Juhannus tuli ja meni. Loma alkoi, mutta onneksi ei viel\u00e4 mennyt kokonaan. Nuha onneksi meni. Pyh\u00e4tunturin reissu my\u00f6s oli ja meni. Asioita tulee ja menee, mutta jalkavaivat ovat ikuisia. Aamen.<\/p>\n
Jalkavaivojen vuoksi j\u00e4\u00e4 my\u00f6s parin viikon p\u00e4\u00e4h\u00e4n suunniteltu Pallas-Hetta 55 km:n ultrajuoksukisa v\u00e4liin. “Viimeistelyleiri” Pyh\u00e4tunturilla naulasi lopullisesti kisasta vet\u00e4ytymisen, sill\u00e4 sen verran huonolta tuntui kivikoissa juokseminen jalkoihin, ett\u00e4 turha sit\u00e4 on l\u00e4hte\u00e4 nilkuttamaan ultramatkaa. Eik\u00f6h\u00e4n se jotenkin olisi l\u00e4pi p\u00e4\u00e4sty, mutta melko varmaan loppukes\u00e4 olisi mennyt paikkoja parannellessa. Ei ole meik\u00e4l\u00e4isest\u00e4 ultrajuoksijaksi, pelkk\u00e4 halu ei tunnu riitt\u00e4v\u00e4n.<\/p>\n
Jukola-viikonlopun j\u00e4lkeen otettiin v\u00e4h\u00e4n rennommin ja niisteltiin nuhan rippeet pellolle. Maanantaina oli ohjelmassa ty\u00f6matkapy\u00f6r\u00e4ily\u00e4 ja kotisalia. Tiistaina k\u00e4vin kokeilemassa jalkap\u00f6yd\u00e4n kest\u00e4vyytt\u00e4 juoksulenkill\u00e4, mutta muutaman kilometrin j\u00e4lkeen alkoi jo v\u00e4h\u00e4n tuntumaan ja muutenkin meno oli tukkoista, joten matkaa ei kertynyt kuin reilu seitsem\u00e4n kilometri\u00e4. Keskiviikko olikin lepop\u00e4iv\u00e4, sill\u00e4 sillon alkoi kes\u00e4loma ja illalla l\u00e4hdimme junalla kohti Rovanieme\u00e4 ja sielt\u00e4 torstaiaamuna Pyh\u00e4tunturille.<\/p>\n
P\u00e4\u00e4tin, etten anna jalkaongelmien ja flunssanj\u00e4m\u00e4n pilata pohjoisen lomareissua ja treenisuunniltelmani oli juosta joka toinen p\u00e4iv\u00e4 ja joka toinen maastopy\u00f6r\u00e4ill\u00e4. Torstai oli siis juoksup\u00e4iv\u00e4. M\u00f6kkimme oli Kortesoutajan alueella, pari kilometri\u00e4 Pyh\u00e4n keskustasta Luostolle p\u00e4in. Siit\u00e4 oli hyv\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 lenkille, sill\u00e4 vaihtoehtoja l\u00f6ytyi. Ensimm\u00e4inen lenkkini l\u00e4hti Soutajan latupohjia pitkin kohti pohjoista ja kiersin Pyh\u00e4j\u00e4rven vastap\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Ensimm\u00e4inen viisi kilometri\u00e4 oli vaihtelevaa maastoa latupohjalla ja hiekkatiell\u00e4, mutta seuraava seiska oli asfalttia. Lopuksi viel\u00e4 kolme kisaa hiekkatiet\u00e4. Hieman jalkap\u00f6yt\u00e4 kipeytyi kovasta alustasta, mutta ei kovin pahasti.<\/p>\n
Juhannusattona oli vuorossa py\u00f6r\u00e4lenkki. L\u00e4hdin liikkeelle aamup\u00e4iv\u00e4st\u00e4, jotta ehtisin takaisin ennen illaksi luvattuja sateita. Kiersin ensin Kortesel\u00e4n lenkin ja sielt\u00e4 sitten latupohjia pitkin Astellille ja sielt\u00e4 vielt\u00e4 v\u00e4h\u00e4n suota pitkin eteenkin p\u00e4in, mutta k\u00e4\u00e4nnyin takaisin, sill\u00e4 reitti alkoi muuttumaan v\u00e4h\u00e4n turhan kosteaksi maastopy\u00f6r\u00e4lle. F\u00e4till\u00e4 olisi mennyt varmaan mukavasti. Astellilta suuntasin kohti Karhujuomalampea. Alku meni ihan mukavasti, mutta Karhunjuomalammelle k\u00e4\u00e4ntymisen j\u00e4lkeen tuli suo eteen, jossa onneksi oli poikkipuut (ei siis pitkospuut). T\u00e4ll\u00e4 p\u00e4tk\u00e4ll\u00e4 piti py\u00f6r\u00e4\u00e4 taluttaa ja keng\u00e4t kastella. T\u00e4m\u00e4nkin j\u00e4lkeen oli viel\u00e4 sellaisia kivikkoisia ja m\u00e4rki\u00e4 p\u00e4tki\u00e4, ettei ajotekniikkani riitt\u00e4nyt, joten taas meni taluttamiseksi. Loppunousun pystyi kyll\u00e4 pienimm\u00e4ll\u00e4 vaihteella polkemaan, mutta rankkaa oli.\u00a0Karhunjuomalammelta py\u00f6r\u00e4ilin ulkoilureitti\u00e4 pitkin Kultakeron huipulle. Loppunousun jyrkimm\u00e4ss\u00e4 kohdassa jouduin satakunta metri\u00e4 taluttamaan, sill\u00e4 kulma oli sen verran kova ja pitk\u00e4, ett\u00e4 pienimm\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n vaihteella ei kunto riitt\u00e4nyt. Huipulta sitten laskettelin “jarrut sauhuten” Pyh\u00e4n keskustaan ja sielt\u00e4 m\u00f6kille. Matkaa ei kertynyt kuin 25 km, mutta aikaa meni yli kaksi tuntia.<\/p>\n
Lauantaina, juhannusp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00e4hdin heti aamusta tekem\u00e4\u00e4n juoksulenkki\u00e4. Sadetta oli luvattu, mutta sit\u00e4 ei onneksi tullut kuin heti alussa jokunen tippa. Suuntasin kohti Pyh\u00e4n keskustaa ja sielt\u00e4 luonnonpuiston poluille. Ensin juoksin hyv\u00e4kuntoisia polkuja ja pitkospuita pitkin Tunturiaapan lintutornille. Sielt\u00e4 Tiaislaavun kautta Porolaavulle. T\u00e4m\u00e4 p\u00e4tk\u00e4 oli hieman pienemp\u00e4\u00e4 polkua, mutta ihan juoksukelpoista. Porolaavulta juoksin latupohjia pitkin Pyh\u00e4n keskustaan ja sielt\u00e4 Revontulikappelin kautta m\u00f6kille. Matkaa kertyi 17 km. Lopussa joutui muutaman kilometrin juoksemaan kovalla alustalla ja heti alkoi v\u00e4h\u00e4n tuntumaan jalkap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n
Sunnuntaina keli oli mit\u00e4 parahin py\u00f6r\u00e4lenkille. Ensin kiersin Pyh\u00e4j\u00e4rven Astellille asti ja sielt\u00e4 suuntasin Kiimasel\u00e4n laavulle. T\u00e4m\u00e4 p\u00e4tk\u00e4 oli ihan hyv\u00e4kulkuista polkua, v\u00e4lill\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kivist\u00e4, mutta esim. m\u00e4rille p\u00e4tkille oli ajettu soraa, joten kuivin jaloin selvisi hienosti. Kiimasel\u00e4n ja Huttuj\u00e4rven pys\u00e4k\u00f6intipaikan v\u00e4liss\u00e4 oli pari m\u00e4rk\u00e4\u00e4 kohtaa, jossa joutui v\u00e4h\u00e4n v\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n, jotta p\u00e4\u00e4si suossa eteenp\u00e4in ja yhdess\u00e4 kohtaa kastui keng\u00e4tkin kun jouduin taluttamaan m\u00e4r\u00e4n kohdan yli (ei uskallus riitt\u00e4nyt ajamiseen). K\u00e4vin Huttuj\u00e4rvell\u00e4 k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 ja ajoin takaisin tiet\u00e4 pitkin Astellille ja uudestaan Pyh\u00e4j\u00e4rven ymp\u00e4ri. Matkaa kertyi 37 km ja aikaa kului kaksi ja puoli tuntia.<\/p>\n
Maanantaina oli j\u00e4lleen komea ulkoilup\u00e4iv\u00e4. Ohjelmassa oli Noitatunturin valloitus juoksemalla. Reitti kulki Pyh\u00e4n keskustan ja Isonkurunkangaan kautta kohti Oravalampea. Pari viimeist\u00e4 kilometri\u00e4 ennen Oravalampea oli sen verran kivikkoista, ettei edes maisemia uskaltanut katsella, vaan piti katsoa tarkkaan mihin jalkansa sijoitti. T\u00e4ll\u00e4 p\u00e4tk\u00e4ll\u00e4 alkoi viimeist\u00e4\u00e4n nousemaan ep\u00e4ilys, ett\u00e4 ei t\u00e4m\u00e4 polkujuoksu olekaan minun juttuni. Oravalammelta Noitatunturin huipulle ei ollut kuin reilu kilometri matkaa, mutta kovinkaan montaa metri\u00e4 ei p\u00e4\u00e4ssyt juoksemaan. P\u00e4\u00e4asiassa reitti kulki rakkaa pitkin ja nousukulma oli sen verran kova, ett\u00e4 juoksuaskelille ei ollut mit\u00e4\u00e4n mahdollisuuksia, eik\u00e4 j\u00e4rke\u00e4k\u00e4\u00e4n. V\u00e4lill\u00e4 eksyin v\u00e4h\u00e4n reitilt\u00e4kin, mutta yl\u00f6s p\u00e4\u00e4sin ihan ehj\u00e4n\u00e4. Alasp\u00e4in menness\u00e4 aluksi reitti oli edelleen rakkaista, mutta nyt pystyi jo v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4n h\u00f6lkk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4nkin. Annikinlammen j\u00e4lkeen polku parani hieman ja Karhunjuomalammen j\u00e4lkeen pystyi taa juoksemaan rennosti. Matkaa keryi 19 km, mutta aikaa kului yli kaksi tuntia. Paikat kuitenkin pysyi ehj\u00e4n\u00e4 kivikoista huolimatta. Ihan hieno reitti, mutta ei juosten.<\/p>\n
Tiistaina oli j\u00e4lleen py\u00f6r\u00e4ilyp\u00e4iv\u00e4. M\u00f6kilt\u00e4 suuntasin Soutajankankaan py\u00f6r\u00e4reitille. Reitti oli hieman liian kivikkoista minun mukavuusalueelleni, mutta selvisin kalustoineeni kanssa ehj\u00e4n\u00e4 t\u00e4lt\u00e4kin reitilt\u00e4 kun taluttelin pahimmat p\u00e4tk\u00e4t. Soutajalta suuntasin kohti Vitikon py\u00f6r\u00e4ilyreitti\u00e4. Nyt ei ollut kivikkoa, vaan pusikkoa ja suota. Itse asiassa eksyin reitilt\u00e4 ja jouduin palaamaan kauhean paarmaparven saattelemana takaisin samaa reitti\u00e4. Suop\u00e4tk\u00e4ll\u00e4 r\u00e4mpiess\u00e4 ja py\u00f6r\u00e4\u00e4ni raahatessa takalokasuojakin taisi h\u00e4vit\u00e4, mutta koska huomasin vahingon vasta m\u00f6kill\u00e4, niin en l\u00e4htenyt en\u00e4\u00e4 uudelleen paarmoja sy\u00f6tt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Takaisin m\u00f6kille palasin Soutajan my\u00f6t\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kiert\u00e4en teit\u00e4 ja polkuja pitkin. Paska reissu, sill\u00e4 kaiken lis\u00e4ksi palleaankin iski tuttu kramppivaiva ja loppukilometrit olivat tuskallisen kivuliaita. Matkaa kertyi vain 21 km ja aikaa tuhraantui melkein kaksi tuntia.<\/p>\n
Keskiviikkona oli vuorossa pohjoisen reissun p\u00e4\u00e4t\u00f6slenkki. Tarkoitus oli juosta pisin lenkki ja testata suht hyvin viikon rasituksen kest\u00e4nyt jalkater\u00e4. Suuntasin m\u00f6kilt\u00e4 Pyh\u00e4n keskustan kautta j\u00e4lleen Isonkurunkankaalle ja sielt\u00e4 Isokurua pitkin Karhunjuomalammelle. Tuolla p\u00e4tk\u00e4ll\u00e4 nousut olivat muuten ihan inhimillisi\u00e4, mutta Isokurun p\u00e4\u00e4tteeksi muutaman sadan portaan nousu laittoi jalat mukavasti hapoille. Jokunen rappu piti jopa k\u00e4vell\u00e4. Karhunjuomalammelta suuntasin takaisin kohti Isokurun laavua, josta sitten Porolaavulle. Sienimaassa tein pienen lis\u00e4lenkin, josta suuntasin taas kohti Pyh\u00e4n keskustaa ja m\u00f6kki\u00e4. Ennen m\u00f6kille menoa kiersin kuitenkin viel\u00e4 Kortesel\u00e4n lenkin. Matkaa kertyi 26 km. Jalat olivat kyll\u00e4 melko loppu, mutta mit\u00e4\u00e4n pahempaa vauriota ei tullut.<\/p>\n
Torstai oli sitten lepop\u00e4iv\u00e4 kun l\u00e4hdimme heti aamusta ajamaan kohti Vuokattia. Koko p\u00e4iv\u00e4 oli sateinen, joten illallakaan ei innostanut l\u00e4hte\u00e4 pienelle iltalenkille. Perjantaina ajoimme Vuokatista kotiin ja vett\u00e4 tuli melkein koko matkan ajan. Onneksi kotona oli jo poutaista, joten k\u00e4vin tekem\u00e4ss\u00e4 illalla juoksemalla tunnin saunalenkin.<\/p>\n
Lauantaina tein ainoastaan kotisalitreenin, mutta sunnuntaina oli j\u00e4lleen pitk\u00e4n juoksulenkin vuoro. PK-vauhdilla juoksin Tohlopin – Niemenrannan – Siivikkalan ja Yl\u00f6j\u00e4rven keskustan kautta. Matkaa kertyi 31.5 km ja vauhti oli pari napsua alle viitt\u00e4. Loppulenkist\u00e4 alkoi jo v\u00e4h\u00e4n joka puolelle jalkoja sattumaan. Noin 90 km:n juoksuviikko alkoi tuntumaan paikoissa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Juhannus tuli ja meni. Loma alkoi, mutta onneksi ei viel\u00e4 mennyt kokonaan. Nuha onneksi meni. Pyh\u00e4tunturin reissu my\u00f6s oli ja meni. Asioita tulee ja menee, mutta jalkavaivat ovat ikuisia. Aamen. Jalkavaivojen vuoksi j\u00e4\u00e4 my\u00f6s parin viikon p\u00e4\u00e4h\u00e4n suunniteltu Pallas-Hetta 55 … Continue reading