Katkelma kirjoittamattomasta teoksesta nimelt\u00e4: “M\u00f6kill\u00e4”.<\/p>\n
Kello on varmaankin v\u00e4h\u00e4n yli nelj\u00e4 aamuy\u00f6ll\u00e4. Olin tarkastanut ajan k\u00e4nnyk\u00e4st\u00e4ni, kun olin v\u00e4h\u00e4n aikaa sitten k\u00e4ynyt alakerrassa vessassa. Silloin olimme molemmat hereill\u00e4, mutta nyt sin\u00e4 olet saanut jo uudellen\u00a0unenp\u00e4\u00e4st\u00e4 kiinni, mutta min\u00e4 vain py\u00f6rin omalla puolellani. Kes\u00e4ll\u00e4 yl\u00e4kerrassa nukkumisessa on se huono puoli, ett\u00e4 siell\u00e4 on huomattavasti l\u00e4mpim\u00e4mpi kuin alakerrassa. Eteenkin, kun olemme l\u00e4mmitt\u00e4neet muutamana edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 saunan, josta johtava piippu kulkee aivan parvella sijaitsevan makuutilan vieress\u00e4. Piippu hohkasi l\u00e4mp\u00f6\u00e4. Parvikerroksen molempien p\u00e4iden ikkunoiden r\u00e4pp\u00e4n\u00e4t olivat auki, mutta ne eiv\u00e4t tuoneet toivottua viilennyst\u00e4. J\u00e4rvenpuoleisesta avoimesta ikkunasta kantautui vain lokkien kirkunaa ja toisen p\u00e4\u00e4n ikkunasta huusivat r\u00e4k\u00e4tit. Aamu oli siis sarastamassa, kun linnutkin alkoivat jo her\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 ei helpottanut yht\u00e4\u00e4n minun nukkumisyrityst\u00e4ni.<\/p>\n
Makasit sell\u00e4ll\u00e4si ja hengitit raskaasti. Joku olisi voinut sanoa sit\u00e4 jopa kuorsaukseksi, mutta ei se ihan sit\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut. Mietein pit\u00e4isik\u00f6 minun siirty\u00e4 alakertaan lukemaan kirjaa, jos se vaikka auttaisi nukahtamaan. Toisaalta, jos l\u00e4htisin alakertaan tulisit her\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 portaat ja lattia nariset sen verran, ett\u00e4 herk\u00e4stiher\u00e4\u00e4v\u00e4n\u00e4 sen varmasti tekisit. En viitsisi her\u00e4tt\u00e4\u00e4 sinua, sill\u00e4 parin p\u00e4iv\u00e4n takaisen polkupy\u00f6r\u00e4ll\u00e4 kaatumisesi j\u00e4lkeen et ole pystynyt nukkumaan \u00f6it\u00e4\u00a0kunnolla kipujen vuoksi. Tuo onneton sattuma tapahtui, kun maantiepy\u00f6r\u00e4si etup\u00e4\u00e4 ei noussutkaan rotvallin yli ja lensit olkap\u00e4\u00e4 edell\u00e4 asfalttiin. Tuo onnettomuus sattui Cube-merkkisell\u00e4 py\u00f6r\u00e4ll\u00e4, joten olemme alkaneet kutsumaan tuota tapaturmaa “Cuberkeikaksi”. Onneksi suurempia vaurioita ei tullut, vain pintanaarmuja ja kipeit\u00e4 paikkoja.<\/p>\n
P\u00e4\u00e4tin ottaa kuitenkin riskin ja hivuttauduin istumaan s\u00e4ngyn reunalle. Uninen hengityksesi jatkui taukoamatta. Puin T-paidan ja asettelin sukat jalkaan niin \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4sti kuin vain pystyin. Verkkarit otin k\u00e4teeni ja p\u00e4\u00e4tin pukea ne vasta alakerrassa – jos sinne asti vain\u00a0\u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4sti p\u00e4\u00e4sisin. Seuraavaksi oli p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 pystyyn. Ei lattian narahdusta. Askel kerrallaan, kuin hidastetusta elokuvasta hiivein kohti rappusten yl\u00e4p\u00e4\u00e4t\u00e4. Ensin napsahti polvi sitten narahti lattia. J\u00e4hmetyin paikoilleni, mutta unesi ei katkennut. Sama raskas hengitys jatkui. Nyt seisoin jo portailla ja l\u00e4hdin varovaisesti kapuamaan alasp\u00e4in. \u00c4\u00e4net\u00f6nt\u00e4 liikkumista. Oliko portaiden narina h\u00e4vinnyt v\u00e4h\u00e4n aiemmin tehtyihin vessak\u00e4ynteihin? Ikkunasta n\u00e4in kuinka onnettomuuteen vienyt py\u00f6r\u00e4si nojasi terassilla sein\u00e4\u00e4 vasten. Ohjaustanko pit\u00e4isi suoristaa, mutta siell\u00e4 ei olisi kiire, sill\u00e4 ainakaan muutamaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4n et py\u00f6r\u00e4\u00e4 pystyisi k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Alakerran lattia antoi armoa, ei narinaa, ei\u00a0 her\u00e4tt\u00e4nyt sinua.<\/p>\n
Pystyin nyt pukemaan verkkarit p\u00e4\u00e4lleni, sill\u00e4 olin turvallisimmilla vesill\u00e4 – parven alapuolella keitti\u00f6ss\u00e4. Mietein millaisen reaktion valojen sytytt\u00e4minen aiheuttaisi. Mutta se oli pakko tehd\u00e4, mik\u00e4li aikoi alkaa lukemaan kirjaa. Vaikka aamu oli jo alkanut sarastamaan, niin ikkunasta tuleva valo ei kuitenkaan viel\u00e4 riitt\u00e4nyt lukemiseen. Tartuin kaksin k\u00e4sin sein\u00e4ss\u00e4 olevaan valokatkaisimeen ja liikutin kytkint\u00e4 niin hitaasti kuin mahdollista toiseen asentoon. Napsahdus. Ihminen on k\u00e4ynyt kuussa, mutta valokatkaisinta se ei ole saaneet hiljaiseksi. Pid\u00e4tin henkityst\u00e4 ja kuulostelin yl\u00e4kertaan. Ei muutosta tilanteeseen. K\u00e4vin makaamaan alakerran s\u00e4ngylle.<\/p>\n
Olin varannut viereeni Osmo Soininvaaran kirjan “Fillarilla Nizzaan”. Olin aloittanut lukemaan\u00a0sit\u00e4 jo edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja se oli sen verran viihdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 luettavaa, ett\u00e4 ep\u00e4ilin sen nukuttavia ominaisuuksia. Politiikoksi Soininvaara osaa kyll\u00e4 kirjoittaa leppoisaa teksti\u00e4. Ainoana haittana siin\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kertaa oli, ettei se auttanut nukkumaan. Olisi pit\u00e4nyt olla k\u00e4siss\u00e4 joku tyls\u00e4 koulukirja.\u00a0Luin pari kappaletta eteenp\u00e4in ja totesin, ett\u00e4 uneen pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00a0muilla kosteilla. T\u00e4ll\u00e4 kertaa tarrasin valokatkaisimeen yhdell\u00e4 k\u00e4dell\u00e4, sill\u00e4 t\u00e4ysin\u00a0\u00e4\u00e4net\u00f6n valon katkaiseminen ei kuitenkaan ollut mahdollista, vaikka k\u00e4si\u00e4 olisi ollut tusinan verran. H\u00e4m\u00e4r\u00e4 palasi alakertaan. Laitoin silm\u00e4t kiinni ja toivoin unta.<\/p>\n
J\u00e4\u00e4kaappi p\u00e4r\u00e4hti hurisemaan. Yl\u00e4kerran tuhina katosi j\u00e4\u00e4kaapin \u00e4\u00e4nen taakse, mutta parvelta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kuulunut tiedustelua olinpaikastani. Hurina jatkui ja se oli jokseenkin unettava, mutta ei riitt\u00e4v\u00e4sti. Ihmisen aivot ovat kummalliset. Kuinka ne tottuvatkaan tasaiseen \u00e4\u00e4neen eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 reagoi siihen. Kun tasainen \u00e4\u00e4ni lakkaa, niin sitten vasta aivot antavat uuden signaalin. Onkohan tuo aivojen ominaisuus pitk\u00e4n avioliitonkin salaisuus? Tasaiseen naputukseen vain tottuu, eik\u00e4 se aiheuta sen kummempaa reaktiota. Ainoastaan jos naputus lakkaa, niin sitten pit\u00e4\u00e4 huolestua. Vaikka meill\u00e4 kymmenen vuotta tulikin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 jo t\u00e4yteen, niin tasaisen naputuksen asteelle ei olla viel\u00e4 p\u00e4\u00e4sty.<\/p>\n
Parvelta kuuluu pient\u00e4 \u00e4hin\u00e4\u00e4 ja sitten lattialla napsahtaa. Siell\u00e4 on selv\u00e4stikin her\u00e4tty ja katsottu lalttialla olevasta k\u00e4nnyk\u00e4st\u00e4 paljonko kello on. Tuttu \u00e4\u00e4ni. Sitten kuuluu lis\u00e4\u00e4 \u00e4hin\u00e4\u00e4 ja olet ilmeisesti p\u00e4\u00e4ssyt pystyyn. Olkap\u00e4\u00e4 kuulostaa edelleen olevan melko kipe\u00e4 – \u00e4hin\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen. Et onnistu liikkumaan yht\u00e4 \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4sti yl\u00e4kerran lattialla kuin min\u00e4. Lattia narisee ja portaiden kaide napsahtaa. Minusta tulisi kyll\u00e4 hyv\u00e4 murtovaras. Totesin sen jo pari kymment\u00e4 vuotta sitten, kun tulin iltariennoista kotiin ja huoneeseeni vanhempiani her\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 – ainakin ne niin v\u00e4ittiv\u00e4t.<\/p>\n
Ensin tuli esiin nilkat, sitten siteiss\u00e4 olevat polvet, vatsa, p\u00e4\u00e4 ja viimein unisesta suusta odotettu kysymys. Oli selityksen aika. Olin tyytyv\u00e4inen etten ollut syyp\u00e4\u00e4 her\u00e4\u00e4miseesi. Nousin itsekin s\u00e4ngyst\u00e4 ja tarkastin taas ajan k\u00e4nnyk\u00e4st\u00e4, 5:31. Jos olisi arki, niin her\u00e4tyskello olisi muistuttanut olemassa olostaan minuutti sitten. Mutta nyt oli kes\u00e4loma ja oltiin m\u00f6kill\u00e4. Periaatteessa ei ollut kiire mihink\u00e4\u00e4n. Jos nousisi kirjoittamaan blogia, nukutaan sitten vaikka p\u00e4iv\u00e4unet.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Katkelma kirjoittamattomasta teoksesta nimelt\u00e4: “M\u00f6kill\u00e4”. Kello on varmaankin v\u00e4h\u00e4n yli nelj\u00e4 aamuy\u00f6ll\u00e4. Olin tarkastanut ajan k\u00e4nnyk\u00e4st\u00e4ni, kun olin v\u00e4h\u00e4n aikaa sitten k\u00e4ynyt alakerrassa vessassa. Silloin olimme molemmat hereill\u00e4, mutta nyt sin\u00e4 olet saanut jo uudellen\u00a0unenp\u00e4\u00e4st\u00e4 kiinni, mutta min\u00e4 vain py\u00f6rin … Continue reading