![\"\"](\"http:\/\/www.tomirinne.net\/wp-content\/uploads\/2020\/09\/DSC_0820.jpg\")
<\/a><\/p>\nLuumallilta Rumakuruun kulkeva reitti on maisemiltaan yksi Kiilop\u00e4\u00e4n suosikeistani, harmi vaan kun sinne p\u00e4\u00e4sy on aina niin kovan ty\u00f6n takana. Rumakurusta suuntasin kohti Iisakkip\u00e4\u00e4n P\u00e4\u00e4si\u00e4iskurua. Nousu Iisakkip\u00e4\u00e4lle on melko loivaa, mutta paikoin kivist\u00e4. P\u00e4\u00e4si\u00e4iskurun n\u00e4k\u00f6alapaikan j\u00e4lkeen on viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n matkaa hyv\u00e4kulkuista py\u00f6r\u00e4uraa, mutta sitten reitti muuttu hankalammaksi. Ennen Tammukkaojan tulipaikkaa py\u00f6r\u00e4\u00e4 joutui taluttamaan ja jopa kantamaan joitain p\u00e4tki\u00e4. T\u00e4t\u00e4 hankalaa osuutta kesti reilun kilometrin verran. Tammukkaojan tulipaikalta Vellins\u00e4rpim\u00e4n p\u00e4iv\u00e4tuvalle on matkaa kolmisen kilometri\u00e4. P\u00e4\u00e4osin t\u00e4m\u00e4 p\u00e4tk\u00e4 on melko hyv\u00e4kulkuista. Etenkin t\u00e4h\u00e4n suuntaan py\u00f6rr\u00e4illessa\u00e4, kun reitti on koko ajan loivaa laskua, matkan teko oli mukavan “pikku-teknist\u00e4”. Loppuosassa oli pari ojan ylityst\u00e4 ja soistakin, mutta t\u00e4h\u00e4n aikaan vuodesta n\u00e4ist\u00e4kin kohdista selvisi kuivin jaloin.<\/p>\n
V\u00e4llins\u00e4rpim\u00e4st\u00e4 jatkoin Kaunisp\u00e4\u00e4n laskettelukeskuksen kautta kohti Laanilaa ja Ruijanpolun alkuun. T\u00e4m\u00e4 reilun kymmenen kilometrin mittainen v\u00e4li on p\u00e4\u00e4osin hyv\u00e4kulkuista hiekkatiet\u00e4 tai latupohjaa. Isoja m\u00e4ki\u00e4 ei ole suuntaan tai toiseen, Saariselk\u00e4 – Laanila v\u00e4li\u00e4 lukuunottamatta. Laanilan ja Ahop\u00e4ille kulkevan reitin v\u00e4linen Ruijanpolun noin 2 kilometrin osuus on kapeaa polkua, mutta suht hyv\u00e4kulkuista, joskin juuria reitill\u00e4 on melko paljon. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen jatkoin Ruijanpolkua Kakslauttanen – Kiilop\u00e4\u00e4 v\u00e4liselle hiihtouralle. T\u00e4m\u00e4 v\u00e4li on nelisen kilometri\u00e4 pitk\u00e4 ja melko haasteellinen. Alkuun on muutama “dyyni”, joiden yl\u00e4- ja alam\u00e4et ainakin min\u00e4 jouduin taluttamaan py\u00f6r\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen noustaa loivasti puolentoista kilometrin verran, melko hyv\u00e4kulkuista reitti\u00e4, mutta loppup\u00e4tk\u00e4 onkin sitten eritt\u00e4in kivikkoista. Jalkautua ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvitse, mutta meno on hidasta ja renkaan sovittamista kivien v\u00e4liin. Hiihtouralle p\u00e4\u00e4syn j\u00e4lkeen m\u00f6kille ei en\u00e4\u00e4 olekaan matkaa kuin pari kilometri\u00e4.<\/p>\n Illalla teimme viel\u00e4 koirien kanssa Sivakkaojan reilun 5 kilometrin k\u00e4velylenkin ja samalla k\u00e4vimme paistamassa makkarat Sivakkaojan laavulla. T\u00e4m\u00e4 lenkki on my\u00f6s yksi suosikeistani hienon m\u00e4ntykankaan ansiosta.<\/p>\n Perjantaiaamulla tein koirien kanssa reilun 9 kilometrin \/ vajaan kahden tunnin k\u00e4velylenkin. S\u00e4\u00e4 oli tihkusateinen, mutta l\u00e4mp\u00f6\u00e4 oli hieman p\u00e4\u00e4lle kymmenen astetta. K\u00e4velimme ensin pari kilometri\u00e4 Kakslauttasiin p\u00e4in latu-uraa pitkin. Siit\u00e4 k\u00e4\u00e4nnyimme Ruijanpolulle ja menimme Sivakkaojan laavun ohi, ja seurasimme Sivakkaojan vieress\u00e4 kulkevaa polkua Sivakkalaaksoon ja Niilanp\u00e4\u00e4n porok\u00e4mp\u00e4lle johtavalle hiekkatielle. Hiekkatiet\u00e4 laskettelimme takaisin m\u00f6kille pienoisessa vesisateessa.<\/p>\n Aamup\u00e4iv\u00e4n tuli vett\u00e4 melko kovinkin, mutta s\u00e4\u00e4ennusteen lupauksen mukaan sade lakkasi puoli kahdelta ja v\u00e4h\u00e4n ajan p\u00e4\u00e4st\u00e4 alkoi aurinkokin paistamaan. L\u00e4hdin tekem\u00e4\u00e4n py\u00f6r\u00e4lenkki\u00e4 vuokra-f\u00e4till\u00e4 heti kun s\u00e4\u00e4 salli. Sen verran paljon oli l\u00e4t\u00e4k\u00f6it\u00e4 matkan varrella, ett\u00e4 kura lensi mukavasti f\u00e4tin renkaista. Ja kun lokareita ei ollut, niin vaatteet olivat sen mukaiset.<\/p>\n Aluksi poljin latu-uria pitkin Laanilan kautta Kaunisp\u00e4\u00e4n laskettelukeskuksen ohi aina Kaunisp\u00e4\u00e4lle ja Moitakuruun johtavalle risteykselle. Ennen Laanilaa tosin poikkesin Ruijanpolulle testaamaan f\u00e4tin ajo-ominaisuuksia polulla. Alkup\u00e4tk\u00e4 olikin jo tuttua reitti\u00e4 aiemmilta p\u00e4ivilt\u00e4. F\u00e4ttikin rullasi mukavasti ja my\u00f6t\u00e4tuulessa meno olikin ihan reipasta. Risteyksen j\u00e4lkeen piti ylitt\u00e4\u00e4 Lutto ja sen yhteydess\u00e4 oleva suo. Tuossa oli onneksi pitkospuut, jota pitkin k\u00e4velin ja talutin kiltisti py\u00f6r\u00e4\u00e4.<\/p>\n Suon ylityksen j\u00e4lkeen reitti l\u00e4hti nousemaan kohti Palop\u00e4\u00e4t\u00e4. Alusta oli ihan hyv\u00e4kuntoista latu-uraa eik\u00e4 nousussa ollut irtokivist\u00e4 vaivaa. V\u00e4lill\u00e4 sai kyll\u00e4kin hakea pient\u00e4 vaihdetta, jotta nousu taittuisi kevyemmin. Reitin varrella oli hienoa m\u00e4ntykangasta, mutta ylemp\u00e4n\u00e4 alkoi tulla my\u00f6s avotunturia ja selke\u00e4n s\u00e4\u00e4n ansiosta n\u00e4kym\u00e4t olivat komeat ja pitk\u00e4lle kantavat. Nousua oli noin 2.5 kilometrin verran.<\/p>\n Laskeutuminen olikin sitten kivisemp\u00e4\u00e4 reitti\u00e4. Irtokivi\u00e4 oli paljon ja sai olla tarkkana mist\u00e4 kohtaa ajoi. Vauhtia ei uskaltanut kovinkaan paljon pit\u00e4\u00e4. Laskua keski reilun parin kilometrin verran. Moitakurun p\u00e4iv\u00e4tupa oli jokusen sataa metri\u00e4 uran sivussa, ja sinne piti ajaa mets\u00e4reitti\u00e4 pitkin, sill\u00e4 virallinen ura oli sen verran soista ja m\u00e4rk\u00e4\u00e4, ettei siit\u00e4 viitsinyt edes f\u00e4till\u00e4 ajaa. Tosin pohjaa oltiin kunnostamassa kankaalla ja isolla murskeella, joten seuraavalla kertaa p\u00e4iv\u00e4tuvalle p\u00e4\u00e4see varmaankin v\u00e4h\u00e4n sujuvammin.<\/p>\n Moitakurun ja Luttotuvan v\u00e4linen noin 6 kilometrin p\u00e4tk\u00e4 oli hyv\u00e4kulkuista latu-uraa. Melkein koko p\u00e4tk\u00e4 oli loivaa alam\u00e4ke\u00e4, joten se taittui melko vauhdikkasti. Sateen j\u00e4lkeisi\u00e4 isoja vesil\u00e4t\u00e4k\u00f6it\u00e4 joutui paljon kiertelem\u00e4\u00e4n, mutta vaatteet olivat jo sen verran kuraiset, ettei pienest\u00e4 lis\u00e4st\u00e4 olisi ollut haittaakaan.<\/p>\n Muutama kilometri Luttotuvalta eteenp\u00e4in tulin samaan risteykseen josta k\u00e4\u00e4nnyin Luttton ylitt\u00e4ville pitkospuille. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen poljin tuloreitti\u00e4ni Saarisel\u00e4n Vanhasel\u00e4lle asti, josta k\u00e4\u00e4nnyin Rumakuruun johtavalle reitille. Ennen Rumakurua reitille mahtui muutama rapsakka yl\u00e4- ja alam\u00e4ki, mutta kaiken kaikkiaan t\u00e4m\u00e4 v\u00e4li oli vauhdikasta menoa hyv\u00e4pohjaisella latu-uralla. Rumakurusta suuntasin vanhaa tullua hienoa reitti\u00e4 Luulammille ja sielt\u00e4 nousin kohti Kiilop\u00e4\u00e4t\u00e4, samaa reitti\u00e4, jota olin edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 laskenut toiseen suuntaan. Majapaikalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni matkaa oli kertynyt n.53 km ja aikaa kulunut hieman vajaa kolme ja puoli tuntia. Nousumetrej\u00e4 oli n. 750.<\/p>\n Lauantai oli viimeinen p\u00e4iv\u00e4 Kiilop\u00e4\u00e4ll\u00e4. Se alkoi 6.5 kilometrin \/ reilun puolentoista tunnin koiralenkill\u00e4. K\u00e4velimme Luulammelle johtavaa polkua ja k\u00e4vimme katsomassa poroaidan “toisella puolella” olevaa Luulammen kurua. Takaisin k\u00e4velimme avotunturia pitkin poroaikan portille, joka sijaitsee l\u00e4hell\u00e4 Kiilo-ojan alkul\u00e4hteit\u00e4.<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4vin tekem\u00e4ss\u00e4 viikon toisen juoksulenkin. Alkuun juoksin puolitoista kilometri\u00e4 Kaksalauttasiin p\u00e4in latu-uraa pitkin, jonka j\u00e4lkeen k\u00e4\u00e4nnyin kohti Kiilop\u00e4\u00e4t\u00e4 johtavaa uraa. Alku oli latu-uraa, mutta Kiillop\u00e4\u00e4lle johtavan tien ylityksen j\u00e4lkeen reitti muuttui v\u00e4h\u00e4ksi aikaa kapeaksi kivikkoiseksi poluksi, jonka j\u00e4lkeen tulin viralliselle Kiilop\u00e4\u00e4lle johtavalle reitille. Viimeinen reilu kilometri oli jyrkk\u00e4\u00e4 nousua, johon sis\u00e4ltyi noin 100 puuporrasaskelmaa. Kokonaisuudessaan nousua kesti reilun kolmen kilometrin verran ja tuolla matkalla oli 240 nousumetri\u00e4.<\/p>\n Kiilo\u00e4\u00e4n huiputuksen j\u00e4lkeen juoksin alas retkeilykeskukselle ja l\u00e4hdin juoksemaan samaa Luulammille johtavaa uraa kuin mit\u00e4 aamulla olimme koirien kanssakin k\u00e4velleen. Reilun kahden kilometrin matkan ja 135 nousumetrin j\u00e4lkeen siirryin poroaitaa l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 olevalle Luulammin uralle ja juoksin sit\u00e4 alas ja takaisin m\u00f6kille. Matkaa kertyi 11.4 kilometri\u00e4 ja aikaa kului hieman p\u00e4\u00e4lle tunti. Nousua oli kaikenkaikkiaan 380 metri\u00e4. Reidet olivat melko kovilla ja sunnuntaina etureidet olivatkin niin jumissa, ettei tehnyt mieli tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n reeni\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Viikko 39\/2020 (21.-27.9.2020) Maanantaina ajelimme Rovaniemelt\u00e4 Kiilop\u00e4\u00e4lle, ja jo iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 majoituimme Suomen ladun m\u00f6kkiin Kiilop\u00e4\u00e4n keskuksessa. Auton tyhjennyksen ja koiralenkin j\u00e4lkeen k\u00e4vimme sumuisella Kaunisp\u00e4\u00e4ll\u00e4 lohisopalla ja sen j\u00e4lkeen hakemaan j\u00e4\u00e4kaapin t\u00e4ytett\u00e4 Saarisel\u00e4n keskustasta. Koiralenkkien lis\u00e4ksi muuta liikunnallista aktiviteettia maanantaille ei … Continue reading <\/a><\/p>\n