Seitsem\u00e4n vuotta siit\u00e4 on sitten kulunut kun viimeksi olen maratonin l\u00e4ht\u00f6viivalle asettunut. Kun vuonna 2010 juoksin edellisen maratonini Kankaanp\u00e4\u00e4ss\u00e4, niin silloin ei ollut tarkoitusta pit\u00e4\u00e4 n\u00e4in pitk\u00e4\u00e4 kisataukoa maratonien suhteen, mutta t\u00e4ss\u00e4 on nyt ollut vaikeita kausia takana akillesj\u00e4nne- ja kantap\u00e4\u00e4ongelmien vuoksi. Jossain vaiheessa olin jo melko varma, ettei maratonin mittaista kisaa tule en\u00e4\u00e4 eteen. Eik\u00e4 t\u00e4n\u00e4 vuonnakaan minun pit\u00e4nyt t\u00e4t\u00e4 urakkaa viel\u00e4 tehd\u00e4. Mutta toisin k\u00e4vi.<\/p>\n
Loppukes\u00e4st\u00e4 alkoi n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n silt\u00e4, ett\u00e4 kunto voisi riitt\u00e4\u00e4 moiseen matkaan, jos vain paikat pysyisiv\u00e4t kunnossa. Suunnitelmani oli ensin juosta puolikas Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4 ja jos siell\u00e4 kaikki menne hyvin ja parissa viikossa palautuu, niin sitten juostaan Pirkan h\u00f6lkk\u00e4kin. Jos taas Pirkka menee kunnialla l\u00e4pi ja palautuminen siit\u00e4 sujuu suunnitelmien mukaan, niin sitten voisi l\u00e4hte\u00e4 Kankaanp\u00e4\u00e4h\u00e4n kokonaiselle maratonille.<\/p>\n
Eilen, lauantaina sit\u00e4 sitten hytistiin nollakeliss\u00e4 Niinisalon koulun edustalla puoli kahdentoista aikaa odottaen l\u00e4ht\u00f6laukausta. S\u00e4\u00e4 tosiaan olisi voinut olla ainakin jonkin verran l\u00e4mpim\u00e4mpi, sill\u00e4 asteen pakkasella oleva ilma ei ole minulle mik\u00e4\u00e4n optimi juoksul\u00e4mp\u00f6. Tuulta ei onneksi ollut juuri nimeksik\u00e4\u00e4n ja alustakin oli kuiva, joten liukastella ei tarvinnut.<\/p>\n
Siit\u00e4 l\u00e4htien kun oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt l\u00e4hte\u00e4 Kankaanp\u00e4\u00e4h\u00e4n, niin olin p\u00e4hkinyt, ett\u00e4 mit\u00e4 vauhtia sit\u00e4 uskaltaisi l\u00e4hte\u00e4 juoksemaan. Puolikas ja Pirkka olivan menneet sen verran hyvin, ett\u00e4 kolmen tunnin rikkominen oli ihan mahdollista. Mutta ei kuitenkaan niin hyvin, ett\u00e4 enn\u00e4tyst\u00e4 uskaltaisi l\u00e4hte\u00e4 kokeilemaan. Sopiva vauhti olisi siis jossain 4:10 – 4:15 v\u00e4lill\u00e4. Koska t\u00e4m\u00e4 oli v\u00e4h\u00e4n t\u00e4llainen semi-extempore maratoni, niin hieman riskill\u00e4kin saisi l\u00e4hte\u00e4 matkaa. Eli jos menee v\u00e4h\u00e4n alle 4:10 vauhtia, niin menk\u00f6\u00f6n, kauheasti h\u00e4vitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ei ollut.<\/p>\n
Ensimm\u00e4inen kilsa oli 4:06 vauhtia ja kun ymp\u00e4rill\u00e4 tuntui olevan ihan hyv\u00e4 ryhm\u00e4, niin p\u00e4\u00e4tin pysytell\u00e4 ryhm\u00e4ss\u00e4, jos vain vauhti ei kauheasti suuntaan tai toiseen muutu. Ensimm\u00e4inen kierros meni ihan mukavasti ja 6-8 -hengen ryhm\u00e4 pysyi melko hyvin koko kierroksen kasassa. V\u00e4lill\u00e4 tuli pieni\u00e4 eroja, mutta ne otettiin pian kiinni. Ensimm\u00e4isen kierroksen aikani oli 43:48. T\u00e4ll\u00e4 kierroksella ei tullut viel\u00e4 otettua mit\u00e4\u00e4n tankkausta, vaikka etuk\u00e4teen suunnittelin ottavani geelin kierroksen p\u00e4\u00e4tteeksi.<\/p>\n
Toinen kierros meni samanlaisesti kuin ensimm\u00e4inenkin. Ryhm\u00e4ss\u00e4 juostiin ihan hyv\u00e4ll\u00e4 rytmill\u00e4. Hieman alkoi jo pelottamaan, ett\u00e4 n\u00e4ink\u00f6h\u00e4n sit\u00e4 on tullut l\u00e4hdetty\u00e4 liian kovaan kyytiin. Ongelmia ei ollut, mutta jaloissa alkoi jo v\u00e4h\u00e4n tuntumaan. Tuulilta sain toisen kierroksen p\u00e4\u00e4tteeksi geelitankkauksen, jonka lis\u00e4ksi otin urheilujuoman huoltopisteelt\u00e4. Aikaa oli kulunut kahteen kierrokseen 1:27:39.<\/p>\n
Kolmannellekin kierrokselle l\u00e4hdimme melko tiiviiss\u00e4 6-8 -hengen ryhm\u00e4ss\u00e4, mutta melko pian ryhm\u00e4 muuttui letkaksi ja v\u00e4limatkojakin alkoi syntym\u00e4\u00e4n. Ryhm\u00e4st\u00e4 pari kiristi tahtia ja j\u00e4in heist\u00e4 pikku hiljaa enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n. Taakseni en katsonut miten muu ryhm\u00e4 p\u00e4rj\u00e4ili, mutta askeleet ainakin hiljeniv\u00e4t aivan takanani. T\u00e4m\u00e4 kolmas kierros oli henkisesti pahin. V\u00e4lill\u00e4 olin valmis j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n leikin kesken t\u00e4m\u00e4n kierroksen j\u00e4lkeen, toisinaan taas juoksu tuntui ihan siedett\u00e4v\u00e4lt\u00e4. 27 km:n kohdalla kilometriajat alkoivat kuitenkin hidastumaan jonkin verran. My\u00f6s n\u00e4pit olivat koko kierroksen ihan j\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n
V\u00e4h\u00e4n ennen kolmenkympin kyltti\u00e4 ajattelin, ett\u00e4 viimeiselle kierrokselle sent\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4see suht hyv\u00e4kuntoisena, mutta heti pian alkoi painamaan tosi pahasti ja jaloista tuntui l\u00e4htev\u00e4n voimat ihan t\u00e4ysin. Melko pian ohitseni pyyh\u00e4lsi viel\u00e4 yksi kanssakilpailija, eik\u00e4 minulla ollut mit\u00e4\u00e4n saumaa pysy\u00e4 h\u00e4nen kyydiss\u00e4\u00e4n. Kolmannen kierroksen p\u00e4\u00e4tteeksi sain onneksi Tuulilta taas geelin ja huoltopisteell\u00e4 otin muutaman k\u00e4velyaskeleen, jotta sain sy\u00f6ty\u00e4 muutaman rusinan ja juotua urheilujuoman rauhassa. Ajattelin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n k\u00e4velyn aikana porukkaa tulee taas ohi, mutta n\u00e4in ei kuitenkaan k\u00e4ynyt.<\/p>\n
Tuskien kierros oli alkamassa, mutta olin joka tapauksessa p\u00e4\u00e4ssyt t\u00e4h\u00e4n asti, enk\u00e4 ollut j\u00e4tt\u00e4nyt hommaa kesken. Aikaa kolmeen kierrokseen oli kulunut noin 2:13, joten kolmen tunnin alitukseen oli viel\u00e4 mahdollisuuksia. 33 km:n kohdilla alkoi kuitenkin pohkeet kramppailemaan. Ensin toinen ja sitten my\u00f6s toinen. Seuraavalla huoltopisteella nappasin vauhdista kourallisen suolakurkunsiivuja matkaani ja mussuttelin niit\u00e4. Pohkeet eiv\u00e4t sent\u00e4\u00e4n ihan kiinni asti krampanneet, mutta melkoista nyppimist\u00e4 niiss\u00e4 oli jatkuvasti. V\u00e4lill\u00e4 tuntui, ett\u00e4 jalkater\u00e4t eliv\u00e4t omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 kun pohkeet nappailivat kiinni.<\/p>\n
38 km:n kohdalla tapahtui se mit\u00e4 olin koko viimeisen kierroksen pel\u00e4nnyt, eli my\u00f6s takareidess\u00e4 alkoi tuntumaan krampin oireita. Puoli kilometri\u00e4 eteenp\u00e4in ja takareisi sitten nappasi kiinni ja jouduin pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n venytt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4. Se onneksi auttoi ja p\u00e4\u00e4sin jatkamaan matkaani. My\u00f6s varpaat olivat alkaneet kramppailemaan, joten polvista alasp\u00e4in lihakset olivat jo melko lopussa.<\/p>\n
Nelj\u00e4nkympin kyltin kohdalla aikaa oli kulunut 2:50:17, eli alle viiden minuutin vauhtia piti loppumatka p\u00e4\u00e4st\u00e4 jotta kolme tuntia alittuisi. Voimaa juoksemiseen edelleen tuntui olevan ihan hyvin, mutta jalat olivat t\u00e4ysin loppu. P\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 riskill\u00e4 kirist\u00e4m\u00e4\u00e4n vauhtia, sill\u00e4 kolme tuntia pit\u00e4isi alittaa maksoi mit\u00e4 maksoi. Pohje- ja varvaskramppien kanssa varmaankin tulee toimeen, mutta takareisikrampien iskiess\u00e4 juoksu loppuisi siihen ja kolme tuntia j\u00e4isi vain haaveeksi. Riski kuitenkin kannatti ja maaliviiva tuli ylitetty\u00e4 ajassa 2:58:31.<\/p>\n
Vaikka matkalla oli tosi vaikeitakin hetki\u00e4, niin onneksi ei tullut j\u00e4tetty\u00e4 matkaa kesken, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tulos on kyll\u00e4 kruunu t\u00e4lle kaudelle. Ratakymppi, puolikas, Pirkka ja nyt viel\u00e4 maratonikin on kulkenut t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 ihan mallikkaasti. Nyt voi pit\u00e4\u00e4 parin viikon juoksutauon ja suunnitellan ensi vuoden koitoksia: Ja silloin olenkin jo M45-sarjassa. Tosin taso ei t\u00e4ss\u00e4 sarjassa ainakaan heikkeni, sill\u00e4 nytkin Kankaanp\u00e4\u00e4ss\u00e4 ainostaan yksi yleisen sarjan juoksija oli minun edell\u00e4ni, mutta M40-sarjalaisia oli 3 ja M45-sarjalaisia 2.<\/p>\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Seitsem\u00e4n vuotta siit\u00e4 on sitten kulunut kun viimeksi olen maratonin l\u00e4ht\u00f6viivalle asettunut. Kun vuonna 2010 juoksin edellisen maratonini Kankaanp\u00e4\u00e4ss\u00e4, niin silloin ei ollut tarkoitusta pit\u00e4\u00e4 n\u00e4in pitk\u00e4\u00e4 kisataukoa maratonien suhteen, mutta t\u00e4ss\u00e4 on nyt ollut vaikeita kausia takana akillesj\u00e4nne- ja … Continue reading