S\u00e4\u00e4n haltija oli suonut lauantaille maratoonarien ihannekelin. L\u00e4mp\u00f6\u00e4 oli 16 astetta, taivas oli\u00a0pilvess\u00e4 eik\u00e4 tuultakaan ollut h\u00e4iritsev\u00e4sti. Edess\u00e4 olisi 7. maratonini (joka on my\u00f6s onnenlukuni)\u00a0ja kolmas Paavo Nurmi maratonini (“3. kerta toden sanoo”). Numerot ja olosuhteet olivat siis ainakin\u00a0kohdallaan l\u00e4hte\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa rikkomaan kolmen tunnin rajaa.<\/p>\n
Loppu talvi, kev\u00e4t ja alku kes\u00e4 olivat menneet harjoittelun puolesta suunnitelmien mukaan. Paikat\u00a0olivat pysyneet kunnossa, sairasteluja ei ole ollut ja testilenkkien ajatkin olivat olleet lupaavia.\u00a0Ainoastaan parin viimeisen viikon lenkkiv\u00e4symys ja ihan viimep\u00e4ivien takareisijomotus kalvoivat\u00a0mielt\u00e4 ja piti olon ep\u00e4varmana. Peruskunto pit\u00e4isi olla kohdallaan ja vauhtikest\u00e4vyytt\u00e4kin pit\u00e4isi\u00a0olla, mutta olisiko juoksuv\u00e4symys h\u00e4vinnyt, p\u00e4iv\u00e4n kunto kohdallaan ja kest\u00e4isik\u00f6 paikat… se\u00a0tulisi selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n muutaman seuraavan tunnin aikana.<\/p>\n
Aamu meni v\u00e4h\u00e4n masennuksen puolelle, sill\u00e4 takareisi ilmoitteli itsest\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4. Kisapaikalle\u00a0tulo nosti kuitenkin tunnelmia, ja numerolapun kiinnitys rintaan ja chippi-sirun sitominen tossuun\u00a0alkoi ruokkimaan menohaluja. Ennen starttia oli viel\u00e4 hyvin aikaa makoilla Paavo Nurmen stadion\u00a0katsomossa, k\u00e4yd\u00e4 muutama kerta vessassa, vied\u00e4 varusteet s\u00e4il\u00f6\u00f6n ja tehd\u00e4 v\u00e4h\u00e4n veryttelyj\u00e4, mutta\u00a0sitten olikin aika menn\u00e4 tunkemaan itse\u00e4\u00e4n v\u00e4kijoukon l\u00e4pi kohti l\u00e4ht\u00f6vaatetta. Muutama minuutti\u00a0ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 jumpparit vetiv\u00e4t viel\u00e4 l\u00e4mmittelyohjelmaa, mutta itse en jaksanut siit\u00e4 innostua.\u00a0Katse oli tiukasti kohti ensimm\u00e4isen kilometrin alkumetrej\u00e4 ja p\u00e4\u00e4ss\u00e4 takoi: “tasainen vauhti
\nloppuun asti – tulos tai ulos”. Kuului pilliin vihellys, sitten pamahti, kello piippasi k\u00e4yntiin.
\nChippi-matto alkoi ulvomaan kun juoksijat toisensa j\u00e4lkeen ylittiv\u00e4t sen, matka oli alkanut.<\/p>\n
Olin p\u00e4\u00e4ssyt \u00e4nkem\u00e4\u00e4n itseni l\u00e4helle eturivi\u00e4 joten alkuh\u00e4ss\u00e4kk\u00e4 helpotti l\u00e4hes heti. Ket\u00e4\u00e4n ei\u00a0ollut astunut kantap\u00e4ille joten keng\u00e4t olivat pysyneet jalassa. Juoksu tuntui kevyelt\u00e4 ja yleis\u00f6n\u00a0kannustus siivitti menoa. 300 m j\u00e4lkeen vilkaisin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa GPS:n antamaa vauhtia, 3:50\u00a0min\/km. Hidastin vauhtia ja yritin juosta rennommin. Vaikka kuinka yritin rauhoittaa ja rentouttaa\u00a0juoksua, niin ensimm\u00e4inen kilometripiippaus tuli tasan 4 minuutin j\u00e4lkeen. Reitin varrella olevaa\u00a0kilometripylv\u00e4st\u00e4 en huomannut, joten en voinut olla varma pitik\u00f6 mittarini paikkansa. Seuraavalla\u00a0kilometrill\u00e4 yritin entisest\u00e4\u00e4n rauhoittaa vauhtia ja nyt mittari alkoikin n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n tavoiteltua\u00a04:10 min\/km nopeutta. Toisen kilometrin piippaus tapahtui juuri samaan aikaan j\u00e4rjest\u00e4jien 2 km:n
\npaalun kohdalla.<\/p>\n
Puolimaratoonareita lappasi ohi, mutta pikkuhiljaa ryhm\u00e4t alkoivat muodostua. Heti 3 km:n juotolla\u00a0testasin puoli mukillista j\u00e4rjest\u00e4jien urheilujuomaa, ja se tuntui olevan ihan sopivan oloista.\u00a0Viisi ensimm\u00e4ist\u00e4 kilometri\u00e4 meni leppoisan oloisesti tavoitevauhdissa. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen saavuimme\u00a0Ruissaloon ja edess\u00e4 oli loivaa nousuvoittoista tiet\u00e4. Vauhti tippui jonkin verran, mutta en antanut\u00a0sen vaivata, sill\u00e4 tarkoitukseni olikin v\u00e4h\u00e4n passailla nousuosuuksilla. 8 km juotolla otin\u00a0ensimm\u00e4isen geelin. Ruissalon takak\u00e4\u00e4nn\u00f6kselle tultaessa kilometriajat olivat tippuneet muutaman\u00a0sekunnin tavoiteajasta, mutta liev\u00e4 vastatuuli ja reitin nousuvoittoisuus vaikuttivat asiaan.<\/p>\n
Ensimm\u00e4isen kympin j\u00e4lkeen reitti k\u00e4\u00e4ntyi ja suuntana oli taas Turun keskusta. Nyt oli edess\u00e4\u00a0my\u00f6t\u00e4tuuliosuus ja yl\u00e4m\u00e4ki\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ennen Ruissaloon tulevaa siltaa juurikaan olisi. Seuraavien\u00a0kymmenen kilometrin vauhdit vaihtelivat 4:03 ja 4:10 v\u00e4lill\u00e4, joten matka taittui suunnitelmien\u00a0mukaisesti, v\u00e4lill\u00e4 joutui jopa v\u00e4h\u00e4n rauhoittamaan juoksua, ettei vauhti nousisi liikaa.\u00a0Ensimm\u00e4inen lenkki ruissalossa sujui hienosti eik\u00e4 ennen puolimatkaa ollut mit\u00e4\u00e4n ongelmia. Juoksu\u00a0tuntui suht hyv\u00e4lt\u00e4 vaikka pient\u00e4 painoa alkoi jo tuntumaankin.<\/p>\n
Ensimm\u00e4isell\u00e4 puolikkaalla ei liiemmin ollut matkaseuraa, mutta kun ylitin puoliv\u00e4lin ajassa\u00a01:27:51, niin v\u00e4ki harveni entisest\u00e4\u00e4n. Edess\u00e4 n\u00e4kyi vain parin maratonarin selk\u00e4 ja niist\u00e4\u00a0ensimm\u00e4isen ohitin heti puoliv\u00e4lin j\u00e4lkeen olleen juoton kohdalla. Aikaisempien maratonien\u00a0kokemuksesta minulla oli pieni pelko, ett\u00e4 miten puolenv\u00e4lin j\u00e4lkeiset kilometrit henkisesti\u00a0sujuisivat, sill\u00e4 edess\u00e4 olisi viel\u00e4 saman verran uurastettavaa kuin oli takanakin. Mutta toisen\u00a0puolikkaan ensimm\u00e4iset kilometrit meniv\u00e4t kuitenkin eritt\u00e4in hyvin, ja jouduin jopa taas hieman\u00a0rauhoittamaan vauhtia, ettei kilometriajat nousisi liian koviksi.<\/p>\n
24 km:n kohdalla saavutin seuraavan sel\u00e4n ja vietin muutaman sadan metrin ajan peesiss\u00e4. Kaverista\u00a0ei kuitenkaan ollut juttuseuraa ja h\u00e4nen vauhtinsakin oli hiipumaan p\u00e4in, joten p\u00e4\u00e4tin jatkaa omaa\u00a0vauhtiani. Turun satamassa, ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni, minulle huudettiin sijoitkseni ja eroni\u00a0k\u00e4rkeen. Sija oli 15. ja k\u00e4rki oli ainoastaan n. 6,5 minuutin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 (taso ei siis ollut kauhean\u00a0kova). Edess\u00e4 olisi taas Ruissaloon johtava tie, sen yl\u00e4m\u00e4et ja liev\u00e4 vastatuuli. Rauhoitin vauhtia\u00a0tarkoituksella yl\u00e4m\u00e4kiin sill\u00e4 matkaa olisi viel\u00e4 edess\u00e4 enemm\u00e4n kuin riitt\u00e4v\u00e4sti, joten voimia ei
\nsaanut tuhlata liikaa. 27. kilometri oli reissun hitain ollen 4:23 min\/km joten vauhti ei kuitenkaan\u00a0tippunut t\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n osuudella niin paljon kuin kuvittelin, ja seuraavat pari kilometri\u00e4 taisivat olla\u00a0jopa nopeampia kuin ensimm\u00e4isell\u00e4 kierroksella. 30 km:n paikkeilla alkoi ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa\u00a0tuntumaan kramppailua pohkeissa, joten loppumatkalla tulevat ongelmat olivat tiedossa. Seuraava\u00a0edess\u00e4 menev\u00e4 selk\u00e4 oli kuitenkin jo jonkin aikaa l\u00e4hestynyt, joten muillakin tuntui olevan\u00a0ongelmia. 31 km:n kohdalla k\u00e4nnyttiin j\u00e4lleen kohti Turun keskustaa ja my\u00f6t\u00e4tuuli- sek\u00e4\u00a0maastollisesti helpompi osuus alkaisi. V\u00e4h\u00e4n k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen j\u00e4lkeen saavutin edell\u00e4 menneen sel\u00e4n ja
\npainelin heti ohi. Ohituksen j\u00e4lkeen huomasin, ett\u00e4 kaveri pidensi v\u00e4h\u00e4n askelta, mutta vain parin\u00a0askeleen verran ja alkoi sitten k\u00e4velem\u00e4\u00e4n. Oma mieli koheni huimasti.<\/p>\n
Huuma kuitenkin katosi pian, sill\u00e4 pahenevien pohjekramppien lis\u00e4ksi oli tullut my\u00f6s takareiden\u00a0krampit. Juoksu tuntui kuitenkin viel\u00e4 juoksemiselta, vaikka kilometrit alkoivatkin jo todenteolla\u00a0painamaan. Kilometriajat olivat nousseet 4:15 min\/km kieppeille, mutta silti ennen satamaa oli\u00a0ohittanut viel\u00e4 kaksi hyytyv\u00e4\u00e4 maratoonaria. Taivaalta alkoi tulla pient\u00e4 tihkusadetta ja se\u00a0virkisti v\u00e4h\u00e4n menoa. Entisten vaivojen lis\u00e4ksi alkoi nyt my\u00f6s varpaat kramppailemaan ja jokainen\u00a0askel alkoi jo sattumaan. Satama-alueella minulle taas huudeltiin moneen otteeseen sijoitusta 12 ja\u00a0kannustus oli muutenkin hyv\u00e4. TV-kameramieskin zoomaili minua kohden, joten askelta oli pakko
\nparantaan. Tied\u00e4 sitten milt\u00e4 kanavalta se tulee ulos. Ensimm\u00e4iset puolikkaan k\u00e4velij\u00e4t alkoivat\u00a0tulla selk\u00e4 edell\u00e4 vastaan.<\/p>\n
Matkaa olisi maaliin en\u00e4\u00e4n viisi kilometri\u00e4. Keskivauhti oli pysynyt 4:10 min\/km:ss\u00e4, mutta\u00a0siltik\u00e4\u00e4n en ollut viel\u00e4 varma kolmen tunnin alituksesta, sill\u00e4 krampit nappailivat kiinni pohkeissa\u00a0ja takareisiss\u00e4 l\u00e4hes jatkuvasti. 38 km:n kohdalla tuli n\u00e4kyviin viel\u00e4 yksi maratoonarin selk\u00e4 ja\u00a0sekin l\u00e4hestyi lupaavaa vauhtia, joten sain siit\u00e4 viel\u00e4 yhden lis\u00e4tavoitteen loppumatkalleni. Tuo\u00a0tavoite t\u00e4yttyi jo puolen kilometrin j\u00e4lkeen joten loppumatkalle piti saada uutta mietitt\u00e4v\u00e4\u00e4.\u00a0Puolimaratonin k\u00e4velleiden selki\u00e4 alkoi tulemaan solkenaan vastaan, mutta ne eiv\u00e4t jaksaneet\u00a0innostaa. Kolmen tunnin alitus alkoi n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n jo ihan lupaavalta, mutta pahenevat krampit olisivat\u00a0voineet viel\u00e4 sen est\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Loppukilometrit olivatkin sitten yht\u00e4 tuskaa, juoksu muuttui t\u00f6nk\u00f6ksi ja pienikin liika ponnistus\u00a0aiheutti pohkeissa tuskaa. 41 km:n kohdalla MaSa oli kannustamassa ja se antoi viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n\u00a0lis\u00e4potkua. My\u00f6s Tuuli huusi Aurajoen toiseltapuolen ja nyt nousi minulta jo k\u00e4sikin voiton\u00a0merkiksi. Viimeinen sillanylitys ja pieni lenkki Aurajoen varressa ennen loppusuoran aukeamista.\u00a0Tuulin, Salojen ja muun yleis\u00f6n kannustamana yritin viel\u00e4 kirist\u00e4\u00e4 vauhtia puujalkoihini ennen\u00a0maaliviivan ylityst\u00e4. Viel\u00e4 pienet tuuletukset ja sitten Chippi-matto piippasi lopetuksen merkiksi.\u00a0Viel\u00e4 varmuuden vuoksi muutama ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen juoksuaskel ja sitten saisi k\u00e4vell\u00e4. Kello pys\u00e4htyi\u00a0aikaan 2:57:11. Samalla hetkell\u00e4 taivas aukesi vesisateelle ja k\u00e4tki muutaman liikutuksen kyyneleen.\u00a0Se on siin\u00e4.<\/p>\n
V\u00e4h\u00e4n statistiikkaa:
\nkm -vauhti: 4:12
\nkeskisyke: 162
\nmax-syke: 172
\nrakkoja: 1
\nkokonaisvaltaisesti kipeit\u00e4 jalkoja: 2
\ntaukoa suklaalakkoon: 2 pv
\niloisia henkil\u00f6it\u00e4: v\u00e4h. 1
\npirun iloisia henkil\u00f6it\u00e4: 1<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
S\u00e4\u00e4n haltija oli suonut lauantaille maratoonarien ihannekelin. L\u00e4mp\u00f6\u00e4 oli 16 astetta, taivas oli\u00a0pilvess\u00e4 eik\u00e4 tuultakaan ollut h\u00e4iritsev\u00e4sti. Edess\u00e4 olisi 7. maratonini (joka on my\u00f6s onnenlukuni)\u00a0ja kolmas Paavo Nurmi maratonini (“3. kerta toden sanoo”). Numerot ja olosuhteet olivat siis ainakin\u00a0kohdallaan l\u00e4hte\u00e4 … Continue reading