Odotukset viimeiselle lomaviikolle olivat korkealla. Viikonlopun Tunturisuunnistuksesta oli selvitty. En tied\u00e4 voiko sanoa, ett\u00e4 selvitty kunnialla, mutta selvitty joka tapauksessa. My\u00f6s pienest\u00e4 flunssan poikasesta olin ottanut niskaotteen. Sel\u00e4tetty sit\u00e4 viel\u00e4 ei oltu, mutta tokenemaan p\u00e4in oli. My\u00f6s tulevan viikon s\u00e4\u00e4ennuste Kiilop\u00e4\u00e4lle n\u00e4ytti ihan kelvolliselta, eli treeniolosuhteet olivat silt\u00e4kin osin kunnossa.<\/p>\n
Maanantain juoksulenkki kulki p\u00e4\u00e4osin hyv\u00e4kuntoisia latupohjia pitkin. Pieni p\u00e4tk\u00e4 oli melko rakkaista, ja siin\u00e4 km-vauhti tippuikin aika lailla. Reilun 12 km lenkin j\u00e4lkeen juoksin viel\u00e4 Kiilop\u00e4\u00e4n huipulle ja takaisin. T\u00e4ytyy my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 melko hapokas oli tuo huiputus tuollaisen alkulenkin j\u00e4lkeen. Mutta hyv\u00e4 treeni\u00a0joka tapauksessa\u00a0tulevan viikonlopun kisaa silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en. Nousumetrit olivat 400 m luokkaa.<\/p>\n
Tiistaina teimme aamup\u00e4iv\u00e4st\u00e4 Tuulin kanssa yhdess\u00e4 noin 30 km maastopy\u00f6r\u00e4lenkin Kiilop\u00e4\u00e4n maastoissa. Illalla tein sitten viel\u00e4 juosten reilun 14 km:n saunalenkin. Tuolla lenkill\u00e4 nousumetrej\u00e4 oli noin 150 m. P\u00e4\u00e4lle savusauna ja tunturipurossa pulikointi tekiv\u00e4t tosi kutaa koko kropalle.<\/p>\n
Keskiviikkona oli vuorossa 15 km juoksulenkki. J\u00e4lleen Kiilop\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Alkumatkasta tuntui jo edellisten p\u00e4ivien juoksentelut kintuissa v\u00e4symyksen\u00e4, mutta jokusen kilometrin j\u00e4lkeen homma alkoi taas kulkemaan. T\u00e4ll\u00e4 kertaa nousumetrej\u00e4 oli noin 210 m. Noin vertailuksi, niin kotona normaalilla lenkill\u00e4 nousua on 60 m luokkaa. Eli hieman enemm\u00e4n jalat saavat n\u00e4ill\u00e4 lenkeill\u00e4 kuormitusta.<\/p>\n
Torstaina t\u00e4ytyi sitten ottaa jo v\u00e4h\u00e4n rennommin, jotta jalat ehtisiv\u00e4t palautumaan lauantaihin menness\u00e4. Teimme siis yhdess\u00e4 Tuulin kanssa j\u00e4lleen pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n maastopy\u00f6r\u00e4lenkin. Tuuli vuokrasi fatin, jolla h\u00e4n pysyikin huomattavasti paremmin vauhdissa mukana, kuin omalla 26″ maasturillaan – minulla 29″ maasturi. Ajoimme Kiilop\u00e4\u00e4lt\u00e4 ensin Luulammille, josta latupohjaa pitkin Rumakuruun ja siel\u00e4 Saarisel\u00e4n keskustan tuntumaan. Tuolla viimeisell\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 nousimme v\u00e4h\u00e4n tunturin puolellekin. Nyky\u00e4\u00e4n nimitt\u00e4in Saarisel\u00e4n merkatuilla urilla on sallittua my\u00f6s py\u00f6r\u00e4ill\u00e4. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen nousimme “takakautta” Kaunisp\u00e4\u00e4lle, josta laskettelimme asfalttia pitkin Saarisel\u00e4n keskustaan ja sielt\u00e4 Laanilan kautta takaisin Kiilop\u00e4\u00e4lle. Matkaa kertyi maratonin verran ja aikaa kului 3 ja puoli tuntia.<\/p>\n
Perjantai olikin sitten lepop\u00e4iv\u00e4, sill\u00e4 siirryimme Kiilop\u00e4\u00e4lt\u00e4 Pyh\u00e4tunturille, jossa lauantaiaamusta olisi juostavana TunturiKymppi. Tuo oli TunturiMaratonin yhteydess\u00e4 juostava “pikamatka”, jossa noustavaa oli hieman p\u00e4\u00e4lle 400 m. Matkan varrelle mahtuu mm. portaita niin yl\u00f6s kuin alaskin p\u00e4in, suota ja rakkaa. S\u00e4\u00e4 oli onneksi mit\u00e4 mainioin moiseen suoritukseen. Aurinko oli pilvess\u00e4, mutta vett\u00e4 ei satanut. L\u00e4mp\u00f6\u00e4 oli 17 astetta.<\/p>\n
Aikatavoitetta oli vaikea laittaa kun ei kovin hyvin tiennyt kuinka hitaita p\u00e4tki\u00e4 reitill\u00e4 oli. Olin hieman kuitenkin katsonut edellisen vuoden tuloksia ja yritt\u00e4nyt niiden perusteella v\u00e4h\u00e4n arvioida mik\u00e4 vauhtini voisi olla. Viime vuoden voittoaika oli noin 70 minuuttia ja sit\u00e4 l\u00e4hdin alittamaan. L\u00e4hd\u00f6n hetkell\u00e4 ei ollut l\u00e4ht\u00f6viivan tuntumaan kauheaa ruuhkaa. Ainoastaan yksi naispuoleinen henkil\u00f6 oli viivalla k\u00e4rkkym\u00e4ss\u00e4 ja jotenkin ounastelin, ett\u00e4 siin\u00e4 olisi varmaan matkan kovin vastustajani.<\/p>\n
Reitti nousi heti parin ensimm\u00e4isen sadan metrin j\u00e4lkeen muutaman kymmenen nousumetri\u00e4 laskettelurinteeseen. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa huomasin jo, ett\u00e4 kauheaa ruuhkaa ei k\u00e4rjess\u00e4 tuli olemaan. Alkunousun j\u00e4lkeen laskimme kohti Aittakurua. T\u00e4ss\u00e4 vaihessa eteen tuli portaita sek\u00e4 alas- ett\u00e4 yl\u00f6sp\u00e4in. Hieman aiemmin l\u00e4hteneit\u00e4 puolimaratonin juoksijoita alkoi t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa tulemaan jo selk\u00e4 edell\u00e4 vastaan ja portaissa oli paikoin ruuhkaa ja ohitteluja piti tehd\u00e4 melkoisesti.<\/p>\n
Aittakurun j\u00e4lkeen reitti siirtyi latupohjalle, joka alkuun oli hyv\u00e4kulkuista. Sitten kun aloimme nousemaan kohti Karhunjuottolampea, niin alusta muuttui ensin kiviseksi ja sitten soiseksi. Ohiteltavaa edelleen riitti ja penkan puolelta piti menn\u00e4 aika usein ohi. Juottopaikka oli Karhunjuottolammella ja tuohon menness\u00e4 oli juostu 6.6 km. T\u00e4ss\u00e4 kohtaa muut jatkoivat eteenp\u00e4in tunturiin, mutta kympin juoksijat k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t jo kohti maalia. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa my\u00f6s n\u00e4in, ett\u00e4 naisten k\u00e4rki oli noin 100 m per\u00e4ss\u00e4ni. T\u00e4m\u00e4 tieto antoi hyv\u00e4\u00e4 tsemppi\u00e4, sill\u00e4 vauhtia ei parantunut yht\u00e4\u00e4n hidastaa tai takaa tultaisiin ohi.<\/p>\n
8.2 km:n kohdalla oli juostu puolitoista kilometri\u00e4 hyv\u00e4kulkuista retkeilyv\u00e4yl\u00e4\u00e4, mutta nyt reitti k\u00e4\u00e4ntyi pienelle kivikkoiselle polulle. Pari sataa metri\u00e4 pystyin polkua juoksemaan, sitten piti laittaa k\u00e4velyksi. Syyn\u00e4 oli sek\u00e4 polun kulmakerroin ett\u00e4 sen laatu, joka muuttui rakaksi. Seuraavat noin 700 m p\u00e4\u00e4asiassa tuli k\u00e4velty\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 tuli pari juoksuaskelta otettua, mutta niill\u00e4 ei juurikaan etenemisvauhtiin ollut merkityst\u00e4. Pari kertaa katsoin taakseni todetakseni, ett\u00e4 naisten k\u00e4rki tulee edelleen noin 100 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4, samalla etenemistyylill\u00e4 kuin min\u00e4kin. Eli h\u00e4t\u00e4\u00e4 ei ollut sen suhteen.<\/p>\n
Kultakeron huipulle p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni alusta muuttui taas hyv\u00e4kulkuiseksi ja k\u00e4vely vaihtui taas juoksuksi. T\u00e4t\u00e4 rentoa juoksua ei kauaakaan kest\u00e4nyt, sill\u00e4 sitten alkoi laskuosuus, joka oli sen verran jyrkk\u00e4\u00e4, ett\u00e4 seuraava kilometri t\u00f6p\u00f6tettiin jarrutusjuoksua laskettelurinnett\u00e4 alas. Laskun loputtua, j\u00e4ljell\u00e4 oli en\u00e4\u00e4 kolmisen sataa metri\u00e4 maaliin, jonka pystyi taas juoksemaan rennosti. Matkaa kertyi 10.8 km ja loppuaikani oli 57:41, joka oli samalla my\u00f6s uusi reittienn\u00e4tys. Naisten k\u00e4rki tuli noin 40 sekunttia per\u00e4ss\u00e4 ja seuraava mies tuli noin 6 minuuttia j\u00e4ljess\u00e4ni. Eli ihan ter\u00e4vin polkujuoksijoiden k\u00e4rki ei ollut mukana.<\/p>\n
Kisan j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme heti ajamaan kohti Oulua, jossa viimeinen lomay\u00f6 pit\u00e4isi viett\u00e4\u00e4. Sunnuntaiaamusta paikat olivat hieman jumissa, mutta l\u00e4hdimme kuitenkin Jalon kanssa tekem\u00e4\u00e4n rauhallista ja rentoa juoksulenkin. Tosin Jalon kanssa rentous ja rauhallisuus ei aina ole mahdollista, mutta nyt koiruus tuli remmin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 suht mukavasti, eik\u00e4 kovin pahaa vetoa ollut muuta kuin siin\u00e4 kohtaa kun j\u00e4nis juoksi edest\u00e4. Hieman reilu 13 km ja tunti tuli h\u00f6lk\u00f6telty\u00e4. Vertailun vuoksi tuolla lenkill\u00e4 nousumetrej\u00e4 oli 10.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Odotukset viimeiselle lomaviikolle olivat korkealla. Viikonlopun Tunturisuunnistuksesta oli selvitty. En tied\u00e4 voiko sanoa, ett\u00e4 selvitty kunnialla, mutta selvitty joka tapauksessa. My\u00f6s pienest\u00e4 flunssan poikasesta olin ottanut niskaotteen. Sel\u00e4tetty sit\u00e4 viel\u00e4 ei oltu, mutta tokenemaan p\u00e4in oli. My\u00f6s tulevan viikon s\u00e4\u00e4ennuste … Continue reading