Kyllä vaan tämä kesäloma-aika on hienoa. Jotkut tosin väittävät, että ei tuo teidän kesäloma mitään lomaa ole, kun kaikki aika menee vaan kaloreita polttaessa eikä niitä kerätessä.

Meille kuitenkin näistä liikuntalomista on muodostunut kesän kohokohtia. Vielä kun olemme niin etuoikeutettuja, että meillä on mahdollisuus viettää aikaa mökillä maalaismaisemien keskellä, kaukana kaupungin melua ja ruuhkaa.

En edes tiedä mikä voisi olla sen hienompaa kuin herätä lähes täydellisessä hiljaisuudessa (linnut joskus kylläkin laulaa), raahautua vähän väsyneillä jaloilla rappuset alakertaan ja alkaa pukemaan lenkkivaatteita päälle. Lenkin jälkeen suoraan järveen huuhtomaan hiet pois ja rentouttamaan jalkoja. Sitten aamupalalle, muutaman tunnin jälkeen syödä kunnolla ja alkaa lämmittämään saunaa jonne pääsee illalla heti suunnistus- tai juoksulenkin jälkeen. Tuollaista elämää kun saa parikin viikkoa viettää, niin sitä rahallista Lottovoittoa alkaa odottomaan, sillä voisi palkata vaikka oman hierojan. Todellinen lottovoittohan on, että kesällä on jalat siinä kunnossa, että pääsee lenkkipolulle.

Maaseudulla tehdyissä juoksulenkeissä on vielä oma rauhoittava vaikutuksensa. Kun hölkkäilee pieniä hiekkateitä viljapeltojen keskellä auringon porottaessa, kesätuulen vähän vilvoittaessa ja kärpästen ympärillä pörrätessä, niin kyllä sitä ihmettelee minkä vuoksi sitä pitää kaupungissa asua. Vaikka kaupungissakin on monenlaista kyttääjää, niin kyllä se on hienompaa tulla huomatuksi peuran toimesta joka seisoo keskellä viljapeltoa ainoastaan pää viljanvarsien takaa pilkistäen. Välillä sen pää häviää näkyvistä, mutta pian taas katsotaan silmästä silmään, niinkuin tuttuja oltaisiin.Jänis hyppää tien penkalta puskaa kun pelästyy outoa lenkkeilijää, mutta uskaltautuu pian takaisin penkalle ihmettelemään loittonevaa selkää.

Lenkkien välissä taas on mukava vaan makailla keinussa jalat pystyssä ja kuunnella ampiaisten pörinään ja lintujen laulua. Siinä kun riittävän kauan on, niin jänis vois uskaltautua syömään apilaa ihan viereen tai lintu pyrähtää keinun orrelle. Tai sitten voi istua rantakivellä uittaen jalkojaan vedessä ja odottaen milloin pikkuahvenet tulevat ihmettelemään outoja karvakoipia.

Tällaista sen kesä pitäisi olla… ja onhan se.