Kevät keikkuen tulevi, ja samoin keikkuu nilkan kunto. Edellinen viikko oli suorastaan loistelias juoksuviikko, ainakin määrän suhteen. Piiiitkästä aikaa meni kahdeksankymmenen kilsan raja rikki. Ja taisi mennä jotakin muutakin rikki, sillä tällä viikolla on maksettu edellisen viikon velkoja.

Alkuviikko meni palautellessa särkeviä jalkoja, mutta keskiviikona piti päästä jo tossuttelemaan. Töihin päin meni ihan mukavasti, mutta töistä lähtö oli täyttä tuskaa. Ensimmäinen puoli kilsaa oli sen verran tuskaista, että jos joku tuttu olisi mennyt autolla ohi, niin kyytiin olisin liftannut. Joka askel sattu ihan keleesti kantapäähän. Kilsan kohdalla kivut olivat sitten poissa ja 12 km meni ihan mukavasti. Kumma koipi.

Perjantaina juoksin töihin pururataa pitkin Lamminpään ja Julkujärven kautta. Lumet olivat jo lähes täysin sulaneet lenkkipolulta, joten kohta pääsee tekemään maastopyörälenkkejäkin. Kotiin juoksu oli armollisempi kuin keskiviikkona, sillä vastaavia kipuja ei ollut. Sunnuntaiaamun lenkki oli taas keskiviikon iltalenkin kaltainen, eli ensimmäinen puoli kilsaa oli täyttä tuskaa ja puukkojen iskuja kantapäähän. Tällä kertaa en kiusannut kinttuani enempää, vaan kävelin kotiin ja vaihdoin sisäpyöräilykamppeet päälle ja purin perkeleeni polkimiin.

Kyllä se nyt alkaa näyttämään melko varmalta, että syksyllä pitää sinne leikkaukseen mennä. Saa nähdä vaan millainen taival tästä sinne on. Iltarastikauttakaan ei ole vielä tullut avattua, mutta ehkä tuossa viikon päästä ensimmäisille rasteille pääsisi kokeilemaan kintun kestävyyttä mettässä.

Saunaraksakin etenee pikkuhiljaa. Lattia on kauttaaltaan ummessa ja väliseinäkin pystyssä ja paneloitu. Myös saunan katto on paneloitu, ja saunan puoli lattiaa lukuunottamatta pintakäsitelty. Sähköhommatkin on saatu alkuun ja omatoimisen putkituksen jälkeen isä kävi tänään vetelemässä vähän johto paikoilleen.