“Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla…” julistaa Toni Wirtanen korviin tungetuista\u00a0kuulokkeista. Vakava katseeni on kohti lattiaa. Muutama tippa vier\u00e4ht\u00e4\u00e4 lattialle silmieni eteen. Oloni on tuskainen ja syd\u00e4n pyrkii rinnasta ulos. En jaksaisi en\u00e4\u00e4. Hieman aiemmin rautaneito oli laulanut pitk\u00e4nmatkanjuoksijan yksin\u00e4isyydest\u00e4, mutta nyt oli kyse aivan muusta. Olin h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 huoneessa, ollut melkein tunnin, t\u00e4ysin yksin. Tuska kasvoi ja j\u00e4lleen muutama uusi tippa valahtaa lattialle edellisten viereen. Pian olisi teht\u00e4v\u00e4 ratkaiseva p\u00e4\u00e4t\u00f6s.<\/p>\n
Aika on t\u00e4ynn\u00e4. Isken perseeni penkkiin ja v\u00e4\u00e4nn\u00e4n spinning-py\u00f6r\u00e4n vastusta pienemm\u00e4lle. H\u00f6rpp\u00e4\u00e4n pullosta vett\u00e4, pyyhk\u00e4isen hikisen naamani ja k\u00e4sivarteni ohjaustangolla roikkuvaan pyyhkeeseen. Kahden minuutin jakso isolla vastuksella oli ohi ja muutaman minuutin p\u00e4\u00e4st\u00e4 olisi edess\u00e4 puolen minuutin spurtti. Vilkaisen viel\u00e4 varmuudeksi ymp\u00e4rilleni, ett\u00e4 varmasti olen yksin, sill\u00e4 Apulannan voima oli saanut minut p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n muutaman laulunsanan suustani vahingossa\u00a0ulos.<\/p>\n
T\u00e4t\u00e4 on nyt jatkunut jo jokusen viikon ajan nelj\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 viikossa. Jotain aerobista liikuntaa sit\u00e4 on pakko tehd\u00e4. Ja kun juoksemaan ei pysty, niin olkoon se sitten sis\u00e4py\u00f6r\u00e4ily\u00e4. Aluksi t\u00e4m\u00e4 tuntui todella tyls\u00e4lt\u00e4 hommalta, mutta kaikkeen tottuu ja nyt t\u00e4st\u00e4 on alkanut jopa tykk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. Suurena apuna homman mielekkyyteen on ollut Spotifyst\u00e4 virtaava musiikki.<\/p>\n
Ensi viikolla olisi kolmas piikki tiedossa. Viisi viikkoa aiemmin saadusta kortisonista ei ollut mink\u00e4\u00e4nn\u00e4k\u00f6ist\u00e4 apua kantap\u00e4\u00e4vaivaani, mutta otetaan nyt se kolmaskin, kun sellaisen voi l\u00e4\u00e4k\u00e4rin mukaan viel\u00e4 t\u00e4h\u00e4n aikaikkunaan ottaa. Mutta sitten on kuulemma pidett\u00e4v\u00e4 pidempi paussi pistelyss\u00e4. Toivottavasti kantap\u00e4\u00e4 tulisi edes hiihtokuntoon, jos sen juoksut on muka nyt juostu.<\/p>\n
Jalat vispaavat mielett\u00f6m\u00e4sti ja syd\u00e4n hakkaa taas kuin viimeist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Tunnin viimeiset vedot ovat ohi ja nyt taas rullataan kevyesti. Tunti hikiliikuntaa olisi melkein takana. Jare Henrik Tiihonen uhoaa kappaleessaan ja pyrkii ulos kuulokkeista, fiilis on korkealla ja meno on mit\u00e4 kiihkeint\u00e4. Polkisko viel\u00e4 toisenkin tunnin?<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
“Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla…” julistaa Toni Wirtanen korviin tungetuista\u00a0kuulokkeista. Vakava katseeni on kohti lattiaa. Muutama tippa vier\u00e4ht\u00e4\u00e4 lattialle silmieni eteen. Oloni on tuskainen ja syd\u00e4n pyrkii rinnasta ulos. En jaksaisi en\u00e4\u00e4. Hieman aiemmin rautaneito oli laulanut pitk\u00e4nmatkanjuoksijan yksin\u00e4isyydest\u00e4, mutta … Continue reading