Tunturisuunnistuksen jälkeinen alkuviikko on kulunut oikean jalan akillesjännettä potiessa. Minkään näköistä liikunnallista aktiivisuutta ei ole voinut suorittaa sillä kenkää jänne ei siedä yhtään. Liikkumaan ulkona on sentään vähän päässyt kun Crockseilla pystyy suht kivuitta kuitenkin kävelemään. Eilen tosin kun käytiin Kevon kansallispuistossa tekemässä muutaman kilsan kävelylenkki ja sonnustauduin sinne krokoihin ja neopreenisukiin, niin ylämäkiosuuksilla jännettä alkoi kolottamaan.

Tänään kun rantauduimme Utsjoelta Ylläksen mökille kävin kokeilemassa mitä AJ sanoo jos kävelen mökiltä alarinteestä ylös Ylläs-hotelleile. Krokoilla ei tuntunut minkäänlaista kipua, mutta vaelluskengällä tuntui pahalta tasaisellakin. Ei siis tiedä kovin hyvää kolmen päivän päästä olevaan Rogaining-kisaan. Jos perjantaina jänne vielä kipeytyy kengän kanssa, niin sitten pitää alkaa tekemään jotain modifikaatioita vanhoihin suunnistuskenkiin kantapään kohdalle.

Toisaalta tässä on viimeaikoina kaveri- ja tuttavapiirissä tapahtunut sellaisia asioita, että ei oikein kehtaisi yhdestä akillesjännevaivasta valittaa. Nämä minun murheeni ovat pieniä niiden rinnalla.