Se on nyt kymmenes per\u00e4tt\u00e4inen maaliskuun ensimm\u00e4inen sunnuntaiaamu kun kello p\u00e4r\u00e4ht\u00e4\u00e4 soimaan puoli nelj\u00e4n aikoihin. Maaliin kun viel\u00e4 suksimalla selvi\u00e4isi, niin j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4t ovat luvanneet kymmenest\u00e4 kerrasta hopeoidun mitallin kouraan. Arvometallin toivossa k\u00f6ny\u00e4n alakertaan tarkastamaan aamun s\u00e4\u00e4tilaa. Vajaat\u00a0 11 astetta pakkasta mittari n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, mutta jos vanhat merkit paikkansa pit\u00e4\u00e4, niin jokusella asteella se viel\u00e4 kiristyy ennenkuin tykki Niinisalossa kajahtaa. Lunta ei y\u00f6n aikana ihme ja kumma ollut tullut – sen riesan se on useana edellisen\u00e4 vuonna ihan kiusaksi tehnyt.<\/p>\n
Aamupuurolla kello oli viel\u00e4 sen verran sekaisin, ett\u00e4 tuli turhaan hoputettua Tuulia, sill\u00e4 aikaa l\u00e4htemiseen oli viel\u00e4 vajaan tunnin verran. Ei olisi ollut ensimm\u00e4inen kerta kun olisin ollut tunnin liian aikaisin valmiina l\u00e4ht\u00f6\u00f6n. \u00c4kki\u00e4 se aika kuitenkin vier\u00e4hti kun kamppeita pakkasi ja p\u00f6nt\u00f6ll\u00e4 k\u00f6k\u00f6tti.<\/p>\n
Asteella oli pakkanen ehtinyt\u00a0kiristy\u00e4 kun suuntasimme auton kohti Teivon ravirataa ja siell\u00e4 odottavaa bussikyyti\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on nyt toinen vuosi kun k\u00e4yt\u00e4mme ekologista vaihtoehtoa ja\u00a0rahtaamme itsemme l\u00e4ht\u00f6paikalle yhteisell\u00e4 bussikuljetuksella. S\u00e4\u00e4styyp\u00e4h\u00e4n parin sadan kilometrin bensat\u00a0sek\u00e4 joku onnekas sukulainen aamuher\u00e4tykselt\u00e4. Bussimatka sujuu ripe\u00e4sti kun itse nuokkuu ja kuuntelee samalla naapuripenkkien veteraanien juttuja. Tuuli v\u00e4h\u00e4n valittelee mahaansa, mutta se laitettiin kisaj\u00e4nnityksen piikkiin. Itse kyll\u00e4kin tutustuin bussin WC -kalustoon.<\/p>\n
Pelipaikalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4 oli vuorossa perinteiset rituaalit. Vessakierros, “viimeinen voitelu” ja viimetingassa l\u00e4ht\u00f6alueelle saapuminen ovat perinteit\u00e4 joista ei voi poiketa. T\u00e4ll\u00e4 kertaa tuli viel\u00e4 lis\u00e4ksi pieni arpominen, ett\u00e4 mill\u00e4 varustuksella matkaa l\u00e4htisi, sill\u00e4 pakkasta oli viidentoista asteen verran. P\u00e4\u00e4dyin osittain\u00a0kevennettyyn varustukseen vaikka alkumatkasta tulisikin\u00a0kylm\u00e4\u00e4 kyyti\u00e4.<\/p>\n
L\u00e4ht\u00f6alueelle siis j\u00e4lleen viime minuuteilla, mutta ei kuitenkaan niin my\u00f6h\u00e4\u00e4n, etteik\u00f6 olisi perinteisi\u00e4 puheita kuullut. J\u00e4lleen muistutettiin hyv\u00e4n fyysisen kunnon tuomista eduista,\u00a0sek\u00e4 k\u00e4skettiin pit\u00e4\u00e4 huolta itsest\u00e4 ja toisista. Tosin ulkomaaksi k\u00e4skettiin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n vaan huolta itsest\u00e4\u00e4n. Voisikohan sen tulkita niin, ett\u00e4 ulkomaalaisten ei tarvitse pit\u00e4\u00e4 huolta\u00a0suomalaisista, mutta suomalaisten kyll\u00e4kin kannattaa katsoa v\u00e4h\u00e4n ulkolaisten per\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Tykki taas potkaisi hiiht\u00e4j\u00e4t liikkeelle, ainakin heti sitten kun oli saanut ker\u00e4ilty\u00e4 vehkeens\u00e4 ja tasattua\u00a0sykkeens\u00e4 paukauksen aiheuttaman s\u00e4ik\u00e4hdyksen j\u00e4lkeen. Heti ensi potkuista havaitsi, ett\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n ei oikein luista. Tasaty\u00f6nt\u00f6 ei luisuttanut suksea niin pitk\u00e4lle kuin viereisen ladun menij\u00e4ll\u00e4. Olikohan “viimeinen voitelu” ollut sittenkin v\u00e4h\u00e4n turhan runsas.<\/p>\n
Sen verran on kymmenen vuoden aikana viisastunut (tai laiskistunut), ett\u00e4 alkuh\u00f6ntyily j\u00e4i aika v\u00e4hiin. En l\u00e4htenyt siihen i\u00e4nikuiseen ladunvaihtorumbaan jota useat harrastavat parin ensimm\u00e4isen kilometrin aikana – jos tarvetta on, niin kyll\u00e4 sen kaverin ohi ehtii\u00a0p\u00e4\u00e4seem\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemminkin, eik\u00e4 tule ainakaan rikottua v\u00e4lineit\u00e4\u00e4n. Muutama sen verran innokkaan oloinen ohittelija pyyh\u00e4lsi ohi, ett\u00e4 piti laittaa oikein numero muistiin, ett\u00e4 kuinkas \u00e4kki\u00e4 he maaliin oikein ehtiv\u00e4t, kun tuollaisella h\u00f6nk\u00e4ll\u00e4 alussa jo painelee.<\/p>\n
Alussa kyyti oli tosiaan vilpoisen oloista ja jossain paikoin jopa kylm\u00e4\u00e4. Ensimm\u00e4isell\u00e4 juotolla Kuninkaanl\u00e4hteell\u00e4 parta oli jo sen verran j\u00e4\u00e4ss\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4n sulattanut muu kuin l\u00e4mpim\u00e4n mehun aikaansaama h\u00f6yry. J\u00e4mille asti kone oli v\u00e4h\u00e4n kohmeessa ja vaikka valitsemani letkat eiv\u00e4t kovin kauhaa kyyti\u00e4 pit\u00e4neetk\u00e4\u00e4n, niin silti oli koko ajan\u00a0kuin\u00a0jojon p\u00e4\u00e4ss\u00e4. J\u00e4min j\u00e4lkeen sitten dieseli alkoi v\u00e4h\u00e4n l\u00e4mpe\u00e4m\u00e4\u00e4n ja meno alkoi piristym\u00e4\u00e4n (tai ainakin se silt\u00e4 tuntui, vauhti tuskin kiristyi).<\/p>\n
J\u00e4min j\u00e4lkeen k\u00e4vi selv\u00e4ksi, ett\u00e4 ensimm\u00e4inen tavoite, p\u00e4\u00e4st\u00e4 lentokent\u00e4lle ennen puoli-Pirkan l\u00e4ht\u00f6\u00e4, ei ollut en\u00e4\u00e4n saavutettavissa. V\u00e4h\u00e4n ennen Vatulan juottoa, kun kolmannes oli takana, alkoi n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 toinenkin tavoite, kuuden ja puolen tunnin aika,\u00a0alkaisi karata k\u00e4sist\u00e4.<\/p>\n
Vatulan ja lentokent\u00e4n v\u00e4liss\u00e4 alkoi porukka jo harvenemaan ja letkat lyhenem\u00e4\u00e4n. V\u00e4lill\u00e4 sai hiihdell\u00e4 pitki\u00e4 p\u00e4tki\u00e4 niin ettei ket\u00e4\u00e4n n\u00e4kynyt edess\u00e4 eik\u00e4 (varmaankaan)\u00a0takanakaan. Mutta mik\u00e4s siin\u00e4 oli hiihdelless\u00e4, kun aikatavoitteita ei en\u00e4\u00e4n ollut, hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa olevat ladut alla ja muutenkin tuntui jaksavan ihan hyvin.<\/p>\n
Kentokentt\u00e4 tuli saavutettua ajassa n. 3:12, eli puoli-Pirkkalaiset olivat ehtineet l\u00e4hte\u00e4 jo hyv\u00e4n aikaa sitten. Matkaa oli kulunut 44 km, eli kuuden ja puolen tunnin alitus\u00a0ei oikein ollut en\u00e4\u00e4n mahdollista, sill\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4inen puolikas on ollut aina toista kymment\u00e4 minuuttia hitaampi kuin ensimm\u00e4inen.\u00a0Ladut olivat pysyneet hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa puolikkaan menij\u00f6idenkin j\u00e4lkeenkin eik\u00e4 ruuhkiakaan ainakaan heti ilmennyt. Kyr\u00f6skoskelle sai lasketella aika hiljaisen liikenteen vallitessa laduilla. Ulkoministerillemme oli joku pystytt\u00e4nyt kannatuskyltin ladun varteen – Rinteen pojan mahdolliset kannatusjoukot olivat kyll\u00e4styneet odottelemaan ja l\u00e4hteneet kotiin.<\/p>\n
Sitten olikin edess\u00e4 aina pel\u00e4tty k\u00e4velyosuus. Ei pel\u00e4tty sen vuoksi, ett\u00e4 se olisi erityisen rankka, pitk\u00e4 tai jotain sellaista, ei, vaan sen vuoksi, ett\u00e4 siin\u00e4 j\u00e4\u00e4tyv\u00e4t aina sormet aivat totaalisesti. Ja niin j\u00e4\u00e4tyi nytkin. Voi sit\u00e4 tuskaa kun km:n k\u00e4velyn j\u00e4lkeen\u00a0suksia laittaa takaisin jalkaa ja alkaa lykkim\u00e4\u00e4n taas sauvoilla. Ensin on j\u00e4\u00e4ss\u00e4, sitten l\u00e4htee tunto, mutta melkein pahinta on se kun veri alkaa taas kier\u00e4m\u00e4\u00e4n sormissa ja tunto palautuu – tuntuu kuin sormet r\u00e4j\u00e4ht\u00e4isiv\u00e4t siihen paikkaan. Muutaman kilometrin aikana ehtii miettim\u00e4\u00e4n montako sormea pit\u00e4\u00e4 amputoida ja j\u00e4\u00e4k\u00f6 nen\u00e4n kaivamis sormi\u00a0j\u00e4ljelle, mutta asia yleens\u00e4 unohtuu siin\u00e4 vaiheessa kun aletaan kipuamaan kohti Lintuharjun huoltopistett\u00e4 kohden.<\/p>\n
Yleens\u00e4 ennen Rokkakoskea alkaa jo tekem\u00e4\u00e4n huonoa, kangistumaan yms. v\u00e4symisen\u00a0merkkej\u00e4, mutta nyt n\u00e4it\u00e4 merkkej\u00e4 ei ilmaannu. Se tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 liian hiljaa on tultu, ja kyll\u00e4 kello ja sykemittarikin sen todistivat. Tahtia oli kiristett\u00e4v\u00e4 sill\u00e4 aika\u00a06:45:kin alkoi n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n mahdottomalta saavuttaa. Ja kun sykkeetkin py\u00f6ri siin\u00e4 140 kieppeill\u00e4, niin varaakin pit\u00e4isi olla.<\/p>\n
Rokkakosken j\u00e4lkeiset nousut suoriutuivat yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n kivuttomasti. V\u00e4h\u00e4n ennen Pentinmaan juottoa tuli selk\u00e4 edell\u00e4 vastaan toinen niist\u00e4 alkukilometrien muistiinlaitetuista\u00a0ohittelijoista. Eip\u00e4 ollut en\u00e4\u00e4n kauhea h\u00f6nky eteenp\u00e4in. Itsell\u00e4ni sen sijaan tuntui kulkevan viel\u00e4 hyvin ja suksikin tuntui luistavan alkumatkaa paremmin. Viimeisell\u00e4 juotolla Julkuj\u00e4rvell\u00e4k\u00e4\u00e4n ei tuntunut viel\u00e4 ollenkaan pahalta joten ei muuta kuin t\u00e4ysi h\u00f6yry p\u00e4\u00e4ll\u00e4 loppuun asti. Toinen muistiin pantu numero tuli eteen v\u00e4h\u00e4n Julkuj\u00e4rven j\u00e4lkeen, ja n\u00e4ist\u00e4 saavutuksista mieli v\u00e4h\u00e4n kirkastui, vaikka aika n\u00e4ytt\u00e4isikin painuvat paljon p\u00e4\u00e4lle 6\u00bd tunnin. Loppuvitosella tuli viel\u00e4 ohiteltua muutama oman sarjan menij\u00e4kin, mutta loppusuoralle sai lasketella yksikseen eik\u00e4 loppukiri\u00e4 tarvinnut ottaa.<\/p>\n
J\u00e4rjest\u00e4j\u00e4tkin pitiv\u00e4t lupauksensa ja ojensivat minulle kymmenennen l\u00e4pihiihdetyn Pirkan kunniaksi hopeoidun mitallin – kyll\u00e4 nyt kelpaa. Aika ei tosin ollut kovin kehuttava 6:41:30. Ja kun voimiakin\u00a0j\u00e4i, niin j\u00e4tin auton Tuulin hoidettavaksi ja\u00a0hiihdin\u00a0rangaistukeksi viel\u00e4 Lamminp\u00e4\u00e4st\u00e4 kotiin ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen 4 km. Sitten kyll\u00e4 kelpasi sauna,\u00a0ruoka\u00a0ja miesten 50 km MM-hiihdon loppuratkaisun katsominen\u00a0– vaikka norjalainen sen voittikin.<\/p>\n
Ja niinkuin t\u00e4ss\u00e4 kohtaa kuuluu aina sanoa – ensi vuonna uudestaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Se on nyt kymmenes per\u00e4tt\u00e4inen maaliskuun ensimm\u00e4inen sunnuntaiaamu kun kello p\u00e4r\u00e4ht\u00e4\u00e4 soimaan puoli nelj\u00e4n aikoihin. Maaliin kun viel\u00e4 suksimalla selvi\u00e4isi, niin j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4t ovat luvanneet kymmenest\u00e4 kerrasta hopeoidun mitallin kouraan. Arvometallin toivossa k\u00f6ny\u00e4n alakertaan tarkastamaan aamun s\u00e4\u00e4tilaa. Vajaat\u00a0 11 astetta pakkasta … Continue reading