Jalan juoksukestävyyttä on taas alettu kokeilemaan ihan tosissaan. Joka toinen päivä on vedetty tossu jalkaan ja lähdetty hölköttelemään joko Sisun kanssa tai ilman. Muutama yli kympin lenkkikin on jo takana, eikä nilkka ole niistä normaalia enempää kipeytynyt. Lenkin jälkeisenä aamuna jalka on pahimmillaan, mutta toipuu suht hyvin seuraavaan lenkkiin mennessä. Ehkä parista fysio-kerrasta on ollut jotain hyötyä.Vauhdit on tosin vielä hakusessa. Tosin en ole mitään vauhtilenkkejä yrittänytkään vielä tehdä. Hieman alle viittä pääsee melko rennosti, kun yksin juoksentelee. Jos Sisu on matkassa mukana, niin silloin mennään reilusti päälle viittä. Melko hyvin Sisu juoksentelee rinnalla, mutta silloin tällöin alkaa muu kuin juoksu kiinnostamaan. Silloin muuttaa meno koiran repimiseksi pois pöpeliköstä hajujen perästä.

Pyöräilyssäkin olen siirtynyt kesäaikaan. Nastarenkaat on vaihdettu pois ja sen myötä ensimmäinen rengasrikkokin on jo tullut koettua. Myös maantiepyörällä on muutama kerta työmatka tullut tehtyä. Pidemmät maantiepyörälenkin odottavat vielä lämpimämpiä kelejä.

Pyörän renkaan vaihdon ihanuuskin tuli siis taas koettua. Eikä mennyt ihan putkeen. Kävin ostamassa uuden hienon takarenkaan ja kauhealla ähellyksellä sain sen paikoilleen samalla, kun vaihdoin rikkoutuneen sisäkuminkin. Sitten huomasin, että renkaassa oli pyörimissuunta ja tietysti se meni väärinpäin. Ei muuta kuin rengas pois kauhealla väännöllä vanteelta ja kääntö ympäri ja takaisin vanteelle. Ja tietenkin siinä rytäkässä sain sisäkumin rikki, joten ei muuta kuin rengas taas irti ja sisäkumi vaihtoon. Taisi siinä muutama äänekäs kirosanakin kaikua autotallin seinille, mutta viimein sain renkaan paikoilleen ja ilmankin pysymään. Aina ei mene ihan helpoimman kautta.

Viikon wuh-wuh -kuva By Tuuli.