![\"\"](\"http:\/\/www.tomirinne.net\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/Ultra01.jpg\")
<\/a><\/p>\nS\u00e4\u00e4 oli mukava, pari astetta pakkasta, poutaista ja tyynt\u00e4. Mik\u00e4s sen parempi juoksukeli. Alkuvauhti oli mukavan leppoista, juttu lensi ja sykkeit\u00e4 vertailtiin. Itse en laittanut viel\u00e4 GPS-sykemittariani p\u00e4\u00e4lle, sill\u00e4 sen akut ei tulisi kest\u00e4m\u00e4\u00e4n koko matkaa. Sovimme Tuulin kanssa, ett\u00e4 h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 alkumatkan samanlaista mittariaan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja min\u00e4 laitan vasta puolessav\u00e4liss\u00e4, kun h\u00e4n akkunsa (mittarista) alkaa loppumaan. Muutaman kerran kyll\u00e4 laitoin mittarin v\u00e4h\u00e4ksi aikaa p\u00e4\u00e4lle katsoakseni sykkeit\u00e4, alle 120, eli rauhallista vauhtia edettiin.<\/p>\n
Viihdyin aika paljon letkan h\u00e4nnill\u00e4, sill\u00e4 vaikka muu porukka h\u00f6lkk\u00e4si eteenp\u00e4in, niin min\u00e4 aina v\u00e4lill\u00e4 k\u00e4velin juurakkoisemmat kohdat. Pelk\u00e4sin nimitt\u00e4in polveni kest\u00e4vyytt\u00e4, ja ajattelin, ett\u00e4 k\u00e4vely siirt\u00e4isi polvivaivoja eteenp\u00e4in. Koska letkan vauhti ei ollut paljon reipasta k\u00e4velyvauhtia kovempaa, niin en j\u00e4\u00e4nyt siit\u00e4 paljon j\u00e4lkeen, vaikka k\u00e4velin useammin kuin muut.<\/p>\n
Noin 15 kilometrin kohdalla pys\u00e4hdyimme purolle t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n tyhjentyneit\u00e4 vesipullojamme ja tyhjent\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4ydentyneit\u00e4 rakkoja. Itsell\u00e4ni oli mukana nelj\u00e4n pikkupullon juomavy\u00f6, ja t\u00e4ytin sen kaksi tyhjentynytt\u00e4 pulloa. Siit\u00e4 matka l\u00e4hti taas uudelleen liikkeelle, maasto alkoi muuttumaan m\u00e4kisemm\u00e4ksi ja huonokuluisemmaksi, ja k\u00e4velyosuudet piteniv\u00e4t. Riippusiltojen luona n\u00e4kyi ensimm\u00e4iset vaeltajat. He olivat vasta her\u00e4illeet ja tekiv\u00e4t aamutoimia. Muutama sana siin\u00e4 vaihdettin ja pullot taas t\u00e4ytettin. Itse aloin jo v\u00e4h\u00e4n venyttelem\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 alkoi tuntua, ett\u00e4 reidet alkavat menem\u00e4\u00e4n jumiin.<\/p>\n
Loppumatka ensimm\u00e4iselle huoltopaikalle olikin v\u00e4h\u00e4n parempikulkuisempaa maastoa ja vahti tuntui v\u00e4h\u00e4n lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n. V\u00e4h\u00e4n ennen huoltoa tein muutaman v\u00e4h\u00e4n reippaamman juoksup\u00e4tk\u00e4n, sill\u00e4 tuntui, ett\u00e4 reippaampi vauhti oli rennompaa juosta eik\u00e4 jumittanut niin paikkoja. Ennen huoltoa alkoi jo v\u00e4h\u00e4n oikea polvenseutu oireilemaan (ja takana vasta vajaa 30 km).<\/p>\n
Ensimm\u00e4iseen huoltoon (Oulangan kansallispuiston luontokeskus) tultiinkin aikataulussa, eli aikaa oli mennyt n. 4 tuntia. Matkaa takana oli 27 km. Huolossa vaihdoin sukat sek\u00e4 l\u00e4mp\u00f6kerraston paidan. Menussa oli lihasoppaa, banaania, suolakurkkua, Batterya sek\u00e4 rusinoita. Ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 k\u00e4vin viel\u00e4 tyhjennyksell\u00e4. Noin puolen tunnin tauon j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme taas jatkamaan matkaa.<\/p>\n
Toisen osuuden alku oli hyv\u00e4kulkuista polkua ja siin\u00e4 vauhti pysyikin j\u00e4lleen siin\u00e4 8 min\/km. Oikea polvenseutu oli alkanut vihoittelemaan heti huollosta l\u00e4hdetty\u00e4, mutta venyttely auttoi aina v\u00e4h\u00e4ksi aikaa. Etapin ensimm\u00e4inen 10 km oli siis aika mukavaa maastoa ja meno maistui, mutta sitten maasto alkoi taas kumpuilemaan, ja juuret ja kivet ilmestyiv\u00e4t polulle. Yksi takaisku ev\u00e4iden puolella oli tapahtunut, sill\u00e4 Tukholman maratonilta yli j\u00e4\u00e4neet geelit oli otettu mukaan, ja ne olivat olleet Tukholmasta asti pikkupussissa, ja nyt kun niit\u00e4 piti alkaa nauttimaan, niin kaikki geelit oli tyhjentyneet pussin pohjalle yhdeksi liisteriksi. Ei niit\u00e4 sielt\u00e4 viitsinyt alkaa nuolemaan, eli sitten oltiin ilman geelej\u00e4.<\/p>\n
40 km:n kohdalla laitoin sitten GPS-sykemittarini p\u00e4\u00e4lle. Syke n\u00e4ytti 120 paikkeilla, eli kevyesti viel\u00e4 mentiin. Tosin k\u00e4velykin oli lis\u00e4\u00e4ntynyt. Polvi oli vihoitellut taas enemm\u00e4n jokusen kilometrin ajan.<\/p>\n Jussink\u00e4mp\u00e4lle saavuimme n. 45 km:n kohdalla. Siell\u00e4 pys\u00e4hdyimme v\u00e4h\u00e4n pidemm\u00e4ksi aikaa tyhjennykselle ja tankkaukselle. Nyt alkoi jo muiltakin kuulumaan kommentteja, ett\u00e4 paikat eiv\u00e4t olleet en\u00e4\u00e4 ihan kunnossa (Tuuli tosin oli viel\u00e4 ehj\u00e4ss\u00e4 kunnossa). Venyttelimme paikkoja ja sitten taas jatkoimme matkaa. T\u00e4m\u00e4n etapin aikataulu n\u00e4ytti v\u00e4h\u00e4n venyv\u00e4n, joten soittelimme jossain vaiheessa huoltoon, ett\u00e4 tulisimme my\u00f6h\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n Maasto alkoi menn\u00e4 tosi huonokulkuiseksi, v\u00e4lill\u00e4 oli tosi jyrkki\u00e4 rappusia alasp\u00e4in (joista polvet eiv\u00e4t tyk\u00e4nneet ollenkaan) ja v\u00e4lill\u00e4 joen rantakivikot olivat niin hankalia, ett\u00e4 nelinkontin piti menn\u00e4. Itsell\u00e4ni alkoi jo toinenkin polvi kiukutella, eli tuskaa oli.<\/p>\n Kun p\u00e4\u00e4simme Pikkukarhunkierroksen lenkille, niin muuta porukkaa alkoi lappaamaan vastaan oikein kunnolla. Reitti oli hyv\u00e4kulkuinen ja vauhti tuntui taas paranevan. Polvetkin tuntui tykk\u00e4\u00e4v\u00e4n enemm\u00e4n, kun alusta muutui tasaisemmaksi ja askel v\u00e4h\u00e4n rennommaksi. Maisematkin muutuivat aika hulppeiksi ja jylhiksi, oli Jyr\u00e4v\u00e4n k\u00f6ng\u00e4st\u00e4 ja kaikkee.<\/p>\n Toinen huoltopiste oli Jyr\u00e4v\u00e4n k\u00f6nk\u00e4\u00e4lt\u00e4 n. kilometri eteenp\u00e4in tien varressa. Saavuimem sinne n. 1,5 tuntia aikataulua my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, mutta viel\u00e4 ei pit\u00e4nyt olla kiire pimeyden suhteen. Huollossa s\u00f6imme kauravelli\u00e4 sek\u00e4 muita jo ensimm\u00e4isess\u00e4 huollossa tutuksi tulleita ev\u00e4it\u00e4. Tauko oli taas n. puoli tuntia. Sami p\u00e4\u00e4tti j\u00e4tt\u00e4\u00e4 matkanteon t\u00e4h\u00e4n, sill\u00e4 h\u00e4nen jalkaongelmansa paheni siihen pisteeseen, ett\u00e4 en\u00e4\u00e4 ei ollut j\u00e4rke\u00e4 jatkaa matkaa. Muu nelikko l\u00e4hti taas liikkeelle.<\/p>\n Matkan teko tuntui taas maistuva, kun oli saatu murua rinnan alle. Polvet kyll\u00e4 kiukuttelivat, mutta ehk\u00e4 ei niin paljon kuin ennen huoltoa. Polkukin oli suht hyv\u00e4kuntoista. Muutaman kilometrin j\u00e4lkeen eksyimme v\u00e4h\u00e4n reitilt\u00e4, ja tarvimme karttaa jotta l\u00f6ysimme takaisin polulle. Hakkuuaukolla oli hakattu my\u00f6s reitin merkinn\u00e4t pois (tai sitten me ei vaan huomattu niit\u00e4).<\/p>\n Hannu j\u00e4tt\u00e4ytyi muusta porukasta, sill\u00e4 h\u00e4nen jalkavaivansa alkoivat my\u00f6s pahenemaan. Meill\u00e4 muilla oli my\u00f6s v\u00e4h\u00e4n aikatauluongelmia, sill\u00e4 Rukalle olisi viel\u00e4 paljon hankalia kilometrej\u00e4, ja pime\u00e4n tuloon ei olisi en\u00e4\u00e4 montaakaan tuntia aikaa. Jatkoimme siis kolmistaan suht reipasta h\u00f6lkk\u00e4\u00e4 eteenp\u00e4in. Aloimme pikkuhiljaa nousemaan kohti Konttaisen huippua. Siin\u00e4 oli kyll\u00e4 monta nousua ja laskua ennen kuin sinne p\u00e4\u00e4simme. Ensin kilometritolppien v\u00e4li ven\u00e4hti 1,5 kilometrin mittaisiksi ja sitten ne loppuivat kokonaan. Matka tuntui tosi pitk\u00e4lt\u00e4 Konttaiselle, sill\u00e4 nyt oli polvivaivojen lis\u00e4ksi tullut mukaan my\u00f6s kramppailevat pohkeet ja takareidet. Onneksi ne ei kuitenkaan ihan kiinni krampanneet, oireilivat vain.<\/p>\n Konttaiselta oli kyll\u00e4 hienot n\u00e4k\u00f6alat, mutta kauan ei niit\u00e4 parantunut ihailla, sill\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4 alkoi pian laskeutumaan ja edess\u00e4 oli viel\u00e4 Valtavaaran ja Rukan ylitykset. Lasku Konttaiselta huoltopisteelle ei ollut kovin pitk\u00e4, mutta tosi jyrkk\u00e4 (onneksi? p\u00e4\u00e4osin rappusia), ja t\u00e4m\u00e4 oli varaankin reissun tuskaisin osuus. Ei oikein tiennyt mitenp\u00e4in rappusia olisi pit\u00e4nyt kulkea alasp\u00e4in.<\/p>\n Kolmas huolto suoritettiin nopeasti, v\u00e4h\u00e4n ev\u00e4st\u00e4 mukaan ja suuhun, ja heti matkaan. Maaliin ei ollut matkaa kuin n. 6 km, mutta nyt alkoi jo h\u00e4m\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Valtavaaralle nousu oli paikoin tosi jyrkk\u00e4\u00e4 yl\u00e4m\u00e4ke\u00e4 ja paikoin tosi kivikkoista ja lis\u00e4ksi jyrkk\u00e4\u00e4 alam\u00e4ke\u00e4. Juoksemiseen ei ollut mit\u00e4\u00e4n mahdollisuuksia. Ensimm\u00e4inen kolme kilometri\u00e4 oli tosi hidasta, mutta sitten kun p\u00e4\u00e4simme Valtavaaran huipulle, niin alusta parani taas. Kyltti n\u00e4ytti, ett\u00e4 matkaa\u00a0Rukalle olisi 3,5 km, aurinko oli jo laskenut, ei siis muuta kuin jalat alle ja matkaa jatkamaan. 1,5 km olikin taas hyv\u00e4\u00e4 alasp\u00e4in viett\u00e4v\u00e4\u00e4 polkua ja se p\u00e4tk\u00e4 menikin hyvin. Sitten alkoi taas kivikkoiset alam\u00e4et, ja kun alkoi olemaan jo melko pime\u00e4\u00e4, niin varovaisesti t\u00e4ytyi menn\u00e4.<\/p>\n Kilometri ennen maalia olimme p\u00e4\u00e4sseet Valtavaaralta alas tielle. Mutta sitten edess\u00e4 n\u00e4ytti olevan jyrk\u00e4t rappuset jonne Karhunkierros viel\u00e4 jatkui. Oli siis noustava viel\u00e4 Rukalle. Portaiden yl\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4 h\u00e4visi sitten reittimerkinn\u00e4t, sill\u00e4 pimeys oli jo laskeutunut. Kartan tutkimisen heikossa lampun valossa ja Hannulle soiton j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 laskemaan yht\u00e4 laskettelurinnett\u00e4 alas toivoen, ett\u00e4 saapuisimme tielle. Tiet\u00e4 pitkin sitten p\u00e4\u00e4dyimme hyppyrim\u00e4elle, jonka alastulorinteen rappusia menimme alas. Pikkuhiljaa alkoi Hannulle selvit\u00e4 miss\u00e4p\u00e4in me harhailimme ja pienen ajan j\u00e4lkeen, kun olimme tarponeet pime\u00e4\u00e4 tiet\u00e4 eteenp\u00e4in, ilmaantui huoltoautomme valot tielle. Reissu oli p\u00e4\u00e4ttynyt. Aikaa l\u00e4hd\u00f6st\u00e4 oli kulunut n. 15,5 tuntia ja GPS -mittari n\u00e4ytti 83 km. Oli se aika mahtava tunne.<\/p>\n Mahtava tunne ei sitten en\u00e4\u00e4 ollutkaan sunnuntaina kun piti istua autossa 10 tuntia. Paikkoja s\u00e4rki ja taukopaikoilla k\u00e4veleminen tuotti tuskaa. Se oli kumma juttu, ett\u00e4 ne paikat polvesta jotka olivat juoksun aikana kipe\u00e4, eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 olleetkaan, vaan kipu oli siirtynyt toiseen paikkaan (polvenseudulla kuitenkin).<\/p>\n Semmoinen pikainen Kuusamon reissu se oli. Min\u00e4, Tuuli ja Esa saatiin taivallettua koko matka. Hannulta j\u00e4i vain muutama viimeinen kilometri v\u00e4liin ja Samikin meni upeat n.60 km.<\/p>\n Maisemia ei paljon ehtinyt n\u00e4hd\u00e4, ainoastaan polun juurakkoa ja kivi\u00e4, sek\u00e4 tossujen kantap\u00e4it\u00e4. Kivaa kyll\u00e4 oli. Paikat tosin meni v\u00e4h\u00e4n huonoon kuntoon, ja ne pit\u00e4isi saada pian parannettua, sill\u00e4 uudet koitokset on viel\u00e4 syksyll\u00e4 edess\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Nyt tulee sitten lupaamani tarina Karhunkierroksesta, joka tuli suoritettua viime viikonloppuna. Kaikki l\u00e4hti siit\u00e4, kun ty\u00f6toverini Hannu oli viime kes\u00e4n\u00e4 patikoinut (taas kerran) kierroksen l\u00e4pi. H\u00e4n sitten ehdotti, ett\u00e4 mit\u00e4s jos kokeilisimme juosta kierroksen yhdess\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Ment\u00e4isiin rauhallista PK-vauhtia ja … Continue reading <\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n