![](\"https:\/\/www.himostrail.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/07\/Himos-Extreme-2018.jpg\")
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Viikko 33\/2018 (13. – 19.8.2018)<\/p>\n
T\u00e4lle viikolle kertyi harvinaisen v\u00e4h\u00e4n taskeja. Kaikenn\u00e4k\u00f6iset muut menot h\u00e4iritsiv\u00e4t normaalirytmi\u00e4 sen verran, ett\u00e4 viikolle ei tullut kuin ty\u00f6matkapy\u00f6r\u00e4ily\u00e4 kolmena p\u00e4iv\u00e4n, yksi jalkahieronta ja yksi 16 km:n juoksu aamulla t\u00f6ihin.<\/p>\n
Yksi syy v\u00e4h\u00e4iseen reeniin oli lauantaina kalenteriin ilmestynyt Himos Trail Extreme. Kyseinen h\u00e4ppeninki j\u00e4rjestettiin nimens\u00e4 mukaisesti Himoksen laskettelukeskuksessa ja Extreme tarkoitti, ett\u00e4 matkana oli 26 km ja nousua oli yhteens\u00e4 hulppeat 945 m. Vaihtoehtoina oli juosta my\u00f6s hieman lyhyempi (17 km) tai sitten tuplata Extreme-matka (ja nousumetrit). Itse otin siis Extremen – kaikilla mausteilla.<\/p>\n
Sen verran mielenkiintoinen reitti oli, ett\u00e4 etuk\u00e4teen oli hankala arvioida, mik\u00e4 voisi olla sopiva vauhdinjako reitille, kun matkan aikana kuitenkin tulisi olemaan nelj\u00e4 melko hapokasta nousua. Arvioni etuk\u00e4teen oli, ett\u00e4 jos 6 min\/km vauhtia p\u00e4\u00e4sisi, niin hyv\u00e4 olisi. Juomarepun p\u00e4\u00e4tin ottaa my\u00f6s varmuuden vuoksi matkaan mukaan, vaikka reitill\u00e4 olikin nelj\u00e4 juottopistett\u00e4.<\/p>\n
Startti oli klo 13:30, jolloin l\u00e4mp\u00f6\u00e4 oli pikkuisen reilut parikymment\u00e4 astetta ja aurinko paisteli. Noin 250 Extreme ja Challenge -sarjalaista l\u00e4htiv\u00e4t tuolloin matkaan. Ensimm\u00e4inen kunnon nousi tuli jo 500 m juoksun j\u00e4lkeen. Nousimme reilun kilometrin aikana reilusti toista sataa metri\u00e4. Itse juoksin t\u00e4ss\u00e4 m\u00e4ess\u00e4 jo jalat sen verran hapoille, ett\u00e4 se kostautui seuraavien kilometrien aikana. Olisi pit\u00e4nyt malttaa ja k\u00e4vell\u00e4 suurempi osa yl\u00e4m\u00e4est\u00e4.<\/p>\n
Viiden kilometrin kohdilla oli ensimm\u00e4inen juotto ja siihen menness\u00e4 olimme nousseet jo toisenkin reilun sadan nousumetrin m\u00e4en. Tosin se oli hieman loivempi kuin ensimm\u00e4inen. Se oli my\u00f6s sen verran huonokulkuisempi, ett\u00e4 siin\u00e4 tuli v\u00e4kisinkin k\u00e4velty\u00e4. Juotossa ei kauheasti aikaa tuhlattu, vaan matka jatkui pienen vesih\u00f6rpyn ja suklaan palasen j\u00e4lkeen.<\/p>\n
Seuraavalla nelj\u00e4ll\u00e4 kilometrill\u00e4 ei ollut kovin pitki\u00e4 nousuja. Jokunen lyhyempi ja jyrkempi, joissa joutui ottamaan k\u00e4velyaskelia. Maha alkoi hieman oireilemaan ja muitakin pistoksia alkoi rinnassa tuntumaan. Onneksi ei mit\u00e4\u00e4n sen pahempaa ja matka sai jatkua. Jalat alkoivat olemaan jo t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa kovilla, oikeassa akillesj\u00e4nteess\u00e4kin alkoi polkujen r\u00f6ykytys tuntumaan.<\/p>\n
Reilun kymmenen kilometrin kohdalla, kun pitk\u00e4 alam\u00e4ki oli suoritettu, p\u00e4\u00e4simme reitin hankalimpaan nousuun, ns. nelivetoon. Juoksuaskeliin ei ollut mit\u00e4\u00e4n mahdollisuuksia, sen verran jyrkk\u00e4 ja huonokuntoinen nousu oli, mutta ei nyt sent\u00e4\u00e4n ihan nelivedolle tarvinnut laittaan. Jalat hapottivat m\u00e4ke\u00e4 k\u00e4velless\u00e4kin ihan t\u00f6rke\u00e4sti ja m\u00e4en p\u00e4\u00e4ll\u00e4 juoksuun l\u00e4ht\u00f6 oli suht kankean oloista. Onneksi seuraavat kilometrit, aina toiseen juottoon (13 km kohdalla) asti, olivat melko hyv\u00e4- ja nopeakulkuista, joten keskivauhti nousi ja jalatkin palautuivat, kun p\u00e4\u00e4si rennommin juoksemaan. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa tosin alkoi tulemaan lyhyemm\u00e4n matkan juoksijoita selk\u00e4 edell\u00e4 vastaan ja niit\u00e4 sai ohitella oikealta ja vasemmalta.<\/p>\n
Jossain nelj\u00e4toista kilometrin kohdilla tuli ryyn\u00e4tty\u00e4 ensimm\u00e4isen kerran. Muutamaan kertaan oli ollut jo l\u00e4hell\u00e4, mutta tuossa kohtaa otettiin sitten ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa maakontaktia. Polviin tuli v\u00e4h\u00e4n skr\u00f6p\u00f6\u00e4, mutta se ei menoa haitannut.<\/p>\n
Viidentoista kilometrin kohdilla alkoi jyrkk\u00e4 alam\u00e4ki, joka p\u00e4\u00e4ttyi kisakeskuksen l\u00e4pijuoksuun ja heti per\u00e4\u00e4n viimeiseen kunnon nousuun. Noin 90 m nousua noin 600 metriin laittoi j\u00e4lleen k\u00e4velem\u00e4\u00e4n. Aurinko porotti ja oli muutenkin melko hapokas olo.<\/p>\n
Kolmas juotto oli 17,6 km:n kohdalla, ja t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen maasto muuttui tasaisemmaksi ja reitti kulki kalliopolkuja pitkin. Polku oli ihan hyv\u00e4kulkuista, mutta sen verran mutkikasta meno oli, ett\u00e4 vauhtia ei pystynyt juurikaan nostamaan. Maisemiakaan ei oikein uskaltanut katsella, kun piti seurata sen verran tarkkaan mihin jalkansa laittaa ja keskitty\u00e4 siihen, ett\u00e4 jalka nousee riitt\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n
Noin nelj\u00e4 kilometri\u00e4 ennen maalia oli viimeinen juotto. T\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n juotolla ei juurikaan tullut vietetty\u00e4 aikaa vaan hinku oli kova p\u00e4\u00e4st\u00e4 maaliin. Matka alkoi kuitenkin sen verran painamaan, ett\u00e4 parinsadan metrin p\u00e4tk\u00e4ll\u00e4 otin pari kertaa maakosketuksen ja muutama kerta lis\u00e4\u00e4 oli melko l\u00e4hell\u00e4. Kompurointien yhteydess\u00e4 meinasi pohkeet alkaa kramppaamaan, mutta niin ei onneksi k\u00e4ynyt. Nopeat maasta yl\u00f6snousemiset toi my\u00f6s hetkeksi huonon olon ja laatta meinasi kerran lent\u00e4\u00e4. Muutenkin maha v\u00e4h\u00e4n sohlasi.<\/p>\n
23 km:n kohdilla oli viel\u00e4 yksi k\u00e4velym\u00e4ki, mutta sen j\u00e4lkeen tuli v\u00e4h\u00e4n tasaista ja sitten loppumatka mukavaa alam\u00e4ke\u00e4. Helpohkon lopun ansiosta sain matkan keskivauhdin tippumaan juuri ja juuri alle 6 min\/km. Sijoitus oli 13. ja k\u00e4rjelle h\u00e4visin 35 minuuttia, tosin k\u00e4rjess\u00e4 oli melko kovatasoista menij\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Kisan j\u00e4lkeen fiilis oli ihan jees. Alkunousu tuli varmaankin otettua hieman liian kovin, mutta muuten en keksi mit\u00e4 olisi pit\u00e4nyt tehd\u00e4 toisin. Polkujuoksu on vaan minulle melko vaikea juttu kun ei uskalla ja osaa juosta rennosti huonokulkuisella alustalla. Sen vuoksi varmaan sunnuntaina olikin melko hakattu olo – reiden etuosat, pohkeet ja jalkapohjat eiv\u00e4t antaneet lupaa l\u00e4hte\u00e4 sunnuntaina juoksulenkille.<\/p>\n
Reittikartta:\u00a0<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Viikko 33\/2018 (13. – 19.8.2018) T\u00e4lle viikolle kertyi harvinaisen v\u00e4h\u00e4n taskeja. Kaikenn\u00e4k\u00f6iset muut menot h\u00e4iritsiv\u00e4t normaalirytmi\u00e4 sen verran, ett\u00e4 viikolle ei tullut kuin ty\u00f6matkapy\u00f6r\u00e4ily\u00e4 kolmena p\u00e4iv\u00e4n, yksi jalkahieronta ja yksi 16 km:n juoksu aamulla t\u00f6ihin. Yksi syy v\u00e4h\u00e4iseen reeniin oli … Continue reading