{"id":3270,"date":"2026-05-17T20:02:02","date_gmt":"2026-05-17T17:02:02","guid":{"rendered":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/?p=3270"},"modified":"2026-05-17T20:02:02","modified_gmt":"2026-05-17T17:02:02","slug":"mallorcalta-mokille-palmasta-punkalaitumelle","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/?p=3270","title":{"rendered":"Mallorcalta m\u00f6kille – Palmasta Punkalaitumelle"},"content":{"rendered":"\n

Viikko 19-20\/2026 (4.-17.5.2026)<\/p>\n\n\n\n

Maanantaina oli ohjelmassa 126 kilometrin tasamaalenkki, johon kului aikaa hieman p\u00e4\u00e4lle 4.5 tuntia. Nousua ei ollut kuin 800 metri\u00e4, joten keskarikin p\u00e4\u00e4si nousemaan melkein 28 km\/h. Keskitehot 144W. S\u00e4\u00e4 oli ihan mukava, aurinko p\u00e4\u00e4osin paisteli ja l\u00e4mp\u00f6\u00e4 oli hieman p\u00e4\u00e4lle 20 astetta. Eli juuri sopiva, kun ei ollut liian kuuma eik\u00e4 koko ajan porottanut siniselt\u00e4 taivaalta. Lenkkiin mahtui aika paljon itselleni uusia ajop\u00e4tki\u00e4. Alkuun poljin Palmasta it\u00e4\u00e4n etel\u00e4rannikkoa seuraillen. Ensimm\u00e4inen tunti oli melko tyls\u00e4\u00e4 ison tien reunassa ajamista puskamaisemia katsellen. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen alkoi tulla viljavampaa ja mukavampaa maisemaa. P\u00e4\u00e4sin my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa v\u00e4h\u00e4n vauhdikkampaan kyytiin, kun isompi porukka tuli ohi ja p\u00e4\u00e4sin ajamaan heid\u00e4n peesiin. Pitk\u00e4 p\u00e4tk\u00e4 mentiin mukavaa 40 km\/h vauhtia, eik\u00e4 tehnyt tiukkaakaan pysy\u00e4 mukana. Ensimm\u00e4inen mainittava paikka johon tulin oli Ses Salines. Sielt\u00e4 hienoja cameja pitkin Santanyihin ja edelleen saaren kaakkoiskulmaan Cala d’Or lomapaikkaan, joka oli p\u00e4iv\u00e4n et\u00e4isin paikka. Takaisin p\u00e4in ajoin j\u00e4lleen hienoja teit\u00e4 pitkin, ensin Campokseen, sitten matka jatkui v\u00e4hemm\u00e4n hienompaa tiet\u00e4 (mottoritien vieress\u00e4 menev\u00e4\u00e4 pienemp\u00e4\u00e4 tiet\u00e4) Llucmajoriin ja sielt\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 suoraa tiet\u00e4 takaisin hotellille Palmaan. Aika lopussa tuli pieni suhjusadekuuro, mutta sen verran mit\u00e4t\u00f6n, ettei sit\u00e4 juuri huomannut, laseihin vain tuli v\u00e4h\u00e4n tippoja.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

My\u00f6s tiistaille olin suunnitellut sis\u00e4maan lenkin. Mittaa reitille kertyi 154 kilometri\u00e4, aikaa kului 5:40, nousumetrej\u00e4 1300 ja keskitehot 149W. J\u00e4lleen oli mit\u00e4 hienoin py\u00f6r\u00e4ilys\u00e4\u00e4, pitk\u00e4lti samanlainen kuin maanantainakin, mutta ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n aurinkoisempaa. Tuuli oli aika napakka etel\u00e4st\u00e4 p\u00e4in. Ik\u00e4vien alkukilometrien j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4sin j\u00e4lleen hienoihin ja rauhallisempiin maisemiin. Ensin tulin Algaidaan josta jatkoin tuttua ja hienoa reitti\u00e4 Sencellesiin. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen taas pieni p\u00e4tk\u00e4 uutta reitti\u00e4 Sineuun. Sineusta jatkoin ensin Muroon, sitten Santa Margalidaan ja edelleen Alcudia – Arta v\u00e4liselle tielle, joka oli t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n et\u00e4isin sek\u00e4 pohjoisin paikka. Etel\u00e4\u00e4n ajaessa ensin vastaan tuli Petra. 10 km vastatuuleen nousujohteisella reitill\u00e4, jossa alustakaan ei ollut ihan priimaa oli p\u00e4iv\u00e4n tylsin p\u00e4tk\u00e4. Petrassa pys\u00e4htyin tauolle py\u00f6r\u00e4ilij\u00f6iden suosimalle aukiolle, jossa t\u00e4ll\u00e4kin kertaa oli varmaan parisataa polkijaa. Kahvilat tekev\u00e4t todellakin tili\u00e4 t\u00e4llaisina p\u00e4ivin\u00e4. Petrasta reitti jatkui edelleen vastatuulessa Felanitxiin. Sitten matkan varrelle j\u00e4i Porreres, Randa ja j\u00e4lleen Llucmajor. Hyv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4, ja eteenkin alkuosa reitist\u00e4 todella upeaa ajettavaa.<\/p>\n\n\n\n

Keskiviikkona olikin sitten vuoristoisempi p\u00e4iv\u00e4. Aikaa kului melkein viisi tuntia, vaikka matkaa kertyi vain 105 km. Nousumetrej\u00e4 oli kuitenkin 1500. Keskitehot j\u00e4iv\u00e4t vaatimattomaan 132W:iin. Nousuissa ei viitsinyt kauheasti runtata ja alam\u00e4ki\u00e4 sai rullailla pitk\u00e4t p\u00e4tk\u00e4t. J\u00e4lleen tuli aika paljon itselleni uutta reitti\u00e4. Itselleni osui todella hyv\u00e4 s\u00e4\u00e4, j\u00e4lleen edellisp\u00e4ivien kaltainen. Tuulilla k\u00e4vi huonompi tuuri sis\u00e4maassa, kun sade yll\u00e4tti ja kasteli niin pahasti, ett\u00e4 piti turvautua bussikyytiin takaisin hotellille. Palmasta poljin ensin Santa Mariaan ja sielt\u00e4 Alaroon. Alarosta suuntasin Orientiin. T\u00e4ss\u00e4 kohtaa meinasi kuitenkin tulla mutka matkaan, kun Orientin nousun alussa oli ilmoitus, ett\u00e4 reitti suljettu kunnostust\u00f6iden vuoksi. P\u00e4\u00e4tin kuitenkin l\u00e4hte\u00e4 nousemaan m\u00e4ke\u00e4, kun siin\u00e4 on niin komeat maisemat, ja k\u00e4\u00e4nty\u00e4 sitten takisin kun ei en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4se eteenp\u00e4in. Nelj\u00e4n kilometrin nousun j\u00e4lkeen tiell\u00e4 olikin puomi est\u00e4m\u00e4ss\u00e4 eteenp\u00e4in menemisen. Sattumalta juuri samaan aikaan puomin toiselta puolelta tuli pari py\u00f6r\u00e4ilij\u00e4\u00e4, ja he kertoivat, ett\u00e4 kyll\u00e4 siit\u00e4 p\u00e4\u00e4see eteenp\u00e4in. Kiersin puomin ja l\u00e4hdin katsomaan mit\u00e4 tuleman piti. Parin sadan metrin ajamisen j\u00e4lkeen tiell\u00e4 oli ty\u00f6koneita, mutta niiden ohi p\u00e4\u00e4si k\u00e4vellen ja t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen reitti olikin selv\u00e4. Oli kyll\u00e4 tosi rauhallista ajaa Orientiin ja sielt\u00e4 Bunyolaan, kun autoja ei juurikaan n\u00e4kynyt eik\u00e4 kauheasti py\u00f6r\u00e4ilij\u00f6it\u00e4k\u00e4\u00e4n. Pariin otteeseen sain kertoa vastaantuleville py\u00f6r\u00e4ilij\u00f6ille, ett\u00e4 mit\u00e4 heill\u00e4 edess\u00e4 olisi tiedossa. Todella upea reitti niin yl\u00f6s kuin alaskin p\u00e4in. Uutta asfalttia, hienot maisemat ja mit\u00e4 parahin s\u00e4\u00e4. Seuraavaksi olikin vuorossa nousu Valldemossaan. My\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 nousussa oli upeat maisemat. Valldemossassa pys\u00e4hdyin tauolle. Samalla tuli haastateltua yht\u00e4 kanadalaista vaeltajaakin. Upeat maisemat jatkuivat Valldemossastakin eteenkin p\u00e4in. Erin\u00e4isen m\u00e4\u00e4r\u00e4n nousuja ja laskuja tulin Puigpunyentiin, josta laskettelin takaisin Palmaan hotellille. S\u00e4\u00e4n osalta k\u00e4vi kyll\u00e4 hyv\u00e4 tuuri, sill\u00e4 Palmaan tulessa n\u00e4in ett\u00e4 joka puolella muualla oli jo sateisen oloista, mutta itse en saanut tippaakaan sadetta niskaani. Vuoristossakin, josta juuri tulin, n\u00e4ytti jo aika sateiselta. Iltap\u00e4iv\u00e4 olikin sitten melko sateista, joten ulos ei tarvinnut kauheasti menn\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Torstai oli reissun ainoa py\u00f6r\u00e4ilyst\u00e4 vapaa p\u00e4iv\u00e4. L\u00e4hdimme aamulla ajoissa bussilla Valldemossaan tekem\u00e4\u00e4n pieni vaellusretki. Jo iltap\u00e4iv\u00e4ksi oli luvattu sadetta, joten ajoissa piti olla liikenteess\u00e4, eik\u00e4 kovin pitk\u00e4\u00e4 retke\u00e4 vuoristossa uskaltanut tehd\u00e4. Kuutisen kilometri\u00e4 vaeltelimme, enemm\u00e4n ja v\u00e4hemm\u00e4n merkattua reitti\u00e4. Ihan rapsakoita nousuja oli tarjolla. Itsell\u00e4ni ei ollut kunnon vaelluskamppeita matkassa mukana, joten juoksulenkkareissa piti menn\u00e4. Etenkin alam\u00e4iss\u00e4 kenk\u00e4valinta oli huono, sill\u00e4 useampaan otteeseen meinasin olla sel\u00e4ll\u00e4ni kun kivet py\u00f6riv\u00e4t jalan alla. Kuivin kamppein kuitenkin selvisimme reissusta.<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n<\/figure>\n\n\n\n

Perjantai oli j\u00e4lleen py\u00f6r\u00e4ilyp\u00e4iv\u00e4. Vuoristoon ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n tullut l\u00e4hdetty\u00e4, kun iltap\u00e4iv\u00e4ksi luvattiin taas vesisadetta. Heti aamusta piti l\u00e4hte\u00e4 j\u00e4lleen liikenteeseen, jotta ehtisi py\u00f6r\u00e4ill\u00e4 mahdollisimman pitk\u00e4\u00e4n kuivana. Ensin poljin Santa Eugenian ohi Sencellesiin. Alkumatkasta tuli jo pari pisaraa, mutta en antanut sen haitata. Sencellesiss\u00e4 alkoi sitten v\u00e4h\u00e4n paistamaan aurinkokin, ja siell\u00e4 piti tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6s, l\u00e4htisik\u00f6 alkuper\u00e4iselle suunnitellulle reitille, vai lyhennetylle sadevarareitille. P\u00e4\u00e4tin valita lyhyemm\u00e4n reitin ja l\u00e4hdin polkemaan kohti Pinaa ja Algaidaa. Algaidassa alkoi taas satelemaan v\u00e4h\u00e4n, mutta ei onneksi kovin runsaasti. Mutta Llucmajorin j\u00e4lkeen alkoi sitten tulemaan sen verran vett\u00e4, ett\u00e4 piti oikein pukea sadetakki p\u00e4\u00e4lle. Sateesta huolimatta l\u00e4hdin kuitenkin viel\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n pient\u00e4 lis\u00e4lenkki\u00e4 ja suuntasin pienemm\u00e4lle camille kohti Palma-Cala Pi v\u00e4list\u00e4 tiet\u00e4. Sade lakkasi muutaman kilometrin j\u00e4lkeen ja aurinkokin alkoi vaihteeksi paistelemaan, eli lis\u00e4lenkki oli ihan hyv\u00e4 valinta. V\u00e4h\u00e4n ennen Palmaa alkoi taas satamaan, mutta kun hotellille p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni sade taas lakkasi ja Tuuli ei ollut viel\u00e4 tullut perille, niin l\u00e4hdin polkemaan h\u00e4nt\u00e4 vastaan – tosin ajoimme sen verran ristiin, ett\u00e4 emme kohdanneet. Matkaa kertyi 108 kilometri\u00e4 ja aikaa kului 4 tuntia. Keskitehot 137W. Kylm\u00e4 ei onneksi tullut vaikka v\u00e4lill\u00e4 satelikin, l\u00e4mp\u00f6\u00e4 oli kuitenkin 18 astetta.. Illalla k\u00e4vin viel\u00e4 juoksemassa 10 kilometrin lenkin rantav\u00e4yl\u00e4\u00e4 pitkin kohti l\u00e4ntt\u00e4. Nyt aurinko paisteli ja muutenkin oli hikinen s\u00e4\u00e4 juosta. Aikaa juoksuun meni 47 minuuttia, eli keskari oli 4:43 min\/km. Ei ihan tuorein jalka, mutta tulipahan juostua.<\/p>\n\n\n\n

Ei ollut lauantaillekaan viel\u00e4 ennustettu poutas\u00e4\u00e4t\u00e4, luvassa oli jopa ukkosta. Onneksi sateet oli ennustettu j\u00e4lleen vasta iltap\u00e4iv\u00e4ksi, joten aamusta aikaisin kun p\u00e4\u00e4si liikenteeseen, niin kuivana voisi pysy\u00e4. Reitti kulki ensin Llucmajoriin, sielt\u00e4 Santa Eugeniaan, Binialiin ja Incaan. Incasta Biniamariin, Binissalemiin ja Santa Mariaan. T\u00e4ll\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 aikoi tummia pilvi\u00e4 kasaantumaan vuoriston seudulle ja siell\u00e4 n\u00e4ytti tosi synk\u00e4lt\u00e4. Mutta onneksi suuntasin pois p\u00e4in tummemmista pilvist\u00e4. Santa Mariasta suuntasin hotellille Portalin ja San Jordin kautta. Ihan loppumatkasta tuli pari tippaa vett\u00e4, mutta ei niin paljon ett\u00e4 olisi kastellut. Matkaa kertyi 103 kilometri\u00e4 ja aikaa kului v\u00e4h\u00e4n alle nelj\u00e4 tuntia. Keskitehot olivat 140W. Tosi hyv\u00e4 ajokeli, kun l\u00e4mp\u00f6\u00e4 oli 20 astetta ja oli pilvist\u00e4. Etel\u00e4tuuli v\u00e4h\u00e4n kiusasi, etenkin loppumatkasta. Illalla k\u00e4vin viel\u00e4 testaamassa paikallisen tumman ja tuhdin t\u00e4din hierontataidot, kun olin varannut 50 minuutin k\u00e4sittelyn. V\u00e4h\u00e4n erillainen kokemus kuin suomalaisen k\u00e4siss\u00e4 oleminen.<\/p>\n\n\n\n

Sunnuntai oli sitten vihdoinkin s\u00e4\u00e4lt\u00e4\u00e4n sellainen p\u00e4iv\u00e4 kuin edellisin\u00e4kin vuosi oli meill\u00e4 ollut. Eli vain l\u00e4mp\u00f6\u00e4 ja paistetta. Uskallauduin nyt pitk\u00e4lle vuoristoretkelle. Reitti kulki ensin Palman keskustan l\u00e4pi kohti Palmanovaa ja sielt\u00e4 edelleen Port d’Andratxia. T\u00e4llekin v\u00e4lille mahtui jo ihan mukavia nousuja vaikka vuoristoon en viel\u00e4 ollut p\u00e4\u00e4ssytk\u00e4\u00e4n. Tuolta Andratxin satamasta alkoi sitten nousut. Ensin kapusin pienemp\u00e4\u00e4 tiet\u00e4 s’Arracoon ja sielt\u00e4 Andratxin keskustaan. Andratxista alkoi sitten pitkien nousujen ja laskujen sarja. Upeissa maisemissa ja s\u00e4\u00e4ss\u00e4 sai ajaa useamman kymmenen kilometrin matkan ja parin tunnin ajan ennen kuin p\u00e4\u00e4sin Valldemossaan, jossa pidin pienen tankkaustauon. Sitten palasin takaisin MA-10 -tielle, jota pitkin jatkoin Solleriin. Solleriss\u00e4 matkaa oli takana 110 kilometri\u00e4 ja 5 tuntia. Viel\u00e4 olisi kuitenkin edess\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n pahin nousu, eli 14 kilometrin yht\u00e4jaksoinen raastava v\u00e4\u00e4nt\u00f6 Puig Majorin tunnelille. Nousumetrej\u00e4 kertyy noin 850 ja keskim\u00e4\u00e4r\u00e4inen jyrkkyys on 6%. Ja kun aurinkokin paistoi sopivasti koko matkan, niin paita oli huipulla aika m\u00e4rk\u00e4. Nousuun kului aikaa hieman p\u00e4\u00e4lle tunti. Puig Majorilta matka jatkui vuoristossa viel\u00e4 noin viidentoista kilometrin matkan, Llucin huoltoasemalle asti. Tuolla pidin j\u00e4lleen pienen energian tankkaustauon. Sitten olikin jonkin aikaa laskettelua serpentiinitiell\u00e4 Selvaan. Loppumatka menikin sitten aika kovassa vastatuulessa Binisalemin ja Santa Marian kautta takaisin hotellille. Mittaa p\u00e4iv\u00e4lle tuli 190 kilometri\u00e4 ja ajoaika 8:25. Nousumetrej\u00e4 kertyi hieman p\u00e4\u00e4lle 3000m. Perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni saikin menn\u00e4 melkein suoraan illalliselle ja sitten nukkumaan.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s maanantaille oli luvattu l\u00e4mmint\u00e4 ajos\u00e4\u00e4t\u00e4. Maanantai oli my\u00f6s meid\u00e4n 24 v h\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4mme, ja perinteiseen tapaan teimme h\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4py\u00f6r\u00e4ilyn. Se sopi ihan hyvin, sill\u00e4 kevyempi alku py\u00f6r\u00e4ilyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n sopi ihan mainiosti. Ajelimme yhdess\u00e4 Incaan leivoksille Santa Eugenian ja Sencellesin kautta. Incasta l\u00e4hdimme omille reiteilemme. Itse l\u00e4hdin kohti Campaneti\u00e4, jonka j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4sin hienolle, reilun 10 kilometrin mittaiselle maisemareitille. Tuolla p\u00e4tk\u00e4ll\u00e4 py\u00f6r\u00e4ilij\u00f6it\u00e4 tuli vastaan solkenaan, vaikka muuten p\u00e4iv\u00e4 oli melko hiljainen py\u00f6r\u00e4ilij\u00f6iden osalta. P\u00e4iv\u00e4n nousu alkoi Pollencasta ja p\u00e4\u00e4tyi Llucin huoltoasemalle. Hieno, mutta l\u00e4mmin p\u00e4iv\u00e4 oli taas t\u00e4llekin nousulle, jota oli noin 15 kilometrin verran. Nousumetrej\u00e4 ei ollut yht\u00e4 paljon kuin Puig Majorille, mutta kyll\u00e4 tuossakin sai nousta 500 nousumetrin verran. T\u00e4ll\u00e4 kertaa en pys\u00e4htynyt Llucin huoltoasemalle, vaan l\u00e4hdin heti laskettelemaan Camariin. Sielt\u00e4 jatkoin Biniamarin kautta Incaan ja sitten  Binissalemin kautta Santa Mariaan ja Portolin kautta takaisin hotellille. P\u00e4iv\u00e4n mitaksi tuli 140 kilometri\u00e4 ja vajaa 6 tuntia. Nousumetrej\u00e4 kertyi 1400 ja keskitehot olivat 122W.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Tiistai olikin sitten reissumme viimeinen ajop\u00e4iv\u00e4. T\u00e4llekin p\u00e4iv\u00e4lle olin suunnitellut vuoristop\u00e4tki\u00e4. Tosin olin hieman ep\u00e4varma, ett\u00e4 kuinka jaksava jalka en\u00e4\u00e4 olisi, eli voisiko kaikkia suunniteltuja nousup\u00e4tki\u00e4 ajaa. Ensin suuntasin Palman keskustaa hieman kiert\u00e4en Bunyolaan ja sielt\u00e4 sitten heti Solleriin johtavaan serpentiininousuun. Kaksi asiaa nousussa ihmetytti. Ensinn\u00e4kin kuinka hiljaista reitill\u00e4 oli, juuri ket\u00e4\u00e4n ei tullut vastaan eik\u00e4 ohituksiakaan tullut kuin pari. S\u00e4\u00e4 oli kuitenkin hieno ja sopivan l\u00e4mmin, tosin kello oli vasta hieman p\u00e4\u00e4lle aamuysin. Toinen mik\u00e4 ihmetytti oli ett\u00e4 jalka oli tosi hyv\u00e4ss\u00e4 iskussa. Nousussa ei tuntunut juurikaan v\u00e4symyksen merkkej\u00e4. Lasku Sollerin satamaan olikin sitten p\u00e4\u00e4osin jarrukahvalla seisomista. Aluksi serpentiini\u00e4 oli sen verran paljon ettei vauhdit p\u00e4\u00e4ssyt nousemaan, mutta mutkiin piti koko ajan jarrutella. Loppulasku rantaan oli taas niin vauhdikasta, ett\u00e4 t\u00e4ysill\u00e4 ei uskaltanut menn\u00e4, vaan jarrua piti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Sollerin satamassa pidin pienen stopin ja sitten suuntasin kohti rannikkovuoristoa suuntana taas kerran Valldemossa. Edelleen ihmetytti samat kaksi asiaa kuin Sollerin nousussakin – hyvin kulki ja hiljaista oli. Koska jalka oli viel\u00e4 sen verran hyv\u00e4s\u00e4 iskussa, niin p\u00e4\u00e4tin k\u00e4yd\u00e4 katsomassa Valldemossan sataman, jossa en ollut aiemmin k\u00e4ynyt. Se oli v\u00e4h\u00e4n kuin Sa Calobran m\u00e4ki, mutta pienemp\u00e4\u00e4 ja huonokuntoisempaa tiet\u00e4. J\u00e4lleen piti olla koko ajan jarrukahvalla, ja viiden kilometrin tiukan alam\u00e4en aikana ehti jo miettim\u00e4\u00e4n, miten t\u00e4m\u00e4n jaksaa viel\u00e4 nousta yl\u00f6skin. Alhaalla taas pieni tauko ja sitten takaisin samaa serpentiini\u00e4 yl\u00f6s. Valldemossan keskustaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni s\u00e4\u00e4 oli viel\u00e4 hieno, mutta pilvistym\u00e4\u00e4n p\u00e4in. T\u00e4ll\u00e4 kertaa en pys\u00e4htynyt Valldemossassa, vaan l\u00e4hdin heti jokusen kilometrin mittaiseen vauhdikkaaseen laskuun. Santa Mariassa pidin v\u00e4h\u00e4n pidemm\u00e4n paussin kun pys\u00e4hdyin kahvilaan t\u00e4ydent\u00e4m\u00e4\u00e4n energiavarastojani. Ennen Santa Mariaa tuli jo pari tippaa vett\u00e4, mutta kun intoa oli viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4, niin p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n lis\u00e4lenkki\u00e4 kohti Santa Eugeniaa. Santa Eugenian j\u00e4lkeen alkoi ensimm\u00e4isen kerran satamaan v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4n, mutta ei kuitenkaan ihan hirve\u00e4sti eik\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 aikaa. Algaida oli seuraavaksi matkan varrella ja siell\u00e4kin tuli muutama tippa vett\u00e4. S\u00e4\u00e4 n\u00e4ytti kuitenkin aika poutaiselta ja kun tulin Randan kohdalle, niin p\u00e4\u00e4tin nousta Puig de Randalle, jossa sijaitse Curan luostari. Nousua ei ollut kuin viitisen kilometri\u00e4, mutta nousuprosetti 5 luokkaa. Kun p\u00e4\u00e4sin huipulle, niin alkoi olemaan hieman viile\u00e4\u00e4 ja kun l\u00e4hdin laskuun, niin alkoi taas satelemaan. Sade vain koveni alasp\u00e4in tultaessa ja serpentiinill\u00e4 sai olla varovainen. Kerran takarengas l\u00e4htikin v\u00e4h\u00e4n liirtoon m\u00e4r\u00e4ll\u00e4 alustalla, ja t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen alas tuli tultua entist\u00e4kin varovaisemmin. Randassa vett\u00e4 alkoi satamaan jo sen verran paljon, ett\u00e4 piti pukea oikein sadetakki p\u00e4\u00e4lle ja ottaa aurinkolasit pois p\u00e4\u00e4st\u00e4. Pitk\u00e4 ja suora vauhdikas lasku Llucmajoriin oli hieman ik\u00e4v\u00e4 kun vett\u00e4 tuli p\u00e4in naamaa sen verran kovaa, ettei meinannut pysty\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n silmi\u00e4 auki. Llucmajorin j\u00e4lkeen suuntasin sitten suorinta tiet\u00e4 kohti hotellia, vaikka sadekin lakkasi ja lis\u00e4takkia sai ottaa pois p\u00e4\u00e4lt\u00e4. Lyhyemm\u00e4ksi suunnitellulle p\u00e4iv\u00e4lle tulikin sitten mittaa 152 kilometri\u00e4 ja aikaa kului 6:40. Nousumetrej\u00e4 2100m ja keskitehot 132W.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Reissu oli kaikin puolin ihan onnistunut, vaikka s\u00e4\u00e4 olikin edellisi\u00e4 vuosi ep\u00e4vakaisempi. Muutama p\u00e4iv\u00e4 ehk\u00e4 lyheni s\u00e4\u00e4ennusteen vuoksi, mutta muuten suunnitelmat toteutuivat. Pilvisemm\u00e4t kelit auttoi kyll\u00e4 siihen, ettei l\u00e4mm\u00f6t nousseet edellisten vuosien lukemiin, joka oli ihan hyv\u00e4 asia. Yhdest\u00e4toista lomap\u00e4iv\u00e4st\u00e4 kymmenen\u00e4 tuli poljettua. Joka p\u00e4iv\u00e4lle tuli ainakin v\u00e4h\u00e4n uutta, itselleni ennen ajamatonta reitti\u00e4. Yhteens\u00e4 matkaa kertyi hieman p\u00e4\u00e4lle 1200 kilometri\u00e4 ja aikaa noihin meni v\u00e4h\u00e4n reilu 50 tuntia. Nousua kertyi noin 12000m. Keskivauhdit ja -tehot pysyiv\u00e4t odotetusti alhaisina. Yl\u00e4m\u00e4iss\u00e4 ei uskaltanut ottaa isoja tehoja, jotta jaksaa koko reissun ajan, ja alam\u00e4ki\u00e4 oli sen verran paljon, ett\u00e4 0-watteja tuli pitki\u00e4 p\u00e4tki\u00e4. Samasta syyst\u00e4 keskivauhdit pysyiv\u00e4t alhaisina, kun yl\u00f6s ei parantunut ajaa kovaa ja alas taas ei oikein uskaltanut. My\u00f6s kylien ja kaupunkien l\u00e4pi ajaminen on tosi hidasta, kun on pieni kujia, risteyksi\u00e4 ja muuta liikennett\u00e4. En tied\u00e4 tuntuiko vaan, mutta mielest\u00e4ni py\u00f6r\u00e4ilij\u00f6it\u00e4 oli v\u00e4hemm\u00e4n kuin edellisin\u00e4 vuosina. Voi olla, ett\u00e4 Palman p\u00e4\u00e4ss\u00e4 on muutenkin v\u00e4hemm\u00e4n polkijoita kuin Alcudiassa. Palmasta p\u00e4\u00e4see kyll\u00e4 nopeammin hienoihin vuoristomaisemiin, mutta muuten saaren pohjoisosan majoituksista p\u00e4\u00e4see mukavammille reiteille. Hotellikin oli ihan OK. Aamupala ja illallinen, jotka kuuluivat hintaan, olivat ihan riitt\u00e4v\u00e4n monipuoliset, ja vaikka yritti sy\u00f6d\u00e4 maltilla, niin etenkin illalla tuli sy\u00f6ty\u00e4 liikaa. Meluisampi paikka joka tapauksessa t\u00e4m\u00e4 Helios-hotelli oli. Lentokentt\u00e4 on melko vieress\u00e4, ja huoneiden v\u00e4linen \u00e4\u00e4nieristys tuntui aika huonolta. Mutta mik\u00e4 parhainta, koko matkan itse olin terveen\u00e4, ja kalusto ja itsekin pysyiv\u00e4t ehj\u00e4n\u00e4 sek\u00e4 ajon ett\u00e4 matkustamisen ajan. <\/p>\n\n\n\n

Keskiviikko oli lentop\u00e4iv\u00e4. Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 olimme Hesassa, ja kotiin ajon j\u00e4lkeen kampetta pesuun ja py\u00f6r\u00e4n kasausta.<\/p>\n\n\n\n

Torstaiaamuna Yl\u00f6j\u00e4rvell\u00e4 sateli v\u00e4h\u00e4n vett\u00e4. Se kuitenkin taukosi aamup\u00e4iv\u00e4n aikana, ja l\u00e4hdinkin tekem\u00e4\u00e4n Nokian paloaseman juoksulenkki\u00e4. L\u00e4mp\u00f6\u00e4 oli edellisiin p\u00e4iviin ja sijaintiin verrattuna puolet v\u00e4hemm\u00e4n, eli kymmenen astetta. Pitkiss\u00e4 kamppeissa piti l\u00e4hte\u00e4 lenkille, kun oli niin kylm\u00e4n tuntuista. Juoksu tuntui yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin hyv\u00e4lt\u00e4 ja kevyelt\u00e4. 13.5 kilometrin lenkki meni hieman p\u00e4\u00e4lle tuntiin, eli keskari oli 4:39 min\/km. Lopussa tuli jopa otettua 1.5 kilometri\u00e4 v\u00e4h\u00e4n reippaampaa vauhtia. Hyv\u00e4 fiilis j\u00e4i lenkist\u00e4. P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ajelimme m\u00f6kille viett\u00e4m\u00e4\u00e4n pidennetty\u00e4 viikonloppua. Kev\u00e4\u00e4mm\u00e4ll\u00e4 aloitettu klapihomma tuli saatettua maaliin.<\/p>\n\n\n\n

Perjantaina et\u00e4m\u00f6kkitoimistolla. T\u00f6iden j\u00e4lkeen k\u00e4vin polkemassa m\u00f6kilt\u00e4 Huittinen – Huhtamo -lenkin. Matkaa kertyi 76 kilometri\u00e4 ja aikaa kului v\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4lle 2.5 tuntia. Tuulen suunta oli kaakosta, joten Huittisiin p\u00e4in p\u00e4\u00e4si aikas haipakkaa. Loppumatka olikin sitten vasta- tai sivutuuleen puskemista. Keskari oli kuitenkin reippaan alkumatkan ansiosta napsun p\u00e4\u00e4lle 30 km\/h, vaikka reitill\u00e4 oli 7 kilometri\u00e4 hiekkatiet\u00e4kin. Keskitehot olivat 174W.<\/p>\n\n\n\n

Lauantaina aamupalan j\u00e4lkeen pariksi tunniksi klapien kasaushommia. Sitten l\u00e4hdin juoksemaan Harittu – Tursa – Valaj\u00e4rvi -lenkki\u00e4. Lopussa kiersin viel\u00e4 Runkan ja S\u00e4rk\u00e4n kautta, jotta matkalle tulisi mittaa 24 kilometri\u00e4 – ja tuli muutama sata metri\u00e4 p\u00e4\u00e4llekin. Aikaa kului 2:05, eli keskariksi tuli 5:07 min\/km. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kevyesti kulki ja keskisykekin j\u00e4i mukavasti 119bpm:iin. S\u00e4\u00e4 oli my\u00f6s mit\u00e4 mainioin juoksenteluun. L\u00e4mp\u00f6\u00e4 15 astetta, melko pilvist\u00e4 ja tyynt\u00e4. Lyhyiss\u00e4 sai juosta ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Suomessa t\u00e4ll\u00e4 kaudella. Loppup\u00e4iv\u00e4 menikin sitten Alastarolla tavaran inventoinnissa.<\/p>\n\n\n\n

Sunnuntaiaamusta ensin pari tuntia risujen silppuamista. Sitten l\u00e4hdin polkemaan kotiin p\u00e4in. Reitti kulki t\u00e4ll\u00e4 kertaa ensin Koskioisiin, sielt\u00e4 Urjalankyl\u00e4n kautta Halkivahaan, ja sielt\u00e4 edelleen Sammaljoen ja Sastamalan kautta H\u00e4ij\u00e4\u00e4seen, jossa poikkesin K-marketilla hakemassa v\u00e4h\u00e4n lis\u00e4energiaa. Loppumatka kulki Heinij\u00e4rven ja Sasin kautta kotiin. Matkaa kertyi 146 kilometri\u00e4 ja aikaa kului 4:50. Keskariksi tuli j\u00e4lleen napsun p\u00e4\u00e4lle 30 km\/h 173W keskitehoilla. Lounaasta tuuli melko reippaasti. Sastamalaan (80km) asti oli sivutuulta, mutta sitten sai purjentia my\u00f6t\u00e4tuulessa jokusen kymmenen kilometrin ajan. Aluksi oli hieman viile\u00e4\u00e4, mutta l\u00e4mp\u00f6 nousi 17 asteeseen ja alkoi kyll\u00e4 tarkenemaan. Aika paljon aurinko paistoi, taivas puolipilvinen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Viikko 19-20\/2026 (4.-17.5.2026) Maanantaina oli ohjelmassa 126 kilometrin tasamaalenkki, johon kului aikaa hieman p\u00e4\u00e4lle 4.5 tuntia. Nousua ei ollut kuin 800 metri\u00e4, joten keskarikin p\u00e4\u00e4si nousemaan melkein 28 km\/h. Keskitehot 144W. S\u00e4\u00e4 oli ihan mukava, aurinko p\u00e4\u00e4osin paisteli ja l\u00e4mp\u00f6\u00e4 … Continue reading →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-3270","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3270","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3270"}],"version-history":[{"count":1,"href":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3270\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3279,"href":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3270\/revisions\/3279"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3270"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3270"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3270"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}