa lisää vettä ja evästä. Sitten matka jatkui jälleen 800-tietä kohti etelää. Rokuan kansallispuistokaan ei olisi ollut kaukana, mutta jätin sen kierron väliin. Vaalan eteläpuolella oli pitkät pätkät hienoa männikkökangasta. Alakylän kohdalla käännyin kohti länttä ja sitten lounasta, Kestilän taajaman suuntaan. Tien numero säilyi edelleen 800:ssa. Hienot mäntykankaat vaihtuivat tylsäksi pusikoksi, mutta lähempänä Kestilää enemmän peltomaisemiin. Reitti sen sijaan oli mukavan tasaista, jopa alaspäin viettävää.

Kestilässä poikkesin hakemaan kaupasta vähän välipalaa. Samalla tapasin saman pyörämatkaajan, jonka olin nähnyt edellisenä päivänä Puolangalla. Juttelimme siinä tovin. Hän oli ranskalainen, tullut Norjasta ja suuntasi Ranskaan. Eli hän oli vähän pidemmällä reissulla. Kestilästä suuntasin kohti Piippolaa. Edelleen oli tasaista ja jopa myötätuuli siivitti matkantekoa. Maisemissa tosin ei ollut hurraamista. E75-tien ylityksen jälkeen oli toinen henkinen raja, sillä nyt oltiin “etelän” lisäksi “lännessä”. Virallisestikin noilta kohdin löytyy Suomen keskipiste.

Melko tarkkaan 100 kilometriä olin polkenut kun päivän ensimmäinen, edes jonkinlainen, mäki tuli vastaan. Haapavedellä, 110 kilometrin kohdalla, pysähdyin Kylpyläsaaren uimarannalle uimaan ja tekemään pussipastaa. Pyöräilykamppeet yllä kävin järvessä, ja tässä yhteydessä hukkasin kypäränalusmyssyni järven pohjaan. Sitä ei löytynyt vaikka kuinka tamppasin oletettua putoamiskohtaa. Reissun isoin tappio. Tuuli oli tässä kohtaa aika kova ja vilukin meinasi tulla märissä kamppeissa, eikä taivaskaan ollut enää ihan pilvetön. Tauon jälkeen kävin vielä kaupassa ja lähdin jatkamaan eteenpäin kohti Haapajärveä, josta ajattelin löytäväni seuraavan yöpymispaikan.

Olin ajanut melkein 300 kilometriä tietä numero 800, mutta nyt se vaihtui numeroon 793. Maliskylän kohdalla, keskellä ei mitään, tuli vastaan ihan ominuinen matkailukohde, Crazyland. Siellä oli kaikenmoista figuuria ja rakenneltamaa, pääasiassa Amerikantyylistä. Kannattaa googlata paikka, sillä sanoin sitä ei ole ihan helppo kuvailla. Pysähdyin siellä pienelle kierokselle ja munkille.

Tämän jälkeen matka jatkui jokusen kilometrin ajan hiekkatietä pitkin, ennen kuin tulin Haapajärvelle johtavalle 27-tielle. Vaikka tie oli kaksinumeroinen ja vähän vilkkaampikin, niin piennar oli hyvä ajaa ja pian pääsi pyörätiellekin. Haapajärvellä pysähdyin marketille hakemaan illaksi vettä. Samalla tapasin kaksi saksalaista pyörämatkaajaa, jotka olivat jokusen kuukauden pyörämatkalla Norjasta Portugaliin ja mihin lie. Eivät tainneet itsekään vielä tietään. Heidän kanssaan siinä tuli tovi turistua ja pyöriä vertailtua. Heillä oli suunnitelma yöpymispaikasta laavulla, noin 10 kilometrin päässä. Päätin itsekin polkea sinne, vaikka se olikin jonkin verran sivussa reitiltäni.

Perälänkujan uimaranta oli hieman rähjäisenoloinen paikka Hautaperän tekojärven rannalla, mutta sieltä löytyi uimaranta, jonkinlainen vessa ja ihan hyvä paikka riippumatolle, joten se kelpasi ihan mainiosti. Ensin kävin uimassa ja pesemässä aurinkorasvat pois. Tässäkin järvessä oli vähän sinilevää, mutta ei haitannut tälläkään kertaa. Sitten normaalit iltatoimet. Saksalaisten pyöräilijöiden kanssa tuli jonkin aikaa illalla vielä keskusteltua, mutta melko pian painuin jälleen riipparin uumeniin. Jokusia uimareita rannalla kävi vielä illallakin, mutta ne eivät häirinneet. Ilta oli tuulinen ja lämpötilakin oli muuttunut viileämmäksi.

Sunnuntaipäivän datat: 174 kilometriä, 7:22 tuntia, nousua 687 m, laskua 703 m

Maanantaiaamu olikin sitten sään suhteen edellispäivistä poikkeavana. Oli pilvistä, tuulista ja lämpöäkin vain 12 astetta. Aamutoimet normaaliin tapaan, ehkä kuitenkin hieman reippaammin ja varovaisemmin, jotta en herättäisi melko lähellä teltassa nukkuvia saksalaisia. Aika hyvin olin taas nukkunut yöni, sillä matkaan pääsin vasta 8:48. Ensin poljin takaisin reitilleni Haavajärven keskustaan, jossa myös täytin juomapulloni. Vaihdoin myös, liian lämpimäksi toteamani pyöräilytakin irtohihoihin ja tuuliliiviin. Irtopuntteja en tarvinnut. Myöskään aurinkorasvan kanssa ei tarvinnut alkaa läträämään. Edellisen päivän tasainen maasto vaihtui heti alkumatkasta mäkisempään. Reisjärvelle ajoin 58-tietä pitkin. Se oli välillä melko vilkaskin ja isoa rekkaa tuli ohi edellisiä päiviä enemmän. Sää eikä maisematkaan nostattaneet isommin riemunkiljahduksia. Juuri ennen Reisjärveä alkoi kuitenkin maisematkin hieman paranemaan.

Reisjärvellä kyselin paikalliselta avointa kahviota, mutta paikkakunnalta ei kuulemma sellaista oikein löydy. Tyydyin siis jälleen marketin pullaan ja juomaan. Tauolla pääsi tulemaan jopa kylmä, joten jatkoin pidempään istumatta matkaani kohti Lestijärveä. Melko heti Reisjärven jälkeen sää kuitenkin muuttui. Pilvet alkoivat rakoilemaan ja aurinkokin paisteli yhä enemmän. Tuuliliivistä ja irtohihoista sai luopua melko pian. Maisematkin muuttuivat taas mukavimmiksi. Lestijärvellä pysähdyin pienelle tauolle tiekirkon portille. Kun ovi oli kirkkoon auki, niin poikkesin jopa sisälle pienellä kieroksella. Pian kuitenkin lähdin jatkaan kohti Kinnulaa. 58-tiellä tuli välillä paljonkin autoja ohi, mutta turvallisen oloista oli edelleen polkea. Mäntykankaat ja jokunen vesistö teki myös matkan taittamisesta mukavampaa.

Vähän ennen Kinnulaa Keski-Pohjanmaa vaihtui jo Keski-Suomeksi, vaikka vain jokunen kymmenen kilometriä aiemmin olin tullut Pohjois-Pohjanmaan puolelta Keski-Pohjanmaalle. Kainuun puolelta Pohjois-Pohjanmaalle olin tullut pari päivää aiemmin Puolangan ja Vaalan välillä, ja Kainuun puolelle tulin vähän Riitun puodin jälkeen. Tosin Kainuun puolelle tulin Pohjois-Pohjanmaalta, sillä Lappi oli vaihtunut ensin Pohjois-Pohjanmaaksi ennen Syötteen kansallispuistoa. Keski-Suomi tulisi vaihtumaan vielä Pirkanmaahan, mutta siihen oli vielä pari päivää aikaa.

Kinnulassa kävin jälleen kaupasta hakemassa evästäydennystä. Kinnulassa tein myös päivittäisen pussipastani Ala-Jäppä -järven rannalla. Nyt aurinko paisteli jo mukavasti, mutta lämpöä ei ollut kuin pari kymppiä ja tuulikin aika napakasti. Kinnulan jälkeen jatkoin 58-tietä pitkin ensin kohti Kivijärveä ja sitten kohti Kannonkoskea. Jäälleen oli vaihteeksi tylsää maisemaa. 77-tietä ajelin jokusen kilometrin kohti itää, ennen kuin käännyin pienemmälle tietä kohti Kannonkoskea. Kannonkoskella tutkailin kuinka kaukana voisi olla sopiva yöpaikka, esim. Pyhä-Häkin kansallispuistossa. 26 kilometrin päässä olisi Tulijärven laavu, johon voisi suunnata. Kello alkoi olemaan jo sen verran, että paikan pitäisi olla yöpymiskelpoinen, sillä uuden paikan metsästäminen ei enää kiinnostanut. Tosin riippumatollahan voi yöpyä missä vain. Kävin vielä Kannonkosken marketissa hakemassa evästäydennystä.

Viimeisen etapin 15 ensimmäistä kilometriä olivat hyväkulkuista tietä, mutta sitten käännyin hiekkatielle. Nelisen kilometriä sekin oli ihan siedettävää, mutta sitten viimeinen 7 kilometriä oli tosi huonokulkuista ja mäkistä. Tien murske oli isoa, ja pelkäsinkin että niinköhän vaan kestävät uudet renkaani. Viimeiseen 7 kilometriin kului aikaa melkein puoli tuntia. Yöpaikka oli kuitenkin jälleen idyllisessä ja tällä kertaa myös oikeasti rauhallisessa paikassa. Lampeen tosin en tohtinut mennä peseytymään, mutta onneksi ei aurinkorasvojakaan ollut päivän aikana tarvittu. Vain mäntymetsää ja hiljaisuutta ympärillä. Myös mustikoita näytti olevan ihan hyvin. Pikän päivän päätteeksi tein puuron sijasta nuudelia ja jälkkäriksi oli sipsejä. Kyllä kelpasi. Koska oli paikalla yksikseni, niin virittelin riipparin laavun sisälle. Se tuntui tosi hyvältä ratkaisulta, ei tarvinnut edes sadepressua viritellä päälle. Ilta tuntui vähän viileältä, mutta se osittain johtui myös nihkeästä olosta, kun ei ollut päässyt päivän aikana pesulle. Juuri kun olin aikeissa mennä yöpuulle, niin alkoi kuulumaan ihmisen ääniä. Paikalle tulikin isä nuoren pojan kanssa. He majoittuivat sivummalle telttaan, mutta tulivat laavulle paistelemaan makkaraa. Jonkin aikaa kuuntelin heidän puuhastelujaan, mutta sitten laitoin tulpat korviin ja nukahdinkin melko pian.

Maanantaipäivän datat: 178 kilometriä, 7:54 tuntia, nousua 998 m, laskua 895 m

Tiistaiaamuna heräsin vähän ennen seitsemää askeliin. Onneksi ihmisen askeliin. Muutaman kilometrin päässä olevalta leiripaikalta oli yksinäinen naisvaeltaja tullut aamupalalle tälle lammelle. Samaan aikaa siinä tehtiin sitten aamupalaa ja minä kasasin kamppeitani. Hyvä tovi siinä aamupalan yhteydessä tuli juteltua urheilusta ja retkeilystä. Myös isä-poika -kaksikko tuli morjestamaan ja lähtivät jatkamaan Pyhä-Häkin poluille. Matkaan pääsin 8:48. Työnsin pyörän samalle huonokulkuiselle hiekkatielle kuin jota edellisenä iltana olin tullut, ja toivoin sen muuttuvan paremmaksi lähellä olevan risteyksen jälkeen. Ja niin kävikin. Majajärventie oli hyväkuntoista hiekkatietä ja mukavaa ajella. Viitasaarentielle päästyäni lähdin kohti kansallispuiston parkkipaikkaa, vaikka se menikin jokusen kilometrin väärään suuntaan. Jätin pyörän parkkiksen tuntumaan ja kävin köpöttelemässä noin puolentoista kilometrin päähän katsomaan kahta isoa ja vanhaa puuta. Palattuani pyörälleni törmäsin taas samaan isä-poika -kaksikkoon jotka olivat saaneet vaellusretkensä päätökseen ja suuntasivat seuraavaksi Saarijärvelle.

Tästä päivästä näytti tulevan jälleen aurinkoinen ja lämmin. Ennen kuin lähdin ajamaan kohti Saarijärveä, täytin vesipulloni kansallispuiston kaivosta, sekä laitoin taas aurinkorasvat päälleni. Tie Saarijärvelle oli tosi mäkinen ja aikaa kului. Ennen Saarijärveä kieppasin vielä Kukonhiekan kautta, ja sen jälkeen suuntasin kohti Saarijärven keskustaa. Keskustaan asti en kuitenkaan päässyt, sillä löysin jo aiemmin sopivan kahvilan, jossa poiketa. Aittakahvila Ruustinna oli mukavan oloinen ja sieltä olisi saanut varmaan sopivan lounaankin, mutta valitsin kuitenkin leivän, munkin ja limpparin. Kahvilassa törmäsin jälleen samaan isä-poika -kaksikkoon kuin Pyhä-Häkissäkin.

Saarijärveltä suuntasin 6304-tietä pitkin kohti Uuraista. Nelinumeroisesta tiestä olisi voinut päätellä sen kunnon huonoksi, mutta tällä kertaa kävi tuuri ja tiessä oli lähes koko matkan uuttaa pintaa. Tie oli mäkinen, mutta maisemat olivat onneksi tällä kertaa ihan kohdillaan, tällöin mäetkään ei niin haitanneet. Uuraisilla poikkesin taas jälleen kerran markettiin hakemaan lisäevästä ja vettä. Kaupan edessä tapasin kaksi Porvoosta Ouluun polevaa naista. Heidän kanssaan tuli vaihdettua vähän kokeksia ja suunnitelmia. Sitten matka jatkui kohti Multiaa 627-tietä pitkin. Olin katsonut etukäteen reittisuunnitelmastani, että vähän Uuraisten jälkeen tulee tosi pitkä nousuosuus ja se vähän söi miestä. Mäet alkoivatkin heti kaupan jälkeen. Kun olin polkenut kaupalta kolmisen kilometriä, niin huomasin että minullahan ei ole kypärää päässäni. Se oli unohtunut marketin pihalle multapussien päälle. Se sitten vasta söikin miestä. Ei muuta kuin takaisin samat mäet, ja sieltä se kypärä onneksi löytyi. Olkoon tämä sitten se tämän päivän kommellus.

Multialle pääsemiseksi piti tosiaan nousta aika paljon mäkeä ylös, mutta onneksi myös laskumetrejä oli saman verran. Multialla pysähdyin valmistamaan pussipastaa keskustan lammen läheisyyteen. Samalla tuli myös katsottua, että Keuruulta varmasti löytyisi sopiva yöpaikka seuravaksi yöksi. Sinne olisi noin tunnin matka. Jouduin jälleen 58-tielle, joka oli melko vilkas ja tukkirekkaa paineli suuntaan jos toiseenkin. Keuruulla kävin ensin uimassa Lapinsalmen uimarannalla. Virkistys ja aurinkorasvojen pesu tuli tarpeeseen, sillä päivä oli ollut hikinen, ja edellisenä päivänä en ollut päässyt pesulle laisinkaan. Uinnin jälkeen keskustaan marketilla ja katsomaan tarkempaa yöpaikkaa. Keurusselän Liikuntapuistossa näytti olevan sopiva paikka. Uimapaikkaa ei enää tarvinnut, joten laavu vessoineen oli ihan riittävä paikka. Sinne tosin oli matkaa vielä 8 kilometriä. Tosi rauhallisesti piti polkea, jotta ei tulisi enää hiki. Siinä olikin tekemistä, sillä Keurusselälle nousu oli todella jyrkkä ja pitkäkin. Tämä oli se Garminin viimeinen luokiteltu ylämäki.

Laavu oli ihan rauhallisen oloinen, vaikka olikin aika lähellä tietä. Paikka oli myös avoin, mutta onneksi ei tuullut kauheasti. Positiivista oli, että ihan lähellä oli sisävessa, jossa pääsi pitkästä aikaa posliinille, ja kraanaveden ääreen tekemään iltapesun. Ennen iltatoimia kuitenkin perinteiseen tapaan iltapuuron teko ja leirin pystytys. Tällä kertaa en laittanut edes sadepressua riipparin päälle, vaan olin ihan taivasalla – tosin hyttysverkon sisällä. Tien äänet eivät yöllä juuri häirinneet ja lähellä oli vain yksi asuntoauto, josta myöskään ei ollut häiriöksi.

Tiistaipäivän datat: 139 kilometriä, 6:47 tuntia, nousua 1150 m, laskua 1123 m

Myös keskiviikko valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Sen verran kuitenkin pilveä, että jätin vielä aurinkorasvat laittamatta. Keuruu on sen verran lähellä Ylöjärveä, että periaatteessa olisin voinut polkea jo tänään kotiin. Mutta koska ainakin seuraava päiväkin olisi vielä hieno, niin päätin olla vielä yön Seitsemisen kansallispuistossa. Matka suuntautuisi siis siihen suuntaan pitkin 348-tietä. Vähän Keurusselän jälkeen pääsin jo Pirkanmaan puolelle. Vilppulaan päästynä tein piston Mänttään. Serlachiuksen Kartanolla kävin syömässä sämpylän. Mäntän keskustassa kävin vielä katsomassa Metsä Tissuen Mäntän tehdasta ja sitten palasin taksin Vilppulaan. Vilppulankoskella pysähdyin vielä tutustumaan vuoden 1918 Valkoisten ja Punaisten muistomerkkeihin, mutta sitten lähdin polkemaan tietä 344 kohti Ruovettä. Yllättävän vilkas ja mäkinen tie tämäkin. Mannisen taistelun muistomerkillä pysähdyin taas lukemaan opastaulua ja laittamaan aurinkorasvat päälleni.

Seuraava pysähdys olikin sitten Ruoveden marketilla, josta hain välipalaa. Sitten suuntasin kohti Kurua tielle 337. Vähän “Route-66” ylityksen jälkeen poikkesin Paarlammintielle, joka oli jonkinmoinen museotie. Museosta en tiedä, mutta mäkiä siltä, noin 8 kilometrin hiekkapätkältä kyllä löytyi ihan kunnolla. Ensimmäisen kerran Ylöjärven puolelle tulin 14:18, ja Kurun satamassa lounastamassa pussipastaa puolisen tuntia myöhemmin. Satamassa oli vessa- ja vesimahdollisuudet, ja niitä tulikin hyödynnettyä. Kurusta oli kuutisen kilometriä nousuvoittoista pätkää Kaidankylään, josta poikkesin Seitsemisiin vievälle hiekkatiellä. Ensimmäiset nelisen kilometriä olivat aika järeää mursketta ja ikävää ajella. Myös mäkeä löytyi. Sitten tienpinta tuli mukavammaksi ajaa, mutta mäet eivät kyllä vähentyneet. Päivän kommellus voisi olla se, kun yhdessä alamäessä ajoin kuoppaan ja takateline räsähti irti niin että takalaukut raahautuivat maassa. Onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä, sillä jyrkemmässä alamäessä olisi voinut tulla vaurioitakin. Koveroon tulin jo hyvissä ajoin. Ensin kävin katsomassa, että millainen paikka Kirkaslammen keittokatoksen tienoo olisi yöpyä. Siellä kuitenkin oli telttakiellonmerkki, joten palasin puolitoista kilometriä takaisinpäin Koverolammen telttapaikalle. Se oli kuitenkin sen verran synkän näköinen paikka ja vessatkin kaukana, että palasin kuitenkin Kirkaslammelle ja päätin yöpyä siellä, vähän sivussa keittoikatoksesta.

Kirkaslampi ei ollut nimensä veroinen, sillä kun astuin suolampeen pesulle, niin pohjasta tuli sen verran likaa, että jalkani olivat likaisemmat kuin sinne mennessä. Päädyin pesuhanskalla puhdistautumiseen. Kauaa en saanut olla paikalla yksin, sillä lammelle tuli isä kahden poikansa kanssa kalastamaan. Itse aloin tekemään iltapalaa Primus-keittimellä. Kurun satamassa olin jo todennut, että kaasusäiliöni oli jo aika tyhjä, mutta toivoin että se riittäisi vielä yhden veden kiehauttamiseen. Juuri kun vesi alkoi kiehumaan liekki sammui kun kaasu loppui. Aamuksi en ollut suunnitellut aamupuuroa, joten kaasulle ei enää ollutkaat tarvetta. Sain kuitenkin vielä syödäkseni lämpimät iltanuudelit. Iltaa vietin Fillari-lehteä lukien. Illan aikana kalastajat ensin lähtivät ja sitten tulivat takaisin. Illan aikana parkkikselle tuli vielä matkailuauto, joka toi tulleessaan pariskunnan kalastusvehkeineen. Itse olin löytänyt hyvä riipparipaikan läheltä parkkista. Jälleen jätin pressun asentamatta. Isä poikineen majoittuivat telttaan sopivan etäisyyden päähän, ja matkailuautoilijatkin jäivät yöksi parkkikselle. Jälleen oli korvatulpille tarvetta, sillä kalastus jatkui vielä jonkin aikaa. En edes tiedä kuinka pitkään kun nukahdin melko pian.

Keskiviikkopäivän datat: 139 kilometriä, 6:50 tuntia, nousua 1130 m, laskua 1024 m

Olin yöllä herännyt tavalliseen tapaan pari kertaa. Puoli kolmen vessakäynnillä oli keittopaikalle tullut pari tyttöä makkaran paistoon, mutta olivat juuri lähdössä pois. En ollut kuullut yhtään heidän tuloaan, vaikka olivat menneet pari metrin päästä riippariani. Aamulla nukuin melkein puoli yhdeksään asti, eli puolitoista tuntia normaalia pidempään. Aamutoimet sujuivat ripeästi. Matkailuautoilija esitteli kuvaa puolitoista kiloisesta ahvenesta, jonka illalla oli napannut lammesta, ja lähtivät sitten ajelemaan pois. Aamueväitä syödessäni, isä ja etunenässä pohjat kirmasivat lammelle onkien kanssa. Toivoa isosta saaliista oli varmaankin tullut nähtyään ison ahvenen nousevan lammesta. Itse pääsin matkaan 9:30. Viimeinen pyöräilypäivä alkoi myös aurinkoisessa ja lämpimissä merkeissä. Aurinkorasvalle oli tarvetta heti aamusta pitäen. Ensimmäinen kymmenen kilometriä oli hiekkatietä, pääosin alamäkivoittoista, mutta kyllä nousutöpäreitäkin oli. Sisätöstä suuntasin kohti Luhalahtea, ja sieltä kohti Viljakkalaa. Ennen Viljakkalaa oli yksi tosi haastava nousu, jossa joutui ihan tosissaan vääntämään. Kovin montaa yhtä jyrkkää mäkeä ei reissun aikana ollut ollut. Tällä välillä tulin toisen kerran Ylöjärven puolelle, sillä Seitsemisissä olin tullut Ikaalisten puolelle. Viljakkalassa pysähdyin vielä viimeiselle välipalalle, ja sitten jatkoin kohti Ylöjärven keskustaa ja kotia. Tällä välillä tulin kolmannen kerran Ylöjärven puolelle, sillä kävin vielä pienen pätkän Hämeenkyrön puolella. Viljakkala-Ylöjärven reitin maisemat ovat kyllä melkein reissun hienoimpia, vaikka kyllä muualtakin upeita maisemia löytyy. Mutta täällä on maalaismaisemia parhaimmillaan. Kotiin saavuin vähän puolen päivän jälkeen.

Torstaipäivän datat: 64 kilometriä, 2:58 tuntia, nousua 526 m, laskua 570 m

Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut reissu. En olisi uskonut, että säät suosivat niin hyvin, että pisaraakaan en saisi vettä niskaani. Lämpöä myös riitti joka päivä ja yö. Autojen kanssa ei ollut ongelmaa ja kevyen liikenteenkin kanssa tuli toimeen, kun sitä oli matkan varrella aika vähän. Pyöräkin toimi ongelmaa. Alussa havaitsemani vaihteiden kolahtelu vaihtaessa vähän harmitti, mutta ei haitannut matkan tekoa. Syykin äänekkääseen vaihtamiseen selvisi. Uuden kiekon vapaaratas oli vähän pidempi, joten lukkorenkas ei kiristänyt rattaita ihan kunnolla, jolloin rattaat pääsivät aina vähän liikahtamaan vaihtaessa, ja tästä tuli se ääni. Nyt kun lisäsin spacerin vapaarattaaseen ja säädin vähän vaihteita, niin nyt ne toimivat äänettömämmin. Itse pysyin myös terveenä eikä mitään vaivoja tullut. Hyvin myös jaksoi joka päivä polkea, kun kerran rauhallisesti otti. Mukavia kohtaamisiakin retken aikana tuli koettua, ja se on näiden matkojen suola. Ei muuta kuin uutta retkeä suunnittelemaan.

Koko reissun datat: 1140 kilometriä, 52.5 tuntia, nousua 7550 m, laskua 7250 m