Neljäs saikkuviikko muuttuikin ensimmäiseksi työviikoksi. Jalka alkoi olemaan jo sen verran hyvässä kävelykunnossa, että en enää kehdannut sairastella kotona. Pitkät istumiset kyllä jäykistivät nilkkaa sen verran, että liikkeelle lähdöt olivat kankeita ja kivuliaitakin, mutta kun vähän aikaa köpötteli, niin tasamaan kävelyt sujuivat ongelmitta.

Työmatkat pystyi pyöräilemään ilman ongelmia, tosin lukkopolkimia en vielä tässä vaiheessa viitsinyt käyttää. Maltillisia sisäpyöräilytreenejäkin tein jo muutaman kerran jo lukkupolkimienkin kanssa, kun kerran kenkä tuntui mahtuvan ihan hyvin jalkaan. Muutama punttitreenikin viikkoon mahtui. Olkapäävaiva vaan hieman rajoittaa millaisia yläkropan liikkeitä pystyy tekemään. Myös koiralenkkejä on tullut jo tällä viikolla tehtyä.

Eli pikkuhiljaa ollaan menty kuntoutumisen kanssa eteenpäin. Ainakin pari viikkoa pitää vielä ottaa melko rauhallisesti ettei takapakkia tule. Ensi viikolla onkin taas aika fysioterapiaan ja sitä seuraavalla viikolla leikkauksen jälkitarkastukseen.