Viikko 41/2025 (6.-12.10.2025)
Hienoa syksyä eletään edelleen, vaikka välillä sataa ja myrskyääkin. Ihan mukavan lämmintäkin on vielä ollut, joten pihallakin on ollut ihan kiva puuhastella. Aloittelin jopa jo puiden kaadon, kun ylimääräisten vapaapäivien ansiosta on ollut “ylimääräistä” aikaa. Hieman aikaistahan tämä on vielä etenkin lehtipuiden kaatamiseen, kun kaikki lehdetkään ei ole tippuneet. Mutta nyt kun kaataa, niin ehtii vielä kannotkin kaivamaan ylös, kun sellaisesta paikasta tuli pari isohkoa koivua kaadettua. Muutama pienempi leppä sai myös kyytiä. Isoimman koivun halkomisen kanssa tosin oli työtä ja tuskaa – pakkasella olisi homma hoitunut huomattavasti helpommin.
Maanantaina olin pyörällä toimistolla. Aamulla satoi vettä, mutta lämpöä oli sentään 8 astetta. Illalla 11 astetta ja kuivaa. Illalla vielä kolmen vartin kotisalitreeni.
Tiistaina vapaapäivä. Aamusta pyörällä Ylöjärven uimahallille uimaan vaparia pullarin kanssa. 1300 metriin meni taukojen kanssa hieman alle 33 minuuttia. Sitten poljin Lielahden liikkuun jossa tein 75 minuutin salitreenin. Päälle kokeilin paljonko menee soutulaitteella 500m:iin. 1:47 oli näin alkajaisiksi aika, josta voi alkaa parempaa aikaa kehittämään. Sitten vielä 5 minuuttia crosstraineria ja venyttelyt. Kotiin päästyä kaadoin yhden ison koivun ja pienemmän lepän. Niiden karsinta, pätkintä ja halkominen 60cm:n mittaan, ja sitten olikin päivä pulkassa.
Keskiviikkona kotikonttorilla. Treeneistä vapaa päivä.
Torstaina oli ohjelmassa vain työmatkapyöräilyt.
Perjantaina jälleen vapaata. Kävin jälleen pyörällä Lielahden Liikussa tekemässä 75 salitreenin. Päälle tuli jälleen myös kokeiltua 500m sisäsoutu. Vähän uutta taktiikkaa kokeilin – ei ollut hyvä, kun aika huononi. Sitten vielä 7,5 minuuttia crosstraineria ja venyttelyt. Loppupäivä menikin sitten ison koivun kanssa temutessa. Sain sen kaadettua ja palasiksi, vaikka kova homma olikin. Etenkin alin tyvimetri oli melkoisen tiukkaa tavaraa ja sitä sai hakata ihan tosissaan, että sai palasiksi.
Lauantaina oli ohjelmassa jälleen ReAn:n ja MiVa:n kanssa pitkä gravel-pyöräily. Aamusta oli hieman hakattu olo, kun kädet olivat ihan muusina edellisen päivän klapihommista. Edelliseen lauantain lenkkiin nähden lämpöä oli pari astetta enemmän, kymmenisen astetta, mutta luoteistuuli oli tosi kova. Reittinä oli tämän vuoden Hiekka Pirkka, hieman modattuna. Kiersimme reitin eri suuntaan kuin virallinen reitti on, koska tuulen suunta tuntui suosivan tuota kiertosuuntaa. Lähdimme polkemaan Kaupinojan parkkipaikalta, josta ensin poljimme Ratinan kautta Sarankulmaan, jossa pääsimme viralliselle Pirkan pyöräilyn reitille. Toiviosta menimme hiekkateita pitkin Pirkkalankylään. Lempäälään kiertelimme pääosin hiekkateita pitkin, ja jotka olivat minulle uusia tuttavuuksia. Lempäälästä Viialaan ja sieltä Toijalaan, edelleen pääosin hiekkateitä ja -polkuja pitkin. Valkeakoskelle ajoimme Sääksmäen kautta. Valkeakoskella pysähdyimme kahvilaan tauolle ja samalla haimme kaupasta lisää energiaa. Tauon jälkeen liikkelle lähtö oli kylmän oloista, mutta pian lämmöt palasivat. Valkeakosken taajaman jälkeen siirryimme taas asumattomille metsätiepätkille. Savontieltä siirryimme Birgitan polulle. Asfaltille tulille Vuoreksen kohdilla. Vielä ennen Sarankulmaan tuloa kiersimme Sääksjärven rantoja pitkin. Loppumatka menikin sitten samaa reitti kuin alkumatkastakin. Matkaa kertyi 168 kilometriä ja aikaa kului melkein 7:20. Keskitehot olivat 153W. Reitti oli edellistä lauantaita hitaampi ja vaativampi, vaikka nousumetrejä olikin vähemmän. Teknisempää pätkää oli enemmän ja edellisten öiden sateet olivat myös pehmittäneet hiekkateitä ja mutaisiakin pätkiä löytyi. Lenkin päätteeksi Kaupiojan sauna antoi mukavat lämmöt. Järveen ei kyllä tarjennut mennä kuin kahlaten.
Sunnuntaina oli melko rikkinäinen olo. Yö tuli nukuttua huonosti ja päätä särki koko päivän. Treenit jätin väliin, mutta kannon kaivuuhommia tuli tehtyä jokusen tunnin verran.