T\u00e4m\u00e4 viikko on otettu juoksun osalta eritt\u00e4in kevyesti, sill\u00e4 sunnuntaina oli edess\u00e4 Pirkan h\u00f6lkk\u00e4. Edellisen kerran olen ko. tapahtumaan osallistunut vuonna 2006, joten jo oli aikakin taas osallistua syksyiseen “juoksuiloitteluun”. Syyn\u00e4 moiseen taukoon on ollut, ett\u00e4 aina syksyll\u00e4 on ollut jalat niin huonossa kunnossa, ett\u00e4 kisaamaan ei ole p\u00e4\u00e4ssyt. Nyt kaikki n\u00e4ytti viel\u00e4 perjantaihin asti hyv\u00e4lt\u00e4, mutta torstaina Valmetin juoksukoulussa ole ohjelmassa vetoharjoituksia ja menin sitten tekem\u00e4\u00e4n vedot v\u00e4h\u00e4n liian kovalla vauhdilla, ett\u00e4 sain taas jalkani kipe\u00e4ksi. Perjantaina ja lauantaina en k\u00e4ynyt juoksemassa, joten asian karmeus selvisi vasta sunnuntaiaamuna, kun olin ilmoittautunut Pirkkaan ja aloin tekem\u00e4\u00e4n alkuveryttely\u00e4. Reiden l\u00e4hent\u00e4j\u00e4t, takareidet ja my\u00f6s pohkeet olivat edelleen torstaista sen verran kipe\u00e4t, ett\u00e4 koko osallistuminen alkoi jo ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 kaduttamaan. Ajattelin jo, ett\u00e4 nyt taitaa tulla ensimm\u00e4inen keskeytys juoksukisoissa ja olinkin jo varautunut laittamaan t\u00e4h\u00e4n blogi-kirjoitukseen otsikoksi “DNF”.<\/p>\n
Matkaan kuitenkin l\u00e4hdettiin ja ihan eturivin tuntumasta. S\u00e4\u00e4 oli sen verran viile\u00e4n oloinen, ett\u00e4 olin pukenut pitk\u00e4t trikoot ja yl\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli l\u00e4mp\u00f6kerraston paita ja sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 t-paita. 7 asteen l\u00e4mp\u00f6\u00f6n tuo oli ihan hyv\u00e4 valinta ja kun aurinkokaan ei paistanut koko matkan aikan, niin ei liian kuumakaan tullut. Onneksi kunnon vesisateeltakin v\u00e4ltyttiin vaikka jossain kohtaa pient\u00e4 suhjua tulikin.<\/p>\n
Kolme ensimm\u00e4ist\u00e4 kilometri\u00e4 juostiin asfalttia pitkin ja tuona aikana, ainakin omalla kohdallani juoksuasetelmat vakiintuivat jo melko hyvin. K\u00e4rjess\u00e4 pyyh\u00e4lsi nelj\u00e4n hengen porukka. V\u00e4h\u00e4n heid\u00e4n j\u00e4lkeen tuli reilun kymmenen hengen ryhm\u00e4 ja min\u00e4 sitten v\u00e4h\u00e4n j\u00e4ljess\u00e4 heist\u00e4. Eli polkuosuuksille l\u00e4hdett\u00e4ess\u00e4 olin parinkymmenen ensimm\u00e4isen joukossa.<\/p>\n
Viiden kilometrin kohdalla ohitin yhden naisjuoksijan ja kuuden kilometrin kohdalla, jossa oli ensimm\u00e4inen juotto h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 ollut aivan per\u00e4ss\u00e4ni. Juoton j\u00e4lkeen alkoi kapeampi polkuosuus, mutta koska sain yksin painella menem\u00e4\u00e4n, niin vauhdin sai my\u00f6s itse m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 eik\u00e4 toisten kantap\u00e4it\u00e4 tarvinnut varoa. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa juoksu tuntui ihan hyv\u00e4lt\u00e4, vaikka kovin rullaavalta meni ei tuntunutkaan.<\/p>\n
Kymmenen kilometrin kohdalla, v\u00e4h\u00e4n ennen Rutaj\u00e4rven huoltopistett\u00e4 eteeni ilmestyi yksi selk\u00e4, joka l\u00e4heni hyv\u00e4\u00e4 vauhtia. Juotossa sain h\u00e4net kiinni, mutta koska pys\u00e4hdyin\u00a0 itse ottamaan pari suolakurkkua ja urheilujuomaa, niin en p\u00e4\u00e4ssyt juottoasemalla h\u00e4nest\u00e4 viel\u00e4 ohi. Mutta juuri ennen Rutaj\u00e4rventielle\u00a0tuloa,\u00a0 noin 11 km:n kohdilla, sain ohituksen tehty\u00e4.<\/p>\n
Edess\u00e4 oli nelisen kilometri\u00e4 nousuvoittoista ja m\u00e4kist\u00e4 tiep\u00e4tk\u00e4\u00e4. Osuudella oli kolmas juotto, jossa otin mukillisen mehua. Mehusta kolmannes meni suuhun, kolmannes naamalle ja kolmannes rinnuksille. V\u00e4h\u00e4n matkaa oli siis kaikin puolin makea olo. Muuten olo alkoi tuntumaan jo tuskaiselta. Meno alkoi tuntumaan v\u00e4kin\u00e4iselt\u00e4 ja jaloissa alkoi\u00a0tuntumaan enemm\u00e4n kuin t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa viel\u00e4 olisi saanut tuntua. 20 km oli viel\u00e4 edess\u00e4. Juosta jaksoi, mutta jalat tuntuivat t\u00f6nk\u00f6ilt\u00e4. Tieosuudella oli sen verran pitki\u00e4 suoria, ett\u00e4 n\u00e4in edess\u00e4ni menev\u00e4n ryhm\u00e4n, mutta siihen oli jokunen sata metri\u00e4 matkaa, eli ihan heti sielt\u00e4 ei tulisi ket\u00e4\u00e4n selk\u00e4 edell\u00e4 vastaan. Taakseni en uskaltanut edes katsoa.<\/p>\n
Matkan puolen v\u00e4lin tiennoilla oli noin kolmen kilometrin suht haastava polkuosuus. Polkuosuudelle l\u00e4htiess\u00e4 keskivauhtini oli 4:18 min\/km, mutta sielt\u00e4 selvitty\u00e4ni keskari oli tippunut 4:24 min\/km:iin. Tosin ainakin yhdell\u00e4 toisella oli viel\u00e4 enemm\u00e4n haasteita ko. p\u00e4tk\u00e4ll\u00e4, sill\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 p\u00e4tk\u00e4ll\u00e4 ohitin er\u00e4\u00e4n Annemari Kiekaran (o.s. Sandell). T\u00e4m\u00e4 meriitti oli ihan pakko mainita. Ennen t\u00e4t\u00e4 olin mennyt taas varmaankin viisi kilometri\u00e4 yksikseni eik\u00e4 Annemarikaan j\u00e4\u00e4nyt minun seurakseni juoksemaan, vaan ohituksen j\u00e4lkeen yksin\u00e4inen meno jatkui j\u00e4lleen.<\/p>\n
Taivalpirtin huolto oli noin 20 km:n kohdilla ja sinne tullessa s\u00f6in mukanani olleen ainoan geelin. Huollosta pikaisesti vett\u00e4 p\u00e4\u00e4lle ja matka jatkui. Pienen polkuosuuden j\u00e4lkeen reitti jatkui isomman hiekkatien reunaa pitkin. 23 km:n kohdilla alkoi takaa kuulumaan teputusta ja 24 km tolpalla Kiekara nappasi minut kiinni. Seuraava kilsa siin\u00e4 mentiin rintarinnan ja muutama sanakin vaihdettiin. Odotin vaan, ett\u00e4 miss\u00e4 vaiheessa h\u00e4n l\u00e4htisi menem\u00e4\u00e4n menojaan. Mutta yll\u00e4tyksekseni, kun k\u00e4\u00e4nnyimme taas polkuosuudelle ja Vormiston juotolle, niin h\u00e4n j\u00e4i taakseni ja eroa alkoi taas tulemaan enemm\u00e4n.<\/p>\n
Suolij\u00e4rven lenkkipoluille saavuttaessa eteeni oli ilmestynyt j\u00e4lleen yksi uusi selk\u00e4 ja 26,5 km:n kohdalla olleessa alam\u00e4ess\u00e4 rullailin h\u00e4nen ohitseen, ja sain j\u00e4tetty samantein. Alam\u00e4kien paukutus alkoi jo tuntumaan melkoisesti jaloissa, mutta pelk\u00e4\u00e4mi\u00e4ni kramppeja ei ollut viel\u00e4 ilmaantunut, vaikka jalat olivat jo melko lopussa. Hervannan yl\u00e4m\u00e4iss\u00e4 hieman hellitin vauhtia, mutta muuten yritin pit\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 rytmi\u00e4 p\u00e4\u00e4lle, enk\u00e4 antanut kivun haitata.<\/p>\n
Hervannan huoltopisteell\u00e4 en en\u00e4\u00e4 ottanut mit\u00e4\u00e4n vaikka matkaa olikin nelisen kilsaa maaliin. Jalat alkoi nyt ihan tosissaan painamaan ja kolmenkympin j\u00e4lkeen oikeassa pohkeessa tuntui v\u00e4h\u00e4n krampin oireita, mutta onneksi se ei napannut kiinni. Loppukilometreill\u00e4 oli onneksi jonkin verran laskup\u00e4tki\u00e4, ja muutenkin sain v\u00e4h\u00e4n kiristetty\u00e4 tahtia. Lopussa tosin oli viel\u00e4 jonkinlainen nousu, mutta kun matkaa ei ollut en\u00e4\u00e4 kuin pari sataa metri\u00e4, niin siin\u00e4 uskalsi jo v\u00e4h\u00e4n riskill\u00e4 jatkaa ylivauhtia.<\/p>\n
Maalissa oli ajassa (oman kellon mukaan) 2:22:02 matkan ollessa 32.75. Keskivauhti oli siis 4:20 eli juuri se mit\u00e4 olin l\u00e4htenyt tavoittelemaan. Toiveissa kuitenkin oli, ett\u00e4 olisin v\u00e4h\u00e4n paremmalla keskarilla p\u00e4\u00e4ssyt l\u00e4pi, mutta l\u00e4ht\u00f6paikalla olleisiin tuntemuksiin n\u00e4hden oli ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ihme, ett\u00e4 tulin maaliin asti. Ja 11 vuoden takainen enn\u00e4tyskin parani melkein 6 minuuttia. Eli jonkin n\u00e4k\u00f6inen torjuntavoitto t\u00e4m\u00e4 nyt kuitenkin oli. M40-sarjassa olin 2., joten kauden podium-putki sai jatkoa. Kokonaiskisassa olin v\u00e4h\u00e4n toisella kymmenell\u00e4 (lopullisia tuloksia ei ole viel\u00e4 julkaistu).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
T\u00e4m\u00e4 viikko on otettu juoksun osalta eritt\u00e4in kevyesti, sill\u00e4 sunnuntaina oli edess\u00e4 Pirkan h\u00f6lkk\u00e4. Edellisen kerran olen ko. tapahtumaan osallistunut vuonna 2006, joten jo oli aikakin taas osallistua syksyiseen “juoksuiloitteluun”. Syyn\u00e4 moiseen taukoon on ollut, ett\u00e4 aina syksyll\u00e4 on ollut … Continue reading