{"id":485,"date":"2010-09-12T14:25:41","date_gmt":"2010-09-12T11:25:41","guid":{"rendered":"http:\/\/www.tomirinne.net\/?p=485"},"modified":"2010-09-12T14:25:41","modified_gmt":"2010-09-12T11:25:41","slug":"finlandia-maraton-2010-puolikas","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/?p=485","title":{"rendered":"Finlandia maraton 2010 – puolikas"},"content":{"rendered":"

Maratonarit olivat ehtineet tarpoa jo melkein kaksi tuntia reitill\u00e4\u00e4n Jyv\u00e4sj\u00e4rve\u00e4 ymp\u00e4ri, kun me vasta k\u00e4\u00e4nnyimme autolla Rantav\u00e4yl\u00e4lt\u00e4 kohti Jyv\u00e4skyl\u00e4n Paviljonkin parkkipaikkaa. Vajaan kahden tunnin aikana 600-p\u00e4inen maratonari joukko oli ehtinyt levitt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n kolme kertaa Jyv\u00e4sj\u00e4rven ymp\u00e4ri kiert\u00e4v\u00e4lle reitilleen jo hyvin, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n suuria ruuhkia reitill\u00e4 n\u00e4kynyt.<\/p>\n

Parkkeerasimme auton Paviljonkin eteen ja l\u00e4hdimme v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti hakemaan numerolappuja ja jonottamaan\u00a0ensimm\u00e4iselle vessak\u00e4ynnille. Tuuli oli ilmoittautunut rantaraitin 12 km reitille, mutta minulla oli tarkoitus juosta puolimaraton. Omiin l\u00e4ht\u00f6ihimme oli aikaa viel\u00e4 toista tuntia joten l\u00e4hdimme seuraamaan maratonin etenemist\u00e4 ja vetreytt\u00e4m\u00e4\u00e4n parituntisen automatkan puuduttamia jalkojamme. Laskeskelimme, ett\u00e4 rauhallisisesti etenev\u00e4t maratonarit olivat varmaankin\u00a0toisella kierokksellaan sill\u00e4 reitin varressa oli maratonareiden 18 km tolppa. Pikaisella p\u00e4\u00e4ss\u00e4laskulla maalissa heid\u00e4n loppuaikansa tulisi olemaan l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 4,5 tuntia kuin 4 tuntia. My\u00f6s maratonareiden 31 km:n tolppa oli v\u00e4h\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja taas piti alkaa laskeskelemaan, ett\u00e4\u00a0mik\u00e4 olisi k\u00e4rjen loppuaika jos se tuli nyt t\u00e4lle kohdalle. P\u00e4\u00e4dyimme tulokseen 2:45 joten kyll\u00e4 k\u00e4rjen pit\u00e4isi pian saapua. Eik\u00e4 mennytk\u00e4\u00e4n kuin hetki kun poliisimoottoripy\u00f6r\u00e4 tuli vilkut p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ohitsemme ja v\u00e4h\u00e4n sen j\u00e4lkeen maratonin k\u00e4rkijuoksija Pirkka Kirjavainen. Kovin tiukkaa ei k\u00e4rjess\u00e4 tuntunut olevan, sill\u00e4 seuraava maratonari tuli vasta noin minuutin kulutta ja kolmantenakin oleva oli kakkosta melko selv\u00e4sti per\u00e4ss\u00e4. Tummapintaisia juoksijoita ei k\u00e4rjess\u00e4 n\u00e4kynyt ja otaksuimme, ett\u00e4 tuskin niit\u00e4 j\u00e4ljemp\u00e4n\u00e4k\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 tulisi, joten Masai-heimon maratonarit eiv\u00e4t olleet Suomen koleaan syksyyn tarjenneet tulla. Toisin s\u00e4\u00e4 oli mit\u00e4 suosiollisin juoksutapahtumalle. 13 astetta l\u00e4mmint\u00e4, taivas pilvess\u00e4 ja heikko etel\u00e4-tuuli suosi alkusyksyn lauantain juoksuintoilijoita.<\/p>\n

Toisen vessakieroksen j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme l\u00e4mmittelylenkille kuulostelemaan mik\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n kunto voisi olla. Verryttely tuntui rennon ja kevyen oloiselta eik\u00e4 viimeaikojen vaivatkaan tuntuneet kovin paljon kevyess\u00e4 h\u00f6lk\u00e4ss\u00e4 vaivaavan. Valmistautuminen oli siis tainut osua melko hyvin kohdilleen. Perjantaina olin tehnyt 4 km kevyen h\u00f6lk\u00e4n johon sis\u00e4ltyi km:n kisavauhtinen veto. Torstaina en ollut juossut ollenkaan, vaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n k\u00e4ynyt py\u00f6r\u00e4ll\u00e4 t\u00f6iss\u00e4. Tiistaina ja keskiviikkona oli ollut ohjelmassa 16 km rennot juoksut. Tankkaus oli enk\u00e4 mennyt ihan \u00f6veriksi, sill\u00e4 maha oli viel\u00e4kin melko t\u00e4yden oloinen, joten jos sit\u00e4 ei saisi en\u00e4\u00e4 tyhjennetty\u00e4, niin siit\u00e4 voisi muodostua kisassa ongelma. H\u00f6lkk\u00e4sin autolle riisumaan l\u00e4mmittelyvarusteet pois ja sielt\u00e4 jonottamaan viimeiselle vessakerralle. Aikaa tosin ei ollut l\u00e4ht\u00f6\u00f6n en\u00e4\u00e4 kuin reilu 15 minuuttia joten kovin pitk\u00e4\u00e4n jonoon ei saisi en\u00e4\u00e4 t\u00f6rm\u00e4t\u00e4. Samaan aikaan kun Antero “Antza” Mertaranta kuulutti ensimm\u00e4isten maratonareiden maaliintuloa min\u00e4 h\u00f6lkk\u00e4ilin kohti sis\u00e4vessoja. Siell\u00e4 oli kuitenkin\u00a0niin kauheat jonot, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4tin menn\u00e4 jonottamaan l\u00e4ht\u00f6paikan l\u00e4hell\u00e4 oleviin vessoihin. Siell\u00e4 oli kyll\u00e4 samanlaiset jonot, mutta siit\u00e4 olisi vain minuutin matka l\u00e4ht\u00f6viivalle.<\/p>\n

L\u00e4ht\u00f6paikalle ehdein noin 5 minuuttia ennen starttia. Viimeisest\u00e4 vessakeikasta ei ollut mit\u00e4\u00e4n apua mahan tyhjennykseen joten n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4i miten maha reakoisi. Messukadulle, l\u00e4ht\u00f6vaatteen taakse oli ahtautunut n.1400 mies- tai nais-puolimaratonaria. Sain \u00e4ngetty\u00e4 itseni aivan eturiviin ja uskoin, etten j\u00e4isi sill\u00e4 paikalla ihan jyr\u00e4tyksi, sill\u00e4 olin p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt l\u00e4hte\u00e4 tavoittelemaan 80 minuutin alitusta ja uskoin, ett\u00e4 tuskin kovin montaa kymment\u00e4 muuta siihen aikaan ylt\u00e4isi. Tosin omasta vauhtikest\u00e4vyyskunnostani en ollut kovin varma, sill\u00e4 viimeinen puolimaraton oli yli vuoden takaa kes\u00e4lt\u00e4 ja alkuvuosi oli mennyt juoksun osalta ihan lep\u00e4ilyksi akillesj\u00e4nnevaivojen vuoksi, joten varmaa ei ollut olisinko p\u00e4\u00e4ssyt edellisvuoden juoksukuntoon.<\/p>\n

L\u00e4ht\u00f6kiihdytyksess\u00e4 en j\u00e4\u00e4nyt muiden jalkoihin vaikka pari kymment\u00e4 kanssakilpailijaa pyyh\u00e4lsikin ohitseni, yksi nainen siin\u00e4 mukana. Parin sadan metrin j\u00e4lkeen k\u00e4\u00e4nnyimme Messukadulta vasemmalle Satamakadulle. Kuokkalan sillalle tiukahko\u00a0nousu sis\u00e4ltyi heti ensimm\u00e4iselle kilometrille, joten vauhti ei p\u00e4\u00e4ssyt karkaamaan k\u00e4sist\u00e4 heti alussa. Juoksu tuntui rennolta ja sillalle nousukaan ei aiheuttanut sen suurempaa hapotusta jaloissa. Ensimm\u00e4inen kilometri taittui sopivaan 3:49 aikaa ja tuohon sis\u00e4ltyi siis n.500 m yl\u00e4m\u00e4kiosuus. Toinen kilometri meni samaa vauhtia ja nyt alkoi jo juoksuasetelmatkin asettua paikoilleen. Pari juoksijaa tuli ohitettua kahden kilometrin tolpan kohdilla, mutta samalla\u00a0takaa pyyhk\u00e4isi ohitseni naisten sarjan kakkosjuoksija Minna Kainlauri. Liimauduin h\u00e4nen per\u00e4\u00e4ns\u00e4 sill\u00e4 h\u00e4n tuntui menev\u00e4n juuri sopivaa vauhtia.<\/p>\n

Reilun nelj\u00e4n kilometrin j\u00e4lkeen oli ensimm\u00e4inen huoltopiste, mutta sivuutin sen tarjoilut ja\u00a0jatkoin rentoa juoksuani. Vauhti\u00a0oli pysynyt aivan tavoitellussa, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ongelmia tuntunut olevan. Viiden kilometrin kohdilla k\u00e4\u00e4nnyimme kohti Rauhalahtea ja siin\u00e4 samassa tuli ohitettua taas yksi parivaljakkona juossut kaksikko. Ainakin toinen heist\u00e4 tuntui olevan paikallisia juoksijoita, sill\u00e4 sen verran kovaa kannustusta h\u00e4n reitinvarrelta sai. Parivaljakko j\u00e4i taakseni, mutta my\u00f6s min\u00e4 aloin j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n pikkuisen Kainlaurin kyydist\u00e4. P\u00e4\u00e4tin kuitenkin jatkaa omaa rentoa menoani sill\u00e4 kilometriajat n\u00e4yttiv\u00e4t ihan hyvilt\u00e4 eik\u00e4 ollut mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa rynnim\u00e4\u00e4n. Eik\u00e4 siin\u00e4 sitten mennytk\u00e4\u00e4n kuin reilu kilometri kun olin j\u00e4lleen Minnan peesiss\u00e4 ja matka jatkui taas per\u00e4kanaa.<\/p>\n

V\u00e4h\u00e4n ennen ensimm\u00e4ist\u00e4 juottoa oli maratoonareiden reitti yhtynyt meid\u00e4n reittiimme ja siit\u00e4 asti reitill\u00e4 oli ollut ohiteltavaa. Noin 7 km:n kohdilla kiinitin huomioni yhteen maratonariin. En tied\u00e4 oliko h\u00e4n vasta toisella kierroksella vai oliko matkaa maaliin en\u00e4\u00e4 pari kilometri\u00e4, mutta juoksu oli jo\u00a0omituisen vaappuvaa. Asento oli jyrk\u00e4sti etukenoinen ja jalat vaappuivat holtittomasti, mutta eteenp\u00e4in ne kuitenkin viel\u00e4\u00a0veiv\u00e4t. Ohittaessani h\u00e4net katsoin mink\u00e4 n\u00e4k\u00f6inen maratoonari oli kyseess\u00e4. Silmist\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen matkan teko alkoi h\u00e4nell\u00e4 todellakin painamaan, ja en ehtinytk\u00e4\u00e4n h\u00e4nen ohitseen kuin jokusen kymmenen metri\u00e4 kun kuulin takanani omituisen \u00e4\u00e4nen. Kun katsoin taakseni n\u00e4in \u00e4skeisen hoipertelijan makaavan sel\u00e4ll\u00e4\u00e4n maassa. Onneksi reitin varrella oli katsojia jotka varmaankin h\u00e4lytt\u00e4isiv\u00e4t apua kaverille, joten en k\u00e4\u00e4ntynyt itse h\u00e4tiin. Hieman aikaa asia kyll\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4ni vaivasi, mutta sitten keskityin taas pysym\u00e4\u00e4n Minnan vauhdissa.<\/p>\n

Kahdeksan kilometrin kohdilla oli tiukka k\u00e4\u00e4nn\u00f6s vasempaan. L\u00e4hestyimme\u00a0Kainlaurin kanssa rintarinnan tuota k\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4. Itse olin sis\u00e4kurvin puolella ja p\u00e4\u00e4tin ottaa pienen nyk\u00e4isyn, ettei kurvissa tuli ahdasta. Nyk\u00e4isy aiheutti kuitenkin sen, ett\u00e4 h\u00e4n ei p\u00e4\u00e4ssytk\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 imuuni vaan alkoi j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n vauhdistani metri metrilt\u00e4. Toinen huoltopiste oli heti kahdeksan kilometrin j\u00e4lkeen ja siit\u00e4 yritin napata jo vesimukin. Vauhtia hidastamatta kouraisin mukin p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4, mutta kovin isoa tippaa mukin pohjalle ei j\u00e4\u00e4nyt, kun suurin osa vedest\u00e4 roiskahti yli reunojen. Sain kuitenkin edes v\u00e4h\u00e4n suuta kostutettua.<\/p>\n

Nyt jouduin siis etenem\u00e4\u00e4n yksikseni. Onneksi edess\u00e4ni, n.100 m p\u00e4\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kyi yksi selk\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4n sen edell\u00e4 toinen. Juoksu oli edelleen ihan hyv\u00e4oloisen tuntuista. Ainut mik\u00e4 oli hieman alkanut vaivaamaan oli pallea, jossa alkoi taas tuntumaan pient\u00e4 krampin oiretta. En kuitenkaan antanut sen hidastaa vauhtia, vaan jatkoin samaa menoa juoksuasentoa hieman v\u00e4lill\u00e4 kyyrist\u00e4en. Vauhtia ei tosin kyll\u00e4 uskaltanut nostaakaan t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa.<\/p>\n

Vajaan yhdeks\u00e4n km:n kohdilla minulle huudettiin kokonaissijoitukseni. Olin kuulevinani, ett\u00e4 kuudes, mutta sit\u00e4 en uskonut ja uskoin, ett\u00e4 paremminkin se oli 16. Muutaman sadan metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4 ep\u00e4ilykseni saivat vahvistusta, sill\u00e4 j\u00e4lleen sijoitukseni huudettiin yleis\u00f6n joukosta ja siin\u00e4 se oli ep\u00e4ilem\u00e4ni kuudestoista. Kuudeskin olisi kyll\u00e4 kelvannut. Nyt reitti kiersi l\u00e4helt\u00e4 l\u00e4ht\u00f6paikkaa Jyv\u00e4sj\u00e4rven satamassa ja kannustusta oli taas ihan mukavasti. Sitten reitti suuntasi kohden Mattilannieme\u00e4 ja Korkeakoskenlahtea. Kymmenen kilometrin kohdille tuli melko tarkkaan ajassa 38 minuuttia. Eli t\u00e4m\u00e4n vuoden paras kympin aikani oli n\u00e4hnyt p\u00e4iv\u00e4nvalon.<\/p>\n

Heti kymin j\u00e4lkeen oli edess\u00e4 seuraava huoltopiste. J\u00e4lleen hamusin p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 vesimukia ja edellisen huollon kouraisu toistui ja mukin pohjalle j\u00e4i taas vain pieni tilkka. Olin saavuttanut jo jonkin verran edell\u00e4 menev\u00e4\u00e4 selk\u00e4\u00e4 ja Korkeakoskenlahden k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksess\u00e4 olin p\u00e4\u00e4ssyt jo aivan h\u00e4nen imuunsa. En j\u00e4\u00e4nyt selk\u00e4\u00e4 katselemaan vaan pyyh\u00e4lsin saman tien ohi tavoitteena muutaman kymmenen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oleva seuraava selk\u00e4. T\u00e4m\u00e4n toinenkin selk\u00e4 tuli otettua kiinni ennen kolmentoista kilometrin tolppaa. Nytkin p\u00e4\u00e4sin hyvin ohi, mutta t\u00e4ll\u00e4kertaa kaveri j\u00e4ikin peesiin roikkumaan. Vajaan kilometrin h\u00e4n kannoillani tuli, mutta yhdess\u00e4 pieness\u00e4 nyppyl\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n j\u00e4i muutaman metrin ja sen j\u00e4lkeisess\u00e4 alam\u00e4ess\u00e4 sain j\u00e4tetty\u00e4 h\u00e4net lopullisesti.<\/p>\n

Nyt edess\u00e4ni ei n\u00e4kynytk\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 puolimaratonin menij\u00f6it\u00e4. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n maratoonin\u00a0k\u00e4velij\u00f6it\u00e4 joiden loppuaika tulisi varmaankin olemaan\u00a0vajaan viiden tunnin luokkaan. Niist\u00e4 ei paljon kiriapua saisi. Muutenkin alkoi jo ehk\u00e4 hieman painamaan ja vatsassakin alkoi olemaan v\u00e4h\u00e4n outoja tuntemuksia. Kilometriajat tippuivat hieman 3:50 huonommalle puolelle ja loppuaika alkoi huolestuttamaan. Huolestumistani ei helpottanut yht\u00e4\u00e4n se, ett\u00e4 edess\u00e4 olisi reitin pahin nousu, kipuaminen \u00c4ij\u00e4l\u00e4njoen sillalle. Sain kuitenkin puristettua sen verran vauhtia, ett\u00e4 kilometriajat eiv\u00e4t kauheasti tippuneet. \u00c4ij\u00e4l\u00e4njoen sillalta maaliin olikin jo tuttua reitti\u00e4, sill\u00e4 se oltiin juostu jo ensimm\u00e4isell\u00e4 kierroksella ja tiesin, ett\u00e4 se olisi melko tasaista loppuun asti.<\/p>\n

17 km kohdalla oli viimeinen huoltopiste ja j\u00e4lleen l\u00e4hdin hapuilemaan p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 vesimukia. T\u00e4ll\u00e4kertaa tulos oli t\u00e4h\u00e4nastisista huonoin, sill\u00e4 nyt en saanut mukia matkaan ollenkaan ja samalla kertaa kaadoin p\u00f6yd\u00e4st\u00e4 varmaankin kolme nelj\u00e4 muutakin mukia. Ei tuosta tosin suurempaa haittaa ollut. Aloin kirist\u00e4m\u00e4\u00e4n pikkuhiljaa vauhtia, sill\u00e4 enn\u00e4tysaikani saavuttamiseksi nelj\u00e4lt\u00e4 viimeiselt\u00e4 kilometrilt\u00e4 vaadittiin vauhdin paranemista. 80 minuutin alitukseen ei en\u00e4\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ollut mahdollisuuksia, mutta omaan enn\u00e4tykseen niit\u00e4 viel\u00e4 oli.<\/p>\n

Maaliin saapuvia maratonareita alkoi olemaan reitill\u00e4 jo melkein haitaksi asti, mutta onneksi ohitukset sujuivat ongelmitta. Oli se itsetuntoa kohottavaa, kun oma vauhtia oli jossain 3:45 paikkeilla ja viimeisi\u00e4 kilometrej\u00e4 h\u00f6lkk\u00e4\u00e4vill\u00e4, noin 4.5 tunnin aikaan tulevilla maratonareilla tuplasti hitaampaa. Melkoista pujottelua se paikoin oli. Viimeisen kahden kilometrin alkaessa p\u00e4\u00e4tin ottaa kaikki irti. Jos ei koita, niin ei mit\u00e4\u00e4n saakkaan. Tiesin, ett\u00e4 jos\u00a0palleakramppi iskisi, niin matkan teko loppuisi\u00a0 muutaman sadanmetrin varoituksella. Mutta pakko oli koittaa mik\u00e4li enn\u00e4tyksen haluaisi – ja kukapa ei haluaisi.<\/p>\n

Viimeinen km tuli tykitetty\u00e4 mink\u00e4 kintuista p\u00e4\u00e4si. Ihmettelin oikein kuinka kevytt\u00e4 juokseminen loppujen lopuksi onkaan. Jaloissa ei hapota viel\u00e4 yht\u00e4\u00e4n ja kaikki tuntui olevan kiinni vain hapenotosta.\u00a0Viimeisen\u00a0t\u00e4yden kilmetrin aika oli\u00a0minun nopein, 3:36.\u00a0150 m ennen maalia meni\u00a0umpeen 80 minuuttia, mutta se oli ollut jo pitk\u00e4\u00e4n tiedossa, ett\u00e4 siihen aikaan en tulisi ylt\u00e4m\u00e4\u00e4n.\u00a0Samaan aikaan huomasin maaliin\u00a0virtaavien maratoonareiden keskell\u00e4 J\u00e4ms\u00e4n Retki-Veikkojen kisapaidan.\u00a0Muistin n\u00e4hneeni saman paidan ohittavan minut ensimm\u00e4isell\u00e4 kilometrill\u00e4. Paidan kantaja ei ollut kuin pari kymment\u00e4 metri\u00e4 minun edell\u00e4ni ja oma vauhtini oli huomattavasti kovempi kuin h\u00e4nen. Mik\u00e4li h\u00e4n ei huomaisi\u00a0loppukiri\u00e4ni, niin p\u00e4\u00e4sisin viel\u00e4 ohitse. 50 m ennen\u00a0maalia ohitin Retki-Veikkojen juoksijan ja tiesin, ettei h\u00e4n pysty en\u00e4\u00e4 sellaiseen rytminvaihtoon, ett\u00e4\u00a0p\u00e4\u00e4sisi ohitseni. Yhdell\u00e4 sekunnilla voitin J\u00e4ms\u00e4l\u00e4isen, mutta mik\u00e4 parasta oma enn\u00e4tykseni parani reilulla puolella minuutilla ollen nyt 1:20:36.<\/p>\n

Vaikka 80 minuuttia ei alittunutkaan, niin olen silti\u00a0tyytyv\u00e4inen tulokseeni. Vaikean alkuvuoden j\u00e4lkeen kun p\u00e4\u00e4si viel\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n uuden enn\u00e4tyksen, niin se kyll\u00e4 kelpasi. Viel\u00e4 kun juoksu kulki koko matkan todella rennon tuntuisesti, eik\u00e4 akillesj\u00e4nteet, takareisi eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n muukaan paikka (lukuunottamatta pient\u00e4 palleakrampin poikasta) vaivannut, niin hyvill\u00e4 mielin voi suunnata kohti seuraavaa koitosta.<\/p>\n

\"\"<\/a>

Maalissa<\/p><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Maratonarit olivat ehtineet tarpoa jo melkein kaksi tuntia reitill\u00e4\u00e4n Jyv\u00e4sj\u00e4rve\u00e4 ymp\u00e4ri, kun me vasta k\u00e4\u00e4nnyimme autolla Rantav\u00e4yl\u00e4lt\u00e4 kohti Jyv\u00e4skyl\u00e4n Paviljonkin parkkipaikkaa. Vajaan kahden tunnin aikana 600-p\u00e4inen maratonari joukko oli ehtinyt levitt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n kolme kertaa Jyv\u00e4sj\u00e4rven ymp\u00e4ri kiert\u00e4v\u00e4lle reitilleen jo hyvin, eik\u00e4 … Continue reading →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-485","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-juoksu"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/485","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=485"}],"version-history":[{"count":0,"href":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/485\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=485"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=485"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=485"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}