{"id":2766,"date":"2024-07-01T00:15:18","date_gmt":"2024-06-30T21:15:18","guid":{"rendered":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/?p=2766"},"modified":"2024-07-01T00:15:18","modified_gmt":"2024-06-30T21:15:18","slug":"saimaan-rundi","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.tomirinne.fi\/?p=2766","title":{"rendered":"Saimaan rundi"},"content":{"rendered":"\n

Viikko 26\/2024 (24.6.-30.6.2024)<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4inen lomaviikko meni reissaillun merkeiss\u00e4. Juhannuksena saavuimme Pyh\u00e4tunturille hyttysi\u00e4 sy\u00f6tt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja viikonlopuksi suuntasimme Vuokatin kautta Imatralle. Sunnuntaina sitten saavuimme takaisin kotikulmille. Ajokilometrej\u00e4 tuli siis mittariin aika lailla jokuseen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n, ja Sisunkin matkahermoja koeteltiin ihan urakalla.<\/p>\n\n\n\n

Jos viikossa on paikkakunnat vaihtuneet, niin on my\u00f6s s\u00e4\u00e4t tarjonneet kaikenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4. Pohjosessa oli viel\u00e4 ihan inhimillisi\u00e4 l\u00e4mp\u00f6\u00e4asteita, joskin vett\u00e4 sateli jokusena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Loppuviikkoa ja etel\u00e4\u00e4 kohden ment\u00e4ess\u00e4, l\u00e4mm\u00f6t nousivat jopa yli kolmenkympin. Huippuhelteet sitten p\u00e4\u00e4ttyiv\u00e4t ukkoseen ja sateeseen.<\/p>\n\n\n\n

Maanantaina tein Pyh\u00e4ll\u00e4 pitk\u00e4n maantiepy\u00f6r\u00e4lenkin. Reitti kulki Pyh\u00e4lt\u00e4 ensin Pelkosenniemelle ja sielt\u00e4 Sodankyl\u00e4\u00e4n. Sodankyl\u00e4ss\u00e4 pidin pienen tankkaustauon ja sitten matka jatkui Luoston kautta takaisin Pyh\u00e4lle. Matkaa kertyi 144 kilometri\u00e4 ja aikaa kului hieman p\u00e4\u00e4lle 4.5 tuntia. Keskari oli t\u00e4ten 31.6 km\/h ja tehot 179W. L\u00e4mp\u00f6tila l\u00e4htiess\u00e4 oli 14 astetta ja sateenuhkaakin oli ilmassa. Hieman Pelkosenniemen j\u00e4lkeen jouduinkin pukemaan sadetakin p\u00e4\u00e4lleni, kun alkoi sen verran suhjuttamaan, mutta ei se onneksi kauan kest\u00e4nyt ja pienen ajan j\u00e4lkeen sain riisua takin pois. Sodankyl\u00e4\u00e4 l\u00e4hetess\u00e4 alkoi aurinkokin jo paistelemaan ja l\u00e4mm\u00f6tkin nousi pariinkymppiin. Tauolla otinkin irtopuntit pois. Luoston j\u00e4lkeen alkoi taas tummia pilvi\u00e4 ker\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n taivaalle ja ennen Pyh\u00e4tunturia sainkin jokusen tipan niskaani. Onni oli kuitenkin my\u00f6den, sill\u00e4 vain jokunen hetki sen j\u00e4lkeen kun p\u00e4\u00e4sin perille, niin taivas aukesi ja vett\u00e4 tuli ihan kunnolla. Ihan mukava lenkki, vaikka ei siin\u00e4 kauheasti n\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4 ollut, jos ei puskista tykk\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Tiistaina vuokrasin pakallisesta liikkeest\u00e4 maastopy\u00f6r\u00e4n ja l\u00e4hdin polkemaan polkuja pitkin kohti Luostoa. Py\u00f6r\u00e4 ei ollut mik\u00e4\u00e4n kummallinen, ihan tavallinen luomu maasturi. Ei ollut edes lukkopolkimia, ja se aiheutti hieman h\u00e4mminki\u00e4 polkemiseen, kun ei ole pitk\u00e4\u00e4n aikaan maastossa mennyt ilman lukkopolkimia, jalka tuppasi lipsumaan pois polkimelta. Keli oli ihan hyv\u00e4, 16 astetta, eik\u00e4 sateenuhkaa ollut. Ensin poljin Kiimasel\u00e4lle. T\u00e4ll\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 on reitin pahimmat kivikot ja keng\u00e4tkin sain heti alkuun m\u00e4r\u00e4ksi, kun polun viereiset suot olivat tulvineet kunnon j\u00e4rvet polulle. Kiimasel\u00e4lt\u00e4 eteenp\u00e4in oli hyv\u00e4\u00e4 sorastettua uraa ja paikoin uutta kolmilankkuista pitkospuutakin, jossa oli ihan hyv\u00e4 polkea. Aiempina vuosina t\u00e4ll\u00e4 p\u00e4tk\u00e4ll\u00e4 oli soisia ja m\u00e4rki\u00e4 paikkoja, mutta nyt ei tarvinnut jalkojen kastumista pel\u00e4t\u00e4 – toki ne olivat jo valmiiksi m\u00e4r\u00e4t. Loppureitti Huttuj\u00e4rvelle oli hiekkatiet\u00e4. Reitti Huttuj\u00e4rvelt\u00e4 Kapustaan oli my\u00f6s kokonaan sorastettu, joten aiempia kivikoita ei tarvinnut nyt kolistella, vaan nousuosuuden p\u00e4\u00e4si vaivatta polkien yl\u00f6s. Kapusta laskettelin Kuukkeliin my\u00f6s hyv\u00e4kulkoista polkua pitkin. Tosin alusta oli paikoin py\u00f6re\u00e4\u00e4 sepeli\u00e4, joten tarkkana sai olla, etenkin kun vauhti p\u00e4\u00e4si v\u00e4lill\u00e4 karkaamaan. My\u00f6s m\u00e4rempi\u00e4 kohtia l\u00f6ytyi t\u00e4m\u00e4n p\u00e4tk\u00e4n alaosista. Kuukkelista suuntasin Pyh\u00e4lammelle. Alku oli hyv\u00e4\u00e4 polkua, mutta loppupuoli oli v\u00e4h\u00e4n kivisemp\u00e4\u00e4. Pyh\u00e4lammelta Lampivaaraan ja ametistikaivokselle oli alkuun my\u00f6s kivist\u00e4 ja hidaskuluista, mutta alun j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4osa oli hyv\u00e4kulkuista alustaa. Ametistikaivokselta piti sitten l\u00e4hte\u00e4 kiirell\u00e4 takaisin Pyh\u00e4tunturille, kun py\u00f6r\u00e4n laina-aika oli vain 4 tuntia. Jyristelinkin takaisin asfalttia pitkin. Pyh\u00e4ll\u00e4 tosin tein viel\u00e4 pienen lis\u00e4lenkin, kun aikaa j\u00e4i kuitenkin viel\u00e4 kymmenisen minuuttia. Py\u00f6r\u00e4ilyaika oli 3.5 tuntia ja matkaa kertyi 61 kilometri\u00e4. Puoli tuntia laina-ajasta meni pieniin taukoihin ja munkin sy\u00f6ntiin ametistikaivoksella.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Keskiviikkona oli l\u00e4mmin aamup\u00e4iv\u00e4 ja aurinko paisteli komeasti. K\u00e4vin juoksemassa Isokurun lenkin. Ensin juoksin Isokurun kodalle ja sielt\u00e4 laskin Tunturiaapan reunaan, josta suuntasin kohti Isokurua. Isokurua pitkin juoksin kohti Karhunjuomalampea ja sielt\u00e4 Tajukankaan kautta takaisin m\u00f6kille. Isokuru p\u00e4\u00e4ttyi noin 450 rappuun, jotka tuli my\u00f6s kavuttua juosten yl\u00f6s, eli ihan hyv\u00e4 reisitreeni tuli siin\u00e4kin tehty\u00e4. Matkaa kertyi 16.3 kilometri\u00e4 ja aikaa kului v\u00e4h\u00e4n alle puolitoista tuntia, eli keskari oli 5:21 min\/km ja keskisyke 130 bpm. V\u00e4h\u00e4n pelk\u00e4sin jalan kest\u00e4vyytt\u00e4, mutta mit\u00e4\u00e4n isompia kipuja ei lenkin aikana ollut.<\/p>\n\n\n\n

Torstaina l\u00e4hdimme ajamaan kohti Vuokattia, ja siell\u00e4 y\u00f6vyimmekin seuraavan y\u00f6n. Siell\u00e4 tuli tavattua mm. P\u00e4rm\u00e4kosken Krista, jonka koiraa p\u00e4\u00e4simme rapsuttelemaan ja Sisu haistelemaan. Perjantaina suuntasimme kohti Imatraa, jossa minun oli tarkoitus illalla l\u00e4hte\u00e4 Saimaa Cycle Tourin 300 km:n lenkille. Tapahtuman l\u00e4ht\u00f6paikalle poljin hotellilta hyviss\u00e4 ajoin aistimaan tunnelmaa ja sy\u00f6tt\u00e4m\u00e4\u00e4n m\u00e4k\u00e4r\u00e4isi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

L\u00e4hdin Saimaan kiertoon Peetun ja Villen kanssa. Ryhm\u00e4mme l\u00e4ht\u00f6aika oli 21:56 ja siin\u00e4 oli l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 noin pari-kolmekymment\u00e4 polkijaa, p\u00e4\u00e4osin saksalaisia. L\u00e4mp\u00f6\u00e4 l\u00e4ht\u00f6hetkell\u00e4 oli viel\u00e4 yli 20 astetta ja aurinko paisteli pilvett\u00f6m\u00e4lt\u00e4 taivaalta. L\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 tuulikaan ei ollut riesana. Py\u00f6r\u00e4n satulalaukkuun olin pakannut vararenkaan ja vaihtov\u00e4lineet sek\u00e4 kenk\u00e4suojat ja sadetakin. Runkolaukussa oli energiaa, ja taskuissa k\u00e4nnyk\u00e4n lis\u00e4ksi tuuliliivi, irtohihat ja energiaa. Eli viile\u00e4\u00e4n keliinkin olin varautunut. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Ryhm\u00e4mme piti olla 28-30 km\/h -vauhtiryhm\u00e4, mutta kun saavuimme ensimm\u00e4iseen huoltoon Lappeenrantaan, joka oli 50 km:ss\u00e4, niin keskarimme oli yli 33 km\/h:ssa. Tosin ajoimme isossa ryhm\u00e4ss\u00e4 ja reittikin oli melko tasainen. Ryhm\u00e4 oli kuitenkin jo hajonnut ja mukana oli ehk\u00e4 noin kymmenkunta polkijaa. T\u00e4ss\u00e4 ensimm\u00e4isess\u00e4 huollossa minun ei tarvinnut t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pulloja, mutta vessareissu piti tehd\u00e4, sill\u00e4 maha oli ollut v\u00e4h\u00e4n huonona alkumatkan, mutta onneksi vessak\u00e4ynti auttoi.<\/p>\n\n\n\n

Huollon j\u00e4lkeen emme l\u00f6yt\u00e4neet alkuper\u00e4ist\u00e4 ryhm\u00e4\u00e4, mutta se ei haitannut, vaan liityimme melko pian toiseen ryhm\u00e4\u00e4n, joka etenikin hyv\u00e4\u00e4 vauhtia. Ryhm\u00e4 oli my\u00f6s saksalaisryhm\u00e4. Montaakaa kilometri\u00e4 emme p\u00e4\u00e4sseet ryhm\u00e4st\u00e4 nauttimaan, sill\u00e4 “sakut” joutuivat pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n, kun yksi heid\u00e4n ryhm\u00e4st\u00e4\u00e4n joutui huoltamaan py\u00f6r\u00e4\u00e4ns\u00e4. Jatkoimme kolmestaan matkaa kohti Savitaivalta, jossa oli toinen huoltopaikka, 90 km:ss\u00e4. Y\u00f6 alkoi pimenem\u00e4\u00e4n ja uhkaavia pilvi\u00e4kin alkoi kertym\u00e4\u00e4n taivaalle. Ensin alkoi salamoita n\u00e4kym\u00e4\u00e4n kaueampana, sitten tie tuli m\u00e4r\u00e4ksi ja lopulta alkoi vett\u00e4 satamaan taivaaltakin. Kerran yksi salama v\u00e4l\u00e4hti melko l\u00e4hell\u00e4, mutta se j\u00e4i onneksi ainoaksi. Sen verran pime\u00e4\u00e4 kuitenkin oli, ett\u00e4 tangossa olevasta huomiolampusta ei ollut n\u00e4kemiseen mit\u00e4\u00e4n apua ja m\u00e4r\u00e4ll\u00e4 tiell\u00e4 ei oikein tahtonut n\u00e4hd\u00e4 kuoppia laisinkaan. Onneksi pahoja sellaisia ei kuitenkaan ollut. Olin joutunut ottamaan my\u00f6s tummat lasit pois jo jonkin aikaa aiemmin, ett\u00e4 edes jotain n\u00e4kisi, mutta siit\u00e4 tuli se haitta, ett\u00e4 \u00f6t\u00f6k\u00f6it\u00e4 alkoi napsumaan silmien seudulle. Onneksi ei mit\u00e4\u00e4n isompaa silmiin osunut. Savitaipaleen huolossa oli melko pime\u00e4\u00e4 ja kamppeet (etenkin sukat) olivat melko m\u00e4r\u00e4t, mutta l\u00e4mp\u00f6\u00e4 oli viel\u00e4kin parikymmpi\u00e4, joten kylm\u00e4 ei tullut. Huollossa t\u00e4ytin toisen pullon elktrolyyttijuomalla, ja s\u00f6in my\u00f6s pari hilloleip\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Matka jatkui Savitaipaleelta omassa kolmen hengen ryhm\u00e4ss\u00e4mme kohti Salmenrantaa, jossa oli kolmas huoltopiste. Sade oli loppunut ja tiekin muuttui pikku hiljaa kuivaksi. My\u00f6s taivas alkoi selkenem\u00e4\u00e4n, joten n\u00e4kyvyyskin parani. Salmenrannan huolto oli 120 km:n kohdalla. Siell\u00e4 oli pastapohjainen l\u00e4mmin ruoka, joka maistuikin ihan hyv\u00e4lle t\u00e4ss\u00e4 kohtaa reissua. Fyysist\u00e4 v\u00e4symyst\u00e4 ei viel\u00e4 ollut, mutta valvomisv\u00e4symyst\u00e4 alkoi taukopaikoilla olemaan, mutta py\u00f6r\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei onneksi v\u00e4sytt\u00e4nyt.<\/p>\n\n\n\n

Seuraava huolto oli 162 km:ss\u00e4 Mikkeliss\u00e4. Pikku hiljaa alkoi py\u00f6r\u00e4ilij\u00f6it\u00e4 tulemaan enemm\u00e4n selk\u00e4 edell\u00e4 vastaan, mutta kolmen hengen ryhm\u00e4\u00e4mme ei ket\u00e4\u00e4n liittynyt, ainakaan pitk\u00e4ksi aikaa. Jossain 140 km:n kohdalla takaa tuli pieni ryhm\u00e4 ohitsemme ja liityimme siihen. Pysyimme hyvin ryhm\u00e4ss\u00e4 ja liityimme my\u00f6s vetoremmiin, eli vuorotellen jokainen veti letkaa pienen matkan. T\u00e4m\u00e4 helpotti ainakin minun menoani, sill\u00e4 t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 olin vet\u00e4nyt koko ajan kolmen hengen ryhm\u00e4\u00e4mme. Saavuimme Mikkelin huoltoon t\u00e4ll\u00e4 isommalla ryhm\u00e4ll\u00e4 ja sovimme, ett\u00e4 jatkamme tauonkin j\u00e4lkeen samalla porukalla. Huollossa oli jo valoisaa ja sit\u00e4 my\u00f6den valvomisv\u00e4symyskin alkoi helpottamaan. Matka oli edennyt hyvin, sill\u00e4 keskari oli pysynyt yli kolmessakympiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Seuraava huolto Anttolassa olisi jo 191 km:ss\u00e4, eli sinne ei ajanut kuin tunnin verran. Reitti oli muuttunut m\u00e4kisemm\u00e4ksi ja keskari alkoikin tippumaan, mutta sill\u00e4 nyt ei ollut mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4. Porukkamme pysyi hyvin kasassa ja vetovuorot vaihtuivat tiuhaan. Itse skippasin Anttolan huollon ja j\u00e4in odottamaan muuta porukkaa huollon j\u00e4lkeen. Reitti jatkui m\u00e4kisen\u00e4 ja ryhm\u00e4ss\u00e4 alettiin toivomaan yl\u00e4m\u00e4kiin v\u00e4h\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n vauhtia. Pistohiekan huolto oli 214 km:ss\u00e4 ja siell\u00e4 pys\u00e4hdyimme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n toisen l\u00e4mpim\u00e4n aterian. Ruoka oli kuitenkin melko surkeaa ja ainakin minulle liian tulista, joten se j\u00e4i sy\u00f6m\u00e4tt\u00e4 ja tyydyin pariin pullan siivuun ja omiin ev\u00e4isiin.<\/p>\n\n\n\n

Pistohiekan j\u00e4lkeen oli viel\u00e4 kaksi huoltopistett\u00e4, 248 km:ss\u00e4 Puumalassa ja 280 km:ss\u00e4 Ruokolahdella. Pys\u00e4hdyimme molemmissa, mutta itse j\u00e4tin j\u00e4lkimm\u00e4isen antimet v\u00e4liin ja tyydyin odottelemaan muita ryhm\u00e4l\u00e4isi\u00e4 varjossa, sill\u00e4 l\u00e4mp\u00f6tila oli noussut taas 25 asteeseen ja aurinkokin porotti. Itsell\u00e4ni ei ollut viel\u00e4 mit\u00e4\u00e4n isompia vaikeuksia, mutta ryhm\u00e4ss\u00e4mme alkoi kuulumaan toiveita rauhallisemmasta vauhdista. My\u00f6s vastatuuli alkoi verottamaan vauhtia. Viimeisell\u00e4 kympill\u00e4 ryhm\u00e4mme hajosi ja meid\u00e4n alkuper\u00e4inen kolmikkomme j\u00e4i muusta joukosta v\u00e4h\u00e4n j\u00e4lkeen ja poljimme minun vet\u00e4m\u00e4n\u00e4 viimeiset kilometrit maaliin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n