T\u00e4m\u00e4n vuoden Pirkan hiihdossa ei ollut t\u00e4htimerkki kohdallaan. Se oli kyll\u00e4 odotettavissa, sill\u00e4 hiihtoa edelt\u00e4v\u00e4lle y\u00f6lle ja aamulle oli ennustettu runsaasti uutta lunta, kovan tuulen kera sek\u00e4 kymmenkunta astetta pakkasta. Ihme ja ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4, nuo ennusteet t\u00e4ll\u00e4 kertaa toteutuivat. Odotettavissa oli siis huonoa luistoa ja pehmeit\u00e4 latuja. My\u00f6s nuo odotukset toteutuivat. Tavoitteeksi hiihdolle tulikin vain l\u00e4pi p\u00e4\u00e4seminen.<\/p>\n
Ensimm\u00e4inen vajaa pari kymppinen meni vanhaan tuttuun tapaan. Alkukiihdytyksess\u00e4 ensin\u00a0kauhea ryysis, mutta kuuden kilsan kohdalla olevan ensimm\u00e4isen pienen yl\u00e4m\u00e4en j\u00e4lkeen\u00a0yhten\u00e4inen letka\u00a0alkoi hajoamaan. Pitki\u00e4 letkoja oli kuitenkin aiempia vuosia pidemp\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 kaikki hiihtiv\u00e4t samaa latua, sill\u00e4 heikko luisto hiihdetyn ladun ulkopuolella oli sen verran heikko, ettei siell\u00e4 ollut mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4 hiiht\u00e4\u00e4. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 letkoja syntyi, sill\u00e4 harvalla oli intoa l\u00e4hte\u00e4 kuluttamaan voimiaan luistamattomalle ladulle. My\u00f6s jokavuotinen selk\u00e4kramppi iski taas ensimm\u00e4isen juoton paikkeilla, mutta onneksi se helpotti ennen J\u00e4mille tuloa.<\/p>\n
J\u00e4min j\u00e4lkeen latu parani selv\u00e4sti ja meno alkoi maistumaan mukavammalta, eik\u00e4 keskeytt\u00e4misajatukset en\u00e4\u00e4 py\u00f6rinyt p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Pito oli hyv\u00e4 enk\u00e4 luistossakaan juuri j\u00e4\u00e4nyt muille, vaikkei se kovin hyv\u00e4 ollutkaan. Se oli kuitenkin k\u00e4ynyt heti alusta pit\u00e4en selv\u00e4ksi, ett\u00e4 puolimatkaan en tulisi t\u00e4n\u00e4 vuonna ehtim\u00e4\u00e4n ennen Puoli-Pirkan hiiht\u00e4jien l\u00e4ht\u00f6\u00e4, joten pelonsekavin tuntein mietein, mit\u00e4 siit\u00e4 seuraisi. J\u00e4milt\u00e4 lentokent\u00e4lle eli reissun puoliv\u00e4liin asti, latu oli moitteettomassa kunnossa (lukuunottamatta paria viimeist\u00e4 kilometri\u00e4, miss\u00e4 lumi oli tuiskannut ladun umpeen ja kaikki olivatkin hiiht\u00e4neet latujen v\u00e4liss\u00e4).<\/p>\n
Puoliv\u00e4lin kohdassa olin ajassa 3:20, eli PP:l\u00e4iset olivat l\u00e4hteneet 20 min ennen minun saapumistani lentokent\u00e4lle. Laskeskelin p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni kuinka pian ensimm\u00e4iset voisivat tulle selk\u00e4 edell\u00e4 vastaan ja p\u00e4\u00e4dyin pariin kilometria ennen Kyr\u00f6skosken juottoasemaa. Ja niinh\u00e4n siin\u00e4 juuri k\u00e4vikin. Latu oli muuttunut lentokent\u00e4n j\u00e4lkeen\u00a0j\u00e4lleen tosi huonokuntoiseksi, kun suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 hiiht\u00e4ji\u00e4 oli niit\u00e4 kuluttanut. Meno kuitenkin maistui ja voimiakin tuntui olevan viel\u00e4 ihan hyvin j\u00e4ljell\u00e4. Ainoana ongelma oli kuitenkin ollut jo jonkin aikaan vatsanv\u00e4\u00e4nteet, jotka eiv\u00e4t tuntuneet hellitt\u00e4v\u00e4n mill\u00e4\u00e4n. Olikohan edellisen p\u00e4iv\u00e4n tankkaus mennyt v\u00e4h\u00e4n \u00f6veriksi. Vessaan olisi tehnyt mieli pys\u00e4hty\u00e4, mutta aavistelin, ettei siit\u00e4 kuitenkaan hy\u00f6ty\u00e4 olisi.<\/p>\n
Kyr\u00f6skosken juotosta sitten alkoi ryysis. Jo juotossa oli sellaiset jonot PP:l\u00e4isi\u00e4, ett\u00e4 minun piti tyyty\u00e4 vain mukilliseen kuntojuomaa, ja siit\u00e4 sitten heti kilometrin k\u00e4vely(=juoksu)osuudelle. K\u00e4velyp\u00e4tk\u00e4 oli mustanaan PP:l\u00e4isi\u00e4, joten h\u00f6lkk\u00e4ily meni melkoiseksi pujotteluksi. Kaiken lis\u00e4ksi sukseni siteest\u00e4 putosi palautuskumi (tai mill\u00e4 nimell\u00e4 sit\u00e4 nyt kutsutaankaan). Ilman ko. siteen osaa ei huvittanut hiiht\u00e4\u00e4, joten\u00a0ei muuta kuin takaisin p\u00e4in h\u00f6lkk\u00e4ilem\u00e4\u00e4n. Onneksi er\u00e4s hiiht\u00e4j\u00e4 l\u00f6ysi sen, kun olin kyselij\u00f6ille kertonut mit\u00e4 oikein maasta tiirailin. H\u00f6lkk\u00e4 jatkui kunnes huomasin, ett\u00e4 nyt oli toisestakin suksesta pudonnut sama osa. Onneksi se oli tippunut aivan \u00e4sken, joten huomasin sen heti\u00a0kun k\u00e4\u00e4nnyin sit\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n. N\u00e4iden osien etsiskelyyn ja paikalle asenteluun kului kuitenkin jonkin verran “arvokasta” aikaa.<\/p>\n
Pahin oli kuitenkin viel\u00e4 edess\u00e4. Sill\u00e4 ladulle p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni PP:l\u00e4isi\u00e4 oli reitin ainoalla ladulla jatkuvina letkoina, joten jouduin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ohituksiin jatkuvasti luistamatonta ladun sivua. Ja t\u00e4m\u00e4nh\u00e4n vei aikaa ja voimia… ja hermoja. Lintuharjun juotolle p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni oli ohittanut jo\u00a0varmaankin useamman sataa PP:l\u00e4ist\u00e4, ja se alkoi jo tuntumaan voimissani. Ja kun\u00a0vatsakin viel\u00e4 oireili, niin hiihtohuumori alkoi olla tiess\u00e4\u00e4n. Lintuharjun j\u00e4lkeen sama ohittelu jatkui viel\u00e4 jonkin aikaa, mutta noin 60 km:n kohdalla sel\u00e4t alkoivat v\u00e4henem\u00e4\u00e4n ja olivat vain yksitt\u00e4isi\u00e4 eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 pitki\u00e4 letkoja.<\/p>\n
Rokkakosken juoton j\u00e4lkeen huomasin, ett\u00e4 vatsa ei en\u00e4\u00e4 vaivannut ja\u00a0ladullakin alkoi olla v\u00e4ljemp\u00e4\u00e4. Yksi syy t\u00e4h\u00e4n v\u00e4ljyyteen oli, ett\u00e4 omakin meno alkoi toden teolla hyytym\u00e4\u00e4n, joten en saanut en\u00e4\u00e4 edell\u00e4 menevi\u00e4 kiinni. Rokkakosken nousut hyydyttiv\u00e4t menoa ja voimia entisest\u00e4\u00e4n ja GPS:n kilometrilukemat vaihtuivat tuskastuttavan hitaasti. My\u00f6s krampit olivat alkaneet vaivaamaan. Varpaat olivat jo kramppaileet pitk\u00e4\u00e4n, mutta nyt mukaan oli tullut my\u00f6s pallea,\u00a0etureidet ja s\u00e4\u00e4ren ulkosyrj\u00e4. Ennen Julkuj\u00e4rven juottoa, kramppaaviin kohtiin liittyi mukaan my\u00f6s lonkankoukistaja ja -ojentaja. Koukistajan kramppi oli siit\u00e4 ik\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 se kesti yht\u00e4jaksoisesti pari kilometri\u00e4 ja vei potkusta tehon ja ilon.<\/p>\n
Viimeinen kymppi meni kuitenkin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n pirte\u00e4sti. Latu oli taas parantunut melkoisesti ja l\u00e4hestyv\u00e4 maali antoi intoa hiihtoon. Loppukilometeill\u00e4 tuli viel\u00e4 muutama selk\u00e4kin ohitettua, mutta viimeisess\u00e4 alam\u00e4ess\u00e4 kyll\u00e4 yksi meni ohikin. Loppuaika 7:01:50 ei kauheasti hymyilyt\u00e4, etenkin kun viimevuonna aika alkoi 5:lla. Tosin sijoitus oli viime vuotta parempi, 45. nelj\u00e4kymppisten sarjassa. Yleisess\u00e4 sarjassa sija olisi ollut viel\u00e4 pyk\u00e4l\u00e4\u00e4 parempi. Tulipahan nyt reissu tehty\u00e4, mutta ei yht\u00e4\u00e4n harmita, ett\u00e4 seuraava Pirkan hiihto on vasta vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4. Mutta eik\u00f6h\u00e4n silloinkin viivalla olla.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
T\u00e4m\u00e4n vuoden Pirkan hiihdossa ei ollut t\u00e4htimerkki kohdallaan. Se oli kyll\u00e4 odotettavissa, sill\u00e4 hiihtoa edelt\u00e4v\u00e4lle y\u00f6lle ja aamulle oli ennustettu runsaasti uutta lunta, kovan tuulen kera sek\u00e4 kymmenkunta astetta pakkasta. Ihme ja ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4, nuo ennusteet t\u00e4ll\u00e4 kertaa toteutuivat. Odotettavissa … Continue reading